id
stringlengths 3
7
| url
stringlengths 32
181
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 32
200k
|
|---|---|---|---|
510465 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Sorin%20Babii | Sorin Babii | Sorin Babii (s. 14. marraskuuta 1963) on romanialainen pistooliampuja ja olympiavoittaja.
Babii saavutti olympiakultaa Soulin 1988 50 m vapaapistoolilla ja olympiapronssia Barcelonassa 1992 10 m ilmapistoolilla. Lisäksi hän on saavuttanut kaksi MM-pronssia 10 m ilmapistoolilla Sarajevossa 1989 ja Stavangerissa 1991.
Lähteet
Profiili databaseOlympics.comissa
ISSF:n tietokanta
Romanialaiset ampujat
Romanialaiset olympiavoittajat
Vuonna 1963 syntyneet
Elävät henkilöt |
707325 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Lily%20Loveless | Lily Loveless | Lily May Loveless (s. 16. huhtikuuta 1990 Lontoo) on englantilainen näyttelijä. Hän on kotoisin Hackneystä, Itä-Lontoosta, jossa on käynyt myös roomalaiskatolista koulua. Loveless tunnetaan parhaiten roolistaan Naomi Campbellina Skins – liekeissä -nuortensarjassa, josta hän myös sai BAFTA-palkinnon.
Skins – liekeissä oli Lovelessin televisiodebyytti. Hän näytteli sarjan kolmannella ja neljännellä tuotantokaudella vuosina 2009–2010. Sen jälkeen hän on esiintynyt muun muassa televisiosarjoissa Bedlam ja The Fades vuonna 2011. Samana vuonna Loveless teki ensimmäisen elokuvaroolinsa itälontoolaisesta tyttöjengistä kertovassa trillerissä Sket, jossa hänen roolinsa oli Hannah.
Lähteet
Aiheesta muualla
Englantilaiset näyttelijät
Vuonna 1990 syntyneet
Elävät henkilöt |
872529 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kobolttikloridi | Kobolttikloridi | Kobolttikloridi eli koboltti(II)kloridi eli kobolttidikloridi (CoCl2) on koboltti- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste.
Ominaisuudet
Kidevedettömässä muodossaan kobolttikloridi on sinistä hygroskooppista kiteistä ainetta, jonka alkeiskoppi on heksagoninen. Kidevedellinen heksahydraatti CoCl2·6H2O on monokliinisiä punaisia kiteitä. Lämmitettäessä heksahydraatti muuttuu dihydraatiksi 50 °C lämpötilassa ja monohydraatiksi 90 °C lämpötilassa. Kokonaan kidevesi poistuu, kun ainetta kuumennetaan 110 °C lämpötilaan. Kobolttikloridi liukenee hyvin veteen ja alkoholeihin sekä moniin orgaanisiin liuottimiin.
Kobolttikloridi muodostaa monien yhdisteiden kanssa komplekseja, jotka ovat muodoltaan tetraedrisiä. Vesiliuoksissa koboltti-ionit ovat yleensä vaaleanpunaisina akvakoplekseina, mutta kloridi-ioniylimäärän kanssa muodostuu tetraedrinen tetraklorokoboltaatti(II) kompleksi ([CoCl4]2-), joka on väriltään sininen.
[Co(H2O)6]2+ + 4 Cl- → [CoCl4]2- + 6 H2O
Valmistus
Kobolttikloridia valmistetaan kobolttimetallin ja kloorikaasun välisellä reaktiolla tai neutraloimalla kobolttihydroksidia, kobolttikarbonaattia tai kobolttioksidia suolahapolla. Neutralointireaktiolla saatu tuote kiteytetään heksahydraattina liuoksesta.
Co + Cl2 → CoCl2
Co(OH)2 + 2 HCl → CoCl2 + 2 H2O
Käyttö
Kobolttikloridin värinmuutosta kosteuden vaikutuksesta on käytetty hyväksi kosteuden ilmaisuun esimerkiksi silikageelissä, mutta sen käyttö indikaattoriaineena on vähentynyt turvallisempien indikaattoriaineiden käyttöönoton myötä. Kuiva kobolttikloridi on sinistä ja kostunut punaista. Kobolttikloridi on yksi ainesosa myös niin sanotuissa näkymättömissä musteissa. Sen vesiliuoksen ja glyserolin seos on paperille kuivuessaan väritöntä, mutta muuttuu kuumennettaessa siniseksi.
Kobolttikloridia käytetään myös lasin värjäyksessä ja kemikaalina maataloudessa, lääketeollisuudessa ja muiden kobolttiyhdisteiden valmistukseen, esimerkiksi kobolttikloridin ja fluorin välisessä reaktiossa muodostuu koboltti(III)fluoridia. Yhdistettä voidaan käyttää myös katalyyttinä orgaanisessa synteesissä esimerkiksi syklopropanointi- ja ristikytkentäreaktiossa.
Turvallisuus
Kobolttikloridi on luokiteltu Suomessa syöpäsairauden vaaraa aiheuttavaksi (ryhmä 3). Aineen käytössä on noudatettava valtioneuvoston asetusta työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta (716/2000). Kobolttikloridille altistumisen työssä katsotaan aiheuttavan työministeriön päätöksen 1044/1991 mukaan myös vaaraa perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle. Lisäksi kobolttikloridi ärsyttää hengitysteitä ja silmiä ja nieleminen aiheuttaa huonovointisuutta. Euroopan kemikaalivirasto ECHA lisäsi vuonna 2008 kobolttikloridin erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC) kandidaattilistaan sen karsinogeenisuuden ja toksisuuden vuoksi.
Lähteet
Kloridit
Kobolttiyhdisteet |
1108329 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jos%C3%A9%20Aparecido%20Gon%C3%A7alves%20de%20Almeida | José Aparecido Gonçalves de Almeida | José Aparecido Gonçalves de Almeida (s. 21. heinäkuuta 1960 Ourinhos) on brasilialainen roomalaiskatolinen piispa. Hänet vihittiin papiksi 21. joulukuuta 1986 ja nimitettiin Brasílian arkkihiippakunnan vihkipiispaksi sekä Eneran titulaaripiispaksi 8. toukokuuta 2013. Piispaksi vihkiminen seurasi 13. heinäkuuta. Pääkonsekraattorina toimi Sérgio da Rocha, jota avustivat Fernando Antônio Figueiredo ja Juan Ignacio Arrieta Ochoa de Chinchetru.
Lähteet
Brasilialaiset papit
Katoliset piispat
Vuonna 1960 syntyneet
Elävät henkilöt |
235674 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Yle%20Puhe | Yle Puhe | Yle Puhe (aikaisemmin Yle Radio Peili) on Yleisradion radiokanava. Yle Puhe oli Suomen ensimmäinen puheradio. Lisäksi kanava on kuultavissa internetissä sekä satelliittijakelussa kanavalla Yle Sat 1. Yle Puhe oli saatavilla koko Suomessa Ylen digi-tv:n radiokanavana, mutta palvelu lopetettiin 30. kesäkuuta 2016.
Yle Radio Peili aloitti lähetyksensä 12. lokakuuta 1998 digitaalisessa DAB-verkossa sekä internetin välityksellä kuuluneena kanavana. Radio Peili oli myös digi-tv:n radiokanava 27. elokuuta 2001 alkaen. Kanava kuului myös YLE24:n Uutisikkunan taustaäänenä jonkin aikaa 2000-luvun alussa. Suomen DAB-verkko lakkautettiin vuonna 2005, jonka jälkeen Radio Peili jatkoi internetissä ja digi-tv:n radiokanavana.
Yle Puhe perustettiin vuoden 2004 alussa, jolloin se oli Radio Peilin rinnakkaiskanava. Ensimmäisen Yle Puheen koostui silloisen Radio Peilin, Yle Mondon ja Golos Suomen (Yleisradion venäjänkielisen palvelun) ohjelmistosta. Yle Puhe kuului aluksi ULA-taajuudella vain Pirkanmaalla ja Tampereella sekä Jyväskylässä. Yle Puhe kuului myös ajoittain keskiaaltotaajuudella. Lisäksi Yle Puheen ohjelmaa pystyi kuuntelemaan tiettyihin aikoihin opintoradiotaajuuksilla. Vuodenvaihteessa 2005-2006 YLE Puhe -nimen käytöstä luovuttiin. Samalla Radio Peilin kuuluvuusalue laajeni ULA-taajuuksille. Radio Peili kuului vuoden 2006 alusta lähtien ULA -taajuuksilla myös Turussa, Kuopiossa ja Lahdessa.
Vuoden 2009 alussa Yle Radio Peilistä tuli Yle Puhe. Kanavan kuuluvuusalue laajeni jälleen, kattamaan lähes koko Suomen.
Radio Peilin sekä alkuperäisen Yle Puheen ohjelmisto perustui Ylen kaikkien radio- ja televisiokanavien puheohjelmiin, joita se yhdisteli uusiksi kokonaisuuksiksi. Kanavalla oli myös vahva uutis- ja ajankohtaistarjonta. Lisäksi kanava lähetti myös urheilun lyhyitä vakiolähetyksiä. Kanavalla lähetettiin runsaasti myös arkistoituja ohjelmia. Kanavalla oli myös omia puheohjelmia.
Yle Puheesta tuli valtakunnallinen kanava vuoden 2012 alussa. Samalla kanava uudistui. Uudistuksen tarkoitus oli tarjota 30–45-vuotiaille ohjelmaa, koska Yleisradion mukaan ”Yle Radio 1:n ja nuorisokanava YleX:n välissä oli ikäluokkakuoppa”. Lisäksi Yle Puheelle siirrettiin aiemmin Radio Suomessa kuuluneita urheilulähetyksiä. Kanavauudistus herätti kritiikkiä kuuntelijoiden joukossa ja erityisesti urheilua vaadittiin pois kanavalta.
Ennen joulukuussa 2021 toteutettua uudistusta, arkisin kanavan ohjelmistoon kuuluivat muiden muassa Puheen Aamu (klo 7–10), Juuso Pekkinen (10–11), Akti (11-12), Keskipäivän klassikko, Politiikkaradio (12.30–13) ja Nosto (14–15, 16-17) sekä Päivä Tunnissa (17-18). Lisäksi päivittäin kello 13 esitettiin erilaisia viikoittaisia erikoisohjelmia. Näistä pitkäikäisimpiä ja tunnetuimpia Perttu Häkkisen ohjelma, Ali Jahangirin ja Abdirahim "Husu" Husseinin luotsaama Ali & Husu sekä Tommy Lindgrenin ja Petteri Sihvosen kokeellinen urheiluohjelma Lindgren & Sihvonen. Uutiset lähetettiin joka tasatunti aamukuuden ja iltayhdeksän välillä. Yöaikaan lähetettiin Yle Elävä arkiston arkisto-ohjelmia Ylen radiokanavilta. Alun perin arkisto-ohjelmat ulottuivat 1930-luvulta 2000-luvulle, mutta vuodesta 2015 vain 1980-luvulta 2000-luvulle. Urheilulähetykset muuttivat myös iltaohjelmistoa ajoittain.
Yle Puhe kuului vuosina 2012–2018 Yle TV2:n ja TV Finlandin Uutisikkunan taustaäänenä.
Ensimmäinen valtakunnallisella Yle Puheella kuultu musiikkikappale oli Porilaisten marssi, joka soitettiin Sami Jauhojärven ja Iivo Niskasen voitettua parisprintin olympiakultaa Sotšissa 19. helmikuuta 2014. Tätä ennen kanavalla on kyllä kuultu musiikkia, mutta kappaleet ovat olleet vain katkelmia, ja niitä on esitetty esimerkiksi sellaisten uusintahaastatteluiden yhteydessä, jotka ovat sisältäneet musiikkia. Tällaisia ovat muun muassa edesmenneen Radiomafia-kanavan haastattelut. Kanavalla kuullaan toki myös eri ohjelmien lyhyitä tunnusmusiikkeja, kuten ennen urheilulähetyksiä Yle Urheilun tunnusmusiikki.
26. helmikuuta 2018 alkaen kanavalla kuultiin myös musiikkia, 23. joulukuuta 2021 saakka. Ylen mukaan musiikin tarkoituksena oli tarjota pieniä hengähdystaukoja puheen lomaan. Tarkoitus oli, että musiikki "keventäisi niitä hetkiä, jotka ovat vähemmän keskittyneen kuuntelun aikaa, kuten aamua ja iltapäivää".
Yle Puheen ohjelmisto muuttui täysin 23. joulukuuta 2021 klo 18. Tästä alkaen kanava luopui kaikista suorista lähetyksistä. Jotkut puheohjelmat siirtyivät Yle Radio 1:lle, kun taas osa lopetettiin. Yle Puhe lähettää nykyisin Yle Areenan podcasteja ja muita audiosisältöjä. Kanava keskittyy nimensä mukaisesti puhtaasti puheeseen. Urheilu säilyy kanavalla.
Radio Rapu haastoi Yleisradion markkinaoikeuteen elokuussa 2014, koska Yle Puhe mainostaa itseään sloganilla ”Suomen ainoa puheradio”, vaikka se ei haasteen mukaan ole totta. Asia sovittiin oikeuden ulkopuolella joulukuussa 2014.
Helmikuussa 2023 Ylen hallintoneuvosto päätti lopettaa Yle Puheen. Päätöksen taustalla on median käytön muutos. Kanavan jakelukuluja halutaan siirtää sisällön tekemiseen. Yle Puhe lopettaa lähetykset 7. tammikuuta 2024.
Ohjelmakaavio
Yle Puheen ohjelmisto on pääosin viikoittain samanlainen. Ohessa on esimerkki kanavan viikon ohjelmistosta huhtikuulta 2019. Uutiset lähetetään joka tasatunti aamukuuden ja iltayhdeksän välillä. Urheilulähetykset muuttavat myös iltaohjelmistoa ajoittain.
Lähteet
Aiheesta muualla
Yle Puheen kotisivut
Yle Puheen ohjelmat
Yle Puheen kanavainfo
Yle Puheen taajuudet
Uusinokka, Atte. Millaisena Yle Puhe koetaan? : selvitys Yle Puheella käsiteltävien aihekokonaisuuksien kiinnostavuudesta. Turun ammattikorkeakoulu 2015 (opinnäytetyö)
Ylen radiokanavat
Puheradio
Vuonna 1998 perustetut radioasemat |
1618890 | https://fi.wikipedia.org/wiki/King%20Georgen%20piirikunta | King Georgen piirikunta | King Georgen piirikunta () on Yhdysvaltojen Virginian osavaltiossa sijaitseva piirikunta. Sen väkiluku oli 26 836 vuonna 2019. Piirikunnan hallintokeskus on King Georgen kunta. Piirikunta perustettiin vuonna 1720.
Lähteet
Aiheesta muualla
Virginian piirikunnat |
1028403 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Harry%20Aikines-Aryeetey | Harry Aikines-Aryeetey | Harry Aikines-Aryeetey (s. 29. elokuuta 1988 Carshalton, Lontoo) on brittiläinen pikajuoksija.
Ura
Aikines-Aryeetey sai hopeaa nuorten Kansainyhteisön kisojen 100 metrin juoksussa Bendigossa 2004. Hän voitti Marrakechin alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa 2005 kultaa sekä 100 metrin että 200 metrin juoksussa. Hän oli ensimmäinen, joka onnistui voittamaan molemmat matkat alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. 200 metrin juoksussaan hän juoksi uuden ennätyksensä 20,91. Seuraavana vuonna hän sijoittui 100 metrillä eränsä seitsemänneksi Euroopan-cupin superliigassa. Pekingin nuorten MM-kisoissa hän voitti kultaa 100 metrillä ajalla 10,37 ja sai pronssia 4 × 100 metrin viestissä. Ulkoratakauden 2007 Aikines-Aryeetey oli sivussa selkävamman takia. Hänen toipumisensa vammasta kesti 11 kuukautta.
Aikines-Aryeetey oli 2009 Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa 100 metrillä erässään kolmas. Hän voitti saman matkan alle 23-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden Kaunasissa ajalla 10,15. Hän voitti pronssia Yhdistyneen kuningaskunnan joukkueessa Berliinin MM-kisoissa 4 × 100 metrin viestijuoksussa. Hän keskeytti 60 metrin välieräjuoksun sisäratojen MM-kilpailuissa Dohassa 2010 ja karsiutui saman matkan alkuerissä Pariisin EM-hallikisoissa 2011. Hän karsiutui Daegun MM-kisoissa 2011 100 metrin välierissä ajalla 10,23. Helsingin EM-kisoissa 2012 hän oli 100 metrillä neljäs.
Aikines-Aryeetey sijoittui Göteborgin 2013 EM-hallikilpailuissa 60 metrillä seitsemänneksi. Saman vuoden Euroopan joukkuemestaruuskilpailuissa hän oli 100 metrin erässään kolmas. Moskovan MM-kilpailuissa hän karsiutui 100 metrin välierissä. Hän saavutti World Relays -kilpailuissa 2014 pronssia 4 × 100 metrin viestissä. Glasgow'n Kansainyhteisön kisoissa 2014 hän karsiutui 100 metrin välierissä ja kuului Englannin hopeajoukkueeseen 4 × 100 metrin viestissä. Zürichin EM-kisoissa 2014 hän oli 100 metrillä kolmas ja kuului kultaa voittaneeseen Britannian pikaviestijoukkueeseen. Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän oli Britannian 4 × 100 metrin viestijoukkueen jäsenenä viides. Hän voitti Euroopan-joukkuemestaruuskilpailuissa 100 metriä 2017. Gold Coastin Kansainyhteisön kisoissa 2018 hän karsiutui 100 metrin välierissä ja juoksi ankkuriosuuden kultaa voittaneessa Englannin pikaviestijoukkueessa. Samana vuonna Yleisurheilun EM-kilpailuissa Berliinissä hän juoksi ankkuriosuuden Ison-Britannian kultaa voittaneessa viestijoukkueessa. Hän kuului Britannian pronssijoukkueeseen World Relays -kilpailujen 4 × 100 metrin viestissä 2019. Toruńin sisäratojen EM-kilpailuissa 2021 hän karsiutui 60 metrin välierissä. Seuraavana vuonna hän juoksi 4 × 100 metrin viestin alkuerissä Englannin joukkueessa Kansainyhteisön kisoissa ja Britannian joukkueessa EM-kilpailuissa. Kumpikin joukkue voitti loppukilpailussa toisella kokoonpanolla kultaa.
Henkilökohtaiset ennätykset
Lähteet: IAAF, Tilastopaja
Ulkoradat
60 metrin juoksu: 6,84 (2004)
100 metrin juoksu: 10,08 (2013)
200 metrin juoksu: 20,46 (2011)
Sisäradat
50 metrin juoksu: 5,71 (2010)
60 metrin juoksu: 6,55 (2010)
Lähteet
Brittiläiset pikajuoksijat
Vuonna 1988 syntyneet
Elävät henkilöt |
1031101 | https://fi.wikipedia.org/wiki/USS%20Texas%20%28SSN-775%29 | USS Texas (SSN-775) | USS Texas (runkonumero SSN-775) on Yhdysvaltain laivaston Virginia-luokan ydinsukellusvene.
Valmistus
Alus tilattiin Northrop Grumman Newport Shipyardilta Newport Newsistä Virginiasta, missä rakentaminen aloitettiin 12. heinäkuuta 2002. Alus laskettiin vesille 31. heinäkuuta 2004 kumminaan Yhdysvaltain presidentin puoliso Laura Bush ja liitettiin laivastoon 9. syyskuuta 2006 Galvestonissa Texasissa ensimmäisenä päällikkönään John J. Litherland.
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus määrättiin New Londonin sukellusvenetukikohtaan Grotoniin Connecticutiin. Robert A. Roncska vapautti James L. Grayn aluksen päällikkyydestä 31. heinäkuuta 2009. Alus saapui 23. marraskuuta uuteen kotitukikohtaansa Pearl Harboriin Havaijilla oltuaan merellä kaksi kuukautta, jona aikan se käväisi Pohjoisnavalla ja läpäisi Panaman kanavan. Alus lähti 19. toukokuuta 2010 itäiselle Tyynellemerelle ensimmäiselle partiomatkalleen, jolta se palasi 23. elokuuta Pearl Harboriin.
Alus lähti 23. kesäkuuta 2011 partiomatkalle läntiselle Tyynellemerelle. Se saapui 9. heinäkuuta Busaniin Etelä-Koreaan ja alus saapui 10. marraskuuta Subicinlahdella Filippiineillä, jossa se täydensi varastojaan USS Emory S. Landiltä. Alus vieraili 22. marraskuuta Yokosukassa kiitospäivänjuhlassa. Alus palasi 23. joulukuuta Pearl Harboriin oltuaan merellä kuusi kuukautta.
Andrew C. Hertel vastaanotti aluksen päällikkyyden 1. helmikuuta 2012. Alus saapui 27. huhtikuuta Beckoning Pointiin magneettisuuden poistoon ja se siirrettiin 31. toukokuuta Pearl Harborissa telakalle huollettavaksi.
Lähteet
Virginia-luokan sukellusveneet |
1575228 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannamaija%20Nikander | Hannamaija Nikander | Hannamaija Nikander (s. 7. toukokuuta 1982 Lohja) on suomalainen näyttelijä ja ääninäyttelijä, joka tuli tunnetuksi Lotan roolista elokuvassa Armomurhaaja.
Filmografia
Elokuvat
Televisiosarjat
Dubbaukset
Lähteet
Elävät henkilöt
Suomalaiset näyttelijät
Vuonna 1982 syntyneet |
548175 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Guido%20Reni | Guido Reni | Guido Reni (4. marraskuuta 1575 – 18. elokuuta 1642) oli italialainen taidemaalari. Hän syntyi Bolognassa ja kuului Denis Calvaertin oppilaisiin.
Reni työskenteli myöhemmin myös Roomassa ja Napolissa. Hänen tuotantoonsa kuuluu esimerkiksi freskoja. Hänestä tuli itsestään kuulu opettaja, joka tarjosi taitojaan muiden muassa Simone Cantarinille.
Italialaiset taidemaalarit
Vuonna 1575 syntyneet
Vuonna 1642 kuolleet
Barokkitaiteilijat |
542863 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Runav%C3%ADk%20%28kunta%29 | Runavík (kunta) | Runavík on kunta Färsaarten Eysturoyn saarella. Kunta on asukasluvultaan saarten kolmanneksi isoin, 2 557 vuonna 2006. Kunnan keskus on Runavíkin kylä.
Vuonna 2005 Runavík liitettiin Elduvíkin, Skálan ja Oyndarfjørðurin kunnat.
Kylät
Elduvík, Funningsfjørður, Glyvrar, Lambareiði, Lambi, Oyndarfjørður, Rituvík, Runavík, Saltangará, Skálafjørður, Skáli, Skipanes, Søldarfjørður, Æðuvík.
Färsaarten kunnat
it:Runavík |
455235 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Carlos%20Moy%C3%A0 | Carlos Moyà | Carlos Moyà Llompart (s. 27. elokuuta 1976 Palma de Mallorca, Baleaarit, Espanja) on espanjalainen entinen tennispelaaja. Moyá oli ATP:n maailmanlistan ykköspelaaja 15. maaliskuuta – 29. maaliskuuta 1999 välisen ajan, kunnes Pete Sampras palasi listan ykköseksi. Häntä valmensivat entinen tennispelaaja Francisco Clavet ja Luis Lobo.
Vasenkätinen, mutta oikealla kädellä pelaava Moyà tunnetaan erityisesti vahvana massakenttäpelaajana. Hän voitti vuonna 1998 Ranskan avointen miesten kaksinpelin kukistettuaan loppuottelussa maanmiehensä Àlex Corretjan 6–3, 7–5, 6–3. Vuonna 1997 hän selviytyi loppuotteluun Australian avoimissa, mutta hävisi Pete Samprasille 2–6, 3–6, 3–6.
Moyà voitti urallaan yhteensä 20 ATP-turnausta, viimeisin niistä tuli heinäkuussa 2007 Kroatian Umagissa, jossa hän oli aiemmin voittanut vuosina 1996, 2001, 2002 ja 2003. Palkintorahaa Moyà ansaitsi yhteensä 13,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Moyà ilmoitti uransa lopettamisesta marraskuussa 2010.
Lähteet
Viitteet
Carlos Moyàn esittely ja tilastot ATP:n sivustolla
Espanjalaiset tennispelaajat
Vuonna 1976 syntyneet
Elävät henkilöt |
480520 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Roomari | Roomari | Roomari on ammattinimike, joka oli käytössä Pohjois-Pohjanmaalla. Ammattinimikettä voi myös kutsua nimillä lossimies
tai lautturi. Nimi ”roomari” tulee ilmeisesti murresanasta ”roomu” (proomu), joksi lauttaa tai lossia myös kutsutaan. Roomarin tehtävänä oli kuljettaa ”roomua” eli lossia, jolla ihmiset ylittävät jokia, järviä tai salmia.
Roomarin työnantaja, useimmiten kunta, maksoi hänelle kiinteää vuosipalkkaa. Lisäksi hän sai periä pienen maksun kulkijoilta, jalankulkijat pääsivät halvimmalla, hevosmiehet maksoivat ylityksestä enemmän. Myös autoja roomari pääsi kuljettamaan, vaikkakin ne olivat harvinaisia silloin, kun roomarit vielä ammattiaan harjoittivat. Autoliikenteen lisääntyminen vaikutti osaltaan roomarin ammatin katoamiseen. ”Roomujen” tilalle rakennettiin siltoja liikenteen nopeuttamiseksi.
Lähteet
Utajärven historia
Aiheesta muualla
Roomari-patsas Utajärvellä
Vesiliikenteen ammatit |
55131 | https://fi.wikipedia.org/wiki/FSM%20Beskid | FSM Beskid | FSM Beskid on puolalainen konseptiauto, jonka tarkoitus olisi ollut korvata vanha Polski Fiat 126p. Beskidin suunnittelu annettiin tehtäväksi vuonna 1972 perustetulle yritykselle nimeltä Bosmal, joka oli käytännössä FSM:n tytäryhtiö. Beskidin suunnittelu aloitettiin vuonna 1981, ja suunnittelua johti insinööri Wieslaw Wiatrak. Vuonna 1983 valmistui ensimmäinen prototyyppi.
Beskidin erikoisuus oli sen suhteellisen kaunis ja aerodynaaminen kori, jonka oli suunnitellut Varsovan akademia. Beskid näyttää hahmoltaan samankaltaiselta kuin Renault Twingo. Beskidin kori poikkeuksellisesti tuulitunnelitestattu, ja tuloksena oli nykyäänkin hyvä arvo 0.29. Tämä tuotti Beskidille pienen kulutuksen, puolalaiset ilmoittivat kulutukseksi poikkeuksellisen vähäisen 3,9 (l/100km) 90 km/h vauhdissa.
Beskidistä tehtiin noin seitsemän prototyyppiä, jotka olivat kaikki vajaat 3,5 metriä pitkiä. Autossa oli alkujaan vanhanaikaisesti rumpujarrut joka pyörässä, mutta myöhemmin tulivat tilalle levyjarrut eteen. Jousitus oli erillinen, edessä joustintuet. Melkein kaikissa Beskideissä oli Polski Fiat 126p:stä muokattu moottori, joka tuotti vähintään 20 kW. Teholukema on suhteellisen vähän jopa Beskidin pieneen painoon (alle 700 kg) nähden. Huippunopeus (120 km/h) oli vähän länsimaisiin vastaaviin tuotteisiin nähden.
Teknisesti Beskid oli lähellä vanhaa Polski Fiat 126p:tä, mutta koritekniikka oli modernia, ja sisätilat suuremmat. Beskidin oli tarkoitus varustaa myöhemmin paremmalla moottorilla, mutta koko auto ei päässyt tuotantoon, koska Fiat toi valmistukseen modernimman Cinquecenton.
Katso myös
Puolan autoteollisuus
Lähteet
https://web.archive.org/web/20080224171614/http://www.autohistories.com/beskid/
Aiheesta muualla
Beskid
Konseptiautot |
1685528 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Juana%20Azurduy%20de%20Padilla | Juana Azurduy de Padilla | Juana Azurduy de Padilla (1780–1862) olí bolivialainen vapaustaistelija.
Hänen isänsä oli espanjalainen ja äitinsä kuului Bolivian alkuperäisväestöön. Juana jäi nuorena orvoksi ja kasvoi nunnien orpokodissa. Vuonna 1802 hän meni Manuel Padillan kanssa naimisiin ja sai neljä lasta. Hän osallistui taisteluihin Alto Perún alueen itsenäisyydestä espanjalaisia vastaan. Kun espanjalaiset valtasivat Alto Perún takaisin, he takavarikoivat Padillan suvun maat. Juana ja Manuel lähtivät vuorille sissisotaan.
Juana Azurduy de Padilla saavutti itsenäisyystaisteluissa everstiluutnantin arvon ja käytti univormua.
Juana jäi leskeksi, Bolivia itsenäistyi. Juana pyysi sukunsa maiden palauttamista turhaan ja kuoli köyhyydessä.
Lähteet
Vuonna 1780 syntyneet
Vuonna 1862 kuolleet |
538701 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Suihkepullo | Suihkepullo | Suihkepullo, aerosolipakkaus eli spray on pullo, jossa on vaikuttavaa nestemäistä ainetta ja ponnekaasua. Suihke tulee ulos pullosta ponnekaasun voimasta ja yhdistetyllä painonapilla/suuttimella suihkeen voi suunnata kohteeseen. Suihkepullo voi olla myös ponnekaasuton. Silloin vaikuttava nestemäinen aine tulee ulos painonapin painamisen voimalla. Sisällöstä riippuen pulloa täytyy ravistaa ennen käyttöä.
Aerosolipullon kehitteli norjalainen Erik Rotheim 1920-luvun puolivälissä. Rotheim patentoi keksintönsä helmikuussa 1926.
Käyttökohteita
Tyypillisiä suihkepulloja ovat koneiden ja laitteiden puhdistussprayt, käynnistyssumutteet, spraymaalit, deodorantit, hiuskiinteet, kotitalouden hyönteismyrkyt ja ilmanraikasteet yms.
Hajuvesien pullot ovat tyypillisesti sormenpainalluksella toimivalla pumpulla varustettuja ponnekaasuttomia astioita.
Suomen suurin suihkepullojen käyttäjä on maaliyritys Maston, joka myy 2,5 miljoonaa pulloa vuodessa. Tyhjät pullot tulevat Saksasta sekä Virosta ja ne täytetään Suomessa.
Varastointi
Ponnekaasulla toimivaa suihkepulloa ei saa jättää auringonvaloon tai muuhun yli +50 °C lämpötilaan, sillä kuumuus lisää painetta pullossa ja se voi räjähtää.
Historiaa
Suihkepullon keksi norjalainen insinööri Erik Rotheim vuonna 1926 miettiessään kovia voiteita helpompaa tapaa voidella suksia. Ensimmäiset suihkepullot olivat paineen takia varmuuden vuoksi paksuseinäisiä ja siksi raskaita käyttää. Ne myös tyhjenivät kerralla. Kahta vuotta myöhemmin Rotheim aloitti yhteistyön Alf Bjercke -maalitehtaan kanssa, mutta pullon suutin meni helposti jumiin ja tuloksena oli sotkua. Rotheim myi keksimänsä spraypurkin patentin amerikkalaisille 17 000 dollarilla, nykyrahassa noin puolella miljoonalla eurolla.
Amerikkalaiset onnistuivat tekemään toimivan venttiilin ja paremmin auki pysyvän suuttimen vasta 1940-luvulla. Kun purkin sisältöä pystyi annostelemaan eri pituisin painalluksin, sen käyttökelpoisuus monien ammatti- ja kuluttajatuotteiden pakkauksena oivallettiin.
Lähteet
Kodinesineet
Pakkaus
Säiliöt |
1571934 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai%20Grot | Nikolai Grot | Nikolai Jakovlevitš Grot (; 1852–1899) oli venäläinen filosofi. Hän tuli 1883 filosofian professoriksi Odessan yliopistoon ja 1886 Moskovan yliopistoon. Oltuaan aluksi positivismin kannalla hän kääntyi yhä enemmän käsittelemään metafyysisiä kysymyksiä. Sielutieteen ja etiikan alalla hän vaikutti erittäin elähdyttävästi Venäjän filosofiseen tutkimukseen. Hän julkaisi muun muassa yhdessä Sergei Trubetskoin kanssa aikakauskirjaa Voprosy filosofii i psihologii ('Filosofian ja sielutieteen kysymyksiä').
Grotin isä oli kielentutkija Jakov Karlovitš Grot.
Lähteet
Aiheesta muualla
Venäläiset filosofit
Venäläiset professorit
Vuonna 1852 syntyneet
Vuonna 1899 kuolleet |
1439245 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Marketta%20K%C3%A4%C3%A4ri%C3%A4inen | Marketta Kääriäinen | Marketta Elisabet Kääriäinen (s. 7. lokakuuta 1951 Kuopio) on aktiiviuransa päättänyt suomalainen kuulantyöntäjä. Hän edusti vuodesta 1970 lähtien Kuopion Sisu-Veikkoja ja hänen valmentajanaan toimi Pentti T. Kääriäinen.
Kalevan kisoista Kääriäinen saavutti kuulantyönnön pronssia vuosina 1974 ja 1976. Lisäksi hän voitti sisäratojen SM-kilpailuista hopeaa vuonna 1972 ja pronssia vuonna 1975. Ennätyksikseen Kääriäinen työnsi ulkoradoilla 13,95 metriä (1976) ja hallissa 12,57 metriä (1975). Virallisiin kilpailuihin hän ei ole osallistunut vuoden 1983 jälkeen.
Lähteet
Suomalaiset kuulantyöntäjät
Vuonna 1951 syntyneet
Elävät henkilöt |
831600 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Liivinmaan%20riimikronikka | Liivinmaan riimikronikka | Liivinmaan riimikronikka (Liulandische Reimchronik) on nimettömän kronikoitsijan kirjoittama kronikka, joka kertoo saksalaisten ristiretkeläisten toiminnasta Baltiassa vuosina 1180-1290. Kirja kirjoitettiin keskiyläsaksan kielellä. Kronikka käsittää 12 017 riimiteltyä säkeistöä. Erotukseksi Liivinmaan nuoremmasta riimikronikasta teoksesta käytetään joskus nimitystä Liivinmaan vanhempi riimikronikka.
Kirjoittaja
Kronikan kirjoittajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa. Yhdessä löydetyssä käsikirjoituksessa mainitaan nimi Ditleb von Alnpeke, mutta se ei välttämättä viittaa kronikan kirjoittajaan, vaan esimerkiksi sen omistajaan. Yksityiskohtaiset kuvaukset taisteluista ja taktiikoista antaa olettaa hänen kuuluneen Saksalaiseen ritarikuntaan. Kirjoittaja oli tuskin pappi, sillä kronikassa kirkosta ei kirjoiteta kovin hyvään sävyyn. Ritarikuntaan lukeutumista tukee myös se, että kronikka kirjoitettiin yläsaksaksi eikä latinaksi. Kirjoittaja osallistui myös ehkä itse osaan mainitsemistaan taisteluista.
Kronikka
Kronikan ensimmäinen osa on ilmeisesti kopioitu, kun taas jälkimmäinen osa perustuu silminnäkijähavainnoille. Ensimmäisen osan kopioimiseen viittaa muun muassa se, että siinä on alasaksaa. Kronikka on ehkä tarkoitettu luettavaksi ritarien kesken. Kirjoittaja suhtautuu halveksivasti alueen pakanalliseen alkuperäisväestöön ja kronikan yhtenä tarkoituksena onkin ehkä ollut oikeuttaa pakanoiden kukistaminen. Kronikka on ainut Liivinmaan historian vuodesta 1225-1290 kattava aikalaisteos, sillä toinen aikalaisteos Henrikin Liivinmaan kronikka kattaa ajanjakson vuodesta 1143 vuoteen 1225. Samassa käsikirjoituksessa josta löydettiin nimi "Ditleb von Alnpeke", mainitaan kirjoituspaikan olleen Rävälän linna ja kirjoitusvuoden 1296.
Lähteet
1200-luvun kirjat
Baltian historia
Viron keskiaika
Kronikat |
244184 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiit%C3%A4j%C3%A4t | Kiitäjät | Kiitäjät voi tarkoittaa seuraavia eläinlahkoja ja -heimoja:
Kiitäjälinnut eli kirskulinnut (Apodiformes), lintulahko
Kiitäjät (Apodidae), lintuheimo
Puukiitäjät (Hemiprocnidae), lintuheimo
Kiitäjät (Sphingidae), perhosheimo
Maakiitäjäiset (Carabidae), kovakuoriaisheimo
Kiitäjät on myös useiden urheiluseurojen nimi. |
593266 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Hartford%20Wolf%20Pack | Hartford Wolf Pack | Hartford Wolf Pack on yhdysvaltalainen jääkiekkoseura, joka pelaa NHL:n farmisarjassa, AHL:ssä. Seura on voittanut AHL:n mestaruuden eli Calder Cupin kerran, kaudella 1999–2000. Wolf Pack on New York Rangersin farmiseura.
Historia
Seura perustettiin nimellä Hartford Wolf Pack 1997, kun NHL:ssä pelannut Hartford Whalers muutti Raleighiin, Pohjois-Carolinaan. Seurasta tuli Carolina Hurricanes. Wolf Pack tunnettiin ennen nimillä Binghamton Rangers, Binghamton Whalers ja Providence Reds. Seura pelasi ensimmäisen ottelunsa 3. elokuuta 1997. Se pelasi AHL:n pudotuspeleissä 12 vuotena peräkkäin ennen vuotta 2010, jolloin se jäi ensimmäisen kerran Hartfordin-vuosinaan pudotuspelien ulkopuolelle.
Howard Baldwin osti Wolf Packin syyskuussa 2010. Whalersin alkuperäisiin omistajiin kuulunut Baldwin ilmoitti, että joukkue vaihtaa nimensä Connecticut Whaleksi kauden 2010–2011 aikana. Nimi valittiin Whalers- ja Wolf Pack -faneilta saadun palautteen mukaan. Fanit ovat kutsuneet Hartford Whalersia "The Whaleksi", joten joukkueen uusi nimi oli jo ennestään tuttu. Joukkue pelasi ensimmäistä kertaa Connecticut Whale -nimellä ja uudella peliasulla 27. marraskuuta Bridgeport Sound Tigersia vastaan. Ottelua oli seuraamassa organisaation historian toiseksi suurin yleisömäärä – 13 089 katsojaa.
Vuonna 2013 seuran ja sen kotiareenan hallinnointi siirtyi Global Spectrum -yritykselle. Seuran nimi vaihdettiin Connecticut Whalesta takaisin Hartford Wolf Packiksi ennen kauden 2013–2014 alkua.
Tulokset kausittain
Runkosarja
Pudotuspelit
Jäädytetyt pelipaidat
#12 Ken Gernander
Kokoonpano
(Tilanne 27. lokakuuta 2023)
Joukkueenjohto
Päävalmentaja: Kris Knoblauch
Apuvalmentaja: Steve Smith
Apuvalmentaja: Jamie Tardif
Maalivahtivalmentaja: Jeff Malcolm
Videovalmentaja: Chris Hoeler
Fysiikkavalmentaja: John Sardos
Kehitysvalmentaja: Casey Torres
Taitovalmentaja: Colin Downey
Huoltopäällikkö: Craig Lewis
Toimitusjohtaja: Ryan Martin
Jääkiekkotoiminnanjohtaja: Matt Harlow
Omistaja: James L. Dolan
Lähde: EliteProspects
Lähteet
AHL-seurat
Connecticutin urheilu
New York Rangers
Hartford |
896760 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio%20Calendar | Operaatio Calendar | Operaatio Calendar oli peitenimi toisen maailmansodan Maltan saattueelle Gibraltarilta Maltalle 14.–24. huhtikuuta 1942.
Taustaa
Amiraliteetti ilmoitti 4. huhtikuuta 1942 amiraali Pridham-Wippelille, ettei Maltalle voida toimittaa täydennyksiä idästä eikä lännestä ennen kuin lentokoneiden tarjoama suoja voidaan taata. Winston Churchill pyysi Rooseveltilta lupaa käyttää Yhdysvaltain laivaston lentotukialusta USS Waspia lentokonetäydennyksen toimittamiseksi Maltalle. Syynä pyyntöön oli Euroopan vesillä olleiden Kuninkaallisen laivaston alusten sopimattomuus tehtävään.
Operaatio
USS Waspille (J. W. Reeves) kuormattiin Shieldhallissa Kuninkaallisten ilmavoimien 601. ja 603. laivueiden henkilöstö sekä 52 Spitfire VB -hävittäjää. Alus lähti 14. huhtikuuta kuormauksen päätyttyä Glasgow'sta suojanaan hävittäjät USS Lang ja USS Madison, ja ne ohittivat Ailsa Craigin vielä samana päivänä ja aloittivat matkansa etelään. Osasto liittyi Kuninkaallisen laivaston osastoon, jonka muodostivat taisteluristeilijä HMS Renown (kommodori C. Daniel) ja sitä suojaavat hävittäjät HMS Inglefield, HMS Ithuriel, HMS Echo ja HMS Partridge. Yhdistynyt laivasto-osasto (Force W) ohitti Gibraltarin 18.–19. huhtikuuta välisenä yönä, jolloin siihen liittyivät Gibraltarilta täydennyksenä risteilijät HMS Charybdis ja HMS Cairo sekä niitä suojanneet hävittäjät HMS Westcott, HMS Wishart, HMS Vidette, HMS Wrestler ja HMS Antelope.
USS Waspille kuormattujen lentokoneiden lisäpolttoainetankkien vuotaminen esti, aseiden ja radioiden toimimattomuus vaikeuttivat operaatiota. Matkalla vikoja ei kyetty korjaamaan ja 20. huhtikuuta varhain aamulla osaston ollessa neljäkymmentäviisi merimailia Algerista koilliseen lentotukialukselta nousi 48 Spitfireä suojanaan Grumman Wildcat -hävittäjiä. Koneista 46 laskeutui Maltalle.
Sisiliaan sijoitettujen Saksan 2. ilma-armeijan () yksiköt seurasi tutkalla Maltalle saapuvia lentokoneita, ja sen koneet pommittivat saarta puolitoista tuntia ensimmäisen koneen laskeutumisen jälkeen. Kolmen vuorokauden aikana lähes 500 tonnia pommeja pudotettiin Luqan ja Ta’ Qalin lentokentille, ja kenraali Dobbie ilmoitti 23. huhtikuuta 17 lentokoneen tuhoutuneen ja 29 vaurioituneen ilmahyökkäyksissä. Monien lisäksi tuhoutuneen ilmataisteluissa ja palveluskelpoisten koneiden lukumäärän palanneen kuuteen.
Lähteet
Viitteet
Toisen maailmansodan sotilasoperaatiot
Toisen maailmansodan meritaistelut
Saksan taistelut
Italian taistelut
Yhdistyneen kuningaskunnan taistelut
Yhdysvaltain taistelut
1942
Välimeren, Lähi-idän ja Afrikan sotatoimialue toisessa maailmansodassa |
378318 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan%20aluevaalit | Ranskan aluevaalit | Ranskan aluevaalit ovat kansalaisille perustuslaissa tarjottu mahdollisuus äänestää ja valita alueneuvostojen jäsenet, joiden toimikausi on pääsääntöisesti kuusi vuotta.
Viimeisimmät vaalit käydään 20. ja 27. kesäkuuta 2021 ja seuraavien pitäisi olla vuorossa vuonna 2027.
Erityispiirteitä
Vaalitapa
Vaalitapa Ranskan aluevaaleissa perustui vuonna 2004 vaalilain muutokseen, joka tuli voimaan 11. huhtikuuta 2003. Lain mukaan vaalit ovat suhteelliset, kahden kierroksen vaalit, joissa kuitenkin noudatetaan osittain ja erityisesti myös enemmistövaalia.
Vaalitavassa tuli vuonna 2004 oleellisenä muutoksena se, että vaalien järjestämisestä ei vuoden 1998 tapaa vastaa enää departementit vaan alue. Kuitenkin listoissa sallitaan vielä jako departementteihin, jotta äänestäjät voivat helpommin tunnistaa omat ehdokkaansa.
Vaalien keskeisiä periaatteita ovat:
Kansalaiset valitsevat alueneuvostojen jäsenet,
kuudeksi vuodeksi ja listavaaleilla,
käytössä on enemmistö- ja suhteellisen vaalitavan sekoitus sekä myös yhden ja kahden äänestyskierroksen järjestelmä,
ilman suosituimman äänestämistä, kaikki ne äänestysliput joissa on jotain muuta kuin äänestäjän merkintä, julistetaan mitättömäksi,
Vaalilistat ovat aluetasoisia, mutta ehdokkaat ovat jakautuneet departementtien mukaisesti,
Ehdokkaiden lukumäärä riippuu alueen koosta ja jakautuu departementtien mukaisesti,
Ensimmäisellä kierroksella:
jos vaaliliitto/vaalilista saa ehdottoman enemmistön annetuista äänistä, se saa neljänneksen neuvostopaikoista. Loput paikat jaetaan kaikkien vaaliliittojen kesken suhteellisesti, jos ne ovat saaneet vähintään 5 % annetuista äänistä,
Jos kukaan ei saa enemmistöä, niin suoritetaan toinen kierros viikon kuluttua ensimmäisestä,
Ainoastaan ne vaaliliitot, joiden äänimäärä on yli 10 % ensimmäisellä kierroksella annetuista äänistä, voivat osallistua vaalien toiselle kierrokselle, ja voivat liittoutua yhteen vähintään 5 % annetuista äänistä saaneen vaaliliiton kanssa,
Toisella kierroksella eniten ääniä saanut vaaliliitto saa neljänneksen neuvostopaikoista ja loput paikat jaetaan suhteellisesti kaikkien yli 5 % annetuista äänistä saaneiden listojen kesken.
Lain mukaan jokaisessa vaaliliitossa tulee olla yhtä monta nais- ja miesehdokasta.
Valitsijakunta
Aluevaalien äänioikeus on kaikilla kansallisiin vaaleihin oikeutetuilla, eli kaikilla niilla henkilöillä, jotka:
ovat täyttäneet 18 vuotta ennen vaalivuoden tammikuun ensimmäistä päivää,
ovat Ranskan kansalaisia,
jotka nauttivat kansalaisluottamusta,
jotka ovat kirjoitettu äänestäjäluetteloon.
Ehdokkaat
Vaaleissa voivat ehdokkaina olla henkilöt, jotka:
ovat täyttäneet 18 vuotta ennen vaalivuoden tammikuun ensimmäistä päivää,
ovat Ranskan kansalaisia,
ovat kirjoitetut alueen kunnan äänestyslistalle tai ovat sinne maksaneet vähintään viiden peräkkäisen vuoden ajan veronsa. Kuitenkaan yli 500 asukkaan kunnassa veroperusteisten äänioikeutettujen määrä ei saa ylittää neljäsosaa vaalihetkellä oikeutettujen kokonaismäärästä.
Vaalilain 10. artikla mahdollistaa ehdokkuuden vain yhdellä ainoalla vaalilistalla.
Aiheesta muualla
Aluevaalien tulokset: Ranskan sisäasiainministeriön tulospalvelu.
Ranskan vaalit |
1260412 | https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4ssk%C3%A4r | Mässkär | Mässkär on Pohjanmaan rannikolla Pietarsaaren edustalla sijaitseva noin 35 hehtaarin kokoinen saari. Saarella sijaitsee tunnusmajakka ja entinen luotsiasema. Mäskärin kalliot tulivat esiin maankohoamisen ansiosta ensimmäisen kerran 700 eaa. Saarella on kallioita mutta myös reheviä lehtoja. Saarta käytettiin alun perin kalastustukikohtana ja karjan laiduntamiseen. Lampaiden laiduntaminen saarella päättyi 1950-luvulla ja tämän jälkeen saarelle alettiin rakentaa kesämökkejä joita on nykyisin noin 50 kappaletta.
Tunnusmajakka
Ensimmäinen tunnusmajakka Mässkärille pystytettiin 1700-luvun alussa. Majakka purettiin Krimin sodan aikaan. Nykyinen puinen tunnusmajakka on rakennettu 1856 samaan aikaan kun saarelle rakennettiin luotsitupa. Kuusikulmainen tunnusmajakka on punainen, katto on musta.
Luotsiasema
Vuonna 1858 rakennettu luotsitupa korvattiin 1956–1958 rakennetulla luotsiasemalla jossa toimi myös merivartioasema. Merivartioasema siirtyi pois 1991 ja vuonna 1994 myös luotsiasema siirtyi Alholmaan. Entisellä luotsiasemalla toimii nykyisin Mässkärin Luontoasema jota ylläpitää Föreningen Mässkärs lotsstation r.f.-yhdistys. Luontoasemalla on kahvila-ravintola, majoitustiloja, saunaosasto ja kokoustiloja. Luontoasemalla on vakinainen miehitys toukokuusta elokuulle, muina aikoina se on käytössä sopimuksen mukaan. Saarella on myös luontopolku opasteineen.
Lähteet
Storbjörk, Nicklas: Pietarsaari tammikuusta joulukuuhun. Wester Media Group Oy Ab 2013.
Viitteet
Perämeren saaret
Suomen merialueiden saaret
Suomen tunnusmajakat
Pietarsaaren luonto |
1015835 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Hypokalsemia | Hypokalsemia | Hypokalsemia tarkoittaa epänormaalin matalaa kalsiumpitoisuutta veressä. Aikuisilla ihmisillä hypokalsemiana voidaan pitää tilaa, jossa kalsiumia on alle 2,1 millimoolia per litra veriseerumia (mmol/l) eli alle 8,4 milligrammaa per desilitra (mg/dl). Aikuisilla normaali seerumin kalsiumpitoisuus on noin 2,1–2,6 mmol/l (8,4–10,4 mg/dl).
Hypokalsemia voi olla oireeton riippuen sen vakavuudesta. Eritoten nopeasti kehittyneessä hypokalsemiassa voi ilmetä oireita, joita ovat lihasten nykiminen, ihon kihelmöinti ja tunnottomuus. Vakavassa hypokalsemiassa voi ilmetä esimerkiksi lihaskouristuksia tai rytmihäiriö.
Yleisimpiä hypokalsemian syitä ovat D-vitamiinipuutos (usein syy on vähäinen saanti tai imeytymishäiriö), lisäkilpirauhasen vajaatoiminta (usein kirurgisen leikkauksen tai autoimmuunisairauden kautta) tai munuaisten vajaatoiminta. Muitakin syitä on. Hypokalsemia ilmenee arviolta noin 18–28 prosentilla sairaalahoidossa olevista ja jopa 85 prosentilla tehohoitoon päätyneistä.
Pseudohypokalsemia
Pseudohypokalsemia tarkoittaa alhaista veriseerumin kalsiumpitoisuutta, joka ei johdu hypokalsemiasta. Seerumikokeen hypokalsemiasta kertova tulos on siis tällöin väärä. Seerumin kalsiumista iso osa on kiinni muun muassa seerumin albumiinissa ja noin 50 prosenttia on sitoutumattomana eli "ionisoituneena" kalsiumina. Seerumista mitataan usein näiden kokonaispitoisuus. Jos albumiinia on vähän vaikkapa aliravitsemuksen tai kirroosin takia, on seerumin kalsiumpitoisuus alhainen, vaikka siihen sitoutumattoman ionisoituneen kalsiumin pitoisuus veressä olisi normaali. Vain ionisoitunut kalsium on biologisesti toiminnollinen ja sen puutos aiheuttaa hypokalsemian oireet. Siksi ionisoituneen kalsiumin pitoisuus on seerumin kokonaiskalsiumia olennaisempi ja tarkempi hypokalsemian mittari. Ionisoituneen kalsiumin pitoisuus aikuisilla normaalisti noin 1.15–1.33 mmol/l sekä seerumissa että veriplasmassa.
Oireet
Aikuisilla ihmisillä hypokalsemiaa voidaan pitää
lievänä, jos kalsiumia on veriseerumissa alle 2,1 mmol/l (<8,4 mg/dl)
keskivakavana, jos pitoisuus on alle 2 mmol/l (<8,0 mg/dl)
vakavana, jos pitoisuus on alle 1,9 mmol/l (<7,5 mg/dl)
Hypokalsemia voi olla oireeton vakavuudesta riippuen. Eritoten nopeasti kehittynyt eli akuutti hypokalsemia voi olla oireellinen ja hitaasti kehittynyt taas lähes oireeton. Kalsiumia vaaditaan lihasten supistumiseen ja hermoston toimintaan. Siten hypokalsemia voi ilmetä lihasten nykimisenä, kihelmöintinä tai tunnottomuutena. Ainakin vakavassa hypokalsemiassa oireina voi olla tetaaninen lihassupistus, kouristuskohtaukset, rytmihäiriö, sydämen vajaatoiminta tai matala verenpaine.
Hypokalsemia voidaan tunnistaa Chvostekin kokeella. Tässä havaittu kasvojen lihassupistus kuitenkin ilmenee noin 10 prosentilla terveistä, eikä sitä ilmene kaikilla hypokalsemiaa potevilla. Jopa 94 prosentilla hypokalsemiaa potevista ilmenee Trousseaun ilmiö, joka on harvinainen terveillä. Sydänkäyrässä voi ilmetä QT-välin pidentymistä, muutoksia QRS-kompleksissa ja ST-välissä, jotka muistuttavat sydäninfarktia.
Syyt
Kalsiumin pitoisuuksia veressä lisäävät esimerkiksi D3-vitamiinista munuaisissa tuotettu kalsitrioli ja lisäkilpirauhasen tuottama parathormoni (PTH). Näiden aineiden tai elinten toimintaa heikentävät asiat voivat johtaa hypokalsemiaan. Hypokalsemia ilmenee siksi useimmin liian vähäisen D-vitamiinien saannin tai imeytymisen takia. Jälkimmäisessä syynä voi olla esimerkiksi oireileva keliakia. Yleinen syy on myös leikkauksen tai autoimmuunisairauden aiheuttama lisäkilpirauhasen vajaatoiminta. Munuaisten vajaatoiminta on myös yleinen syy hypokalsemialle. Munuaisten vajaatoiminnassa muun muassa kalsitriolin tuotto vähenee, fosforin poistuminen kehosta vähenee ja ilmenee hyperfosfatemiaa. Fosfori muodostaa kalsiumin kanssa suoloja pehmytkudoksiin alentaen veren kalsiumpitoisuutta.
Muita syitä hypokalsemialle ovat
hyperfosfatemia, jossa fosfori tuottaa kudoksiin suoloja kalsiumin kanssa siten veren kalsiumia kuluttaen. Kuten yllä on kuvattu, hyperfosfatemian syy voi olla munuaisten vajaatoiminta, mutta myös liian fosforin antaminen infuusiona (esim. hypofosfatemian korjaamiseksi) tai solujen sisäisen fosforin vapautuminen kudosvaurioissa. Vaurioista esimerkkejä ovat rabdomyolyysi, syöpäsolujen kuolema syöpähoidoissa (kasvaimen lyysioireyhtymä) tai vakava hemolyysi.
hypomagnesemia, jossa PTH:n vaikutuskyky ja lopulta eritys vähenee. Taas vakava hypermagnesemia (veriseerumissa magnesiumia on yli 7 mg/dl) voi vähentää PTH:n eritystä.
geneettinen aliherkkyys D-vitamiineille tai PTH:lle, joissa keho ei reagoi tehokkaasti näihin hormoneihin.
metastaattinen luusyöpä, jossa kalsiumia poistuu verestä liikaa epänormaalisti kasvavaan luustoon.
"nälkäisten luiden oireyhtymä", joka ilmenee lisäkilpirauhasen liikatoimintaa korjaavan kirurgisen leikkauksen jälkeen, jolloin PTH:n tuotto alenee ja veren kalsiumia ja magnesiumia kuluu ylimäärin luuston kasvuun hypokalsemiaa ja hypomagnesemiaa aiheuttaen.
HIV-infektio.
haimatulehdus.
verenmyrkytys.
tietyt aineet, kuten
kelaattorit, kuten EDTA, sitruunahappo, foskarneetti ja eritoten fluorihappo. Esimerkiksi verensiirroissa käytettyyn vereen on usein lisätty sitruunahappoa. Siksi suuret siirrot altistavat hypokalsemialle. Tälle alttiita ovat eritoten munuaisten tai maksan vajaatoimintaa potevat, joilla sitruunahapon poisto kehosta on hitaampaa.
D-vitamiinien toimintaa tai puutosta aiheuttavat aineet, kuten fenytoiini, fenobarbitaali, karbamatsepiini, isoniatsidi, teofylliini, glutetimidi, rifampisiini tai fenytoiini tai 5-fluorourasiili/foliinihappo-yhdistelmä).
loop-diureetit. Nämä lisäävät kalsiumin eritystä virtsaan ja altistavat hypomagnesemialle.
hypomagnesemialle altistavat aineet, kuten amfoterisiini B, sisplatiini ja aminoglykosidit.
luun hajotusta eli resorptiota vähentävät aineet, kuten plikamysiini, estrogeenit, kalsitoniini, kolkisiinin yliannostus, bisfosfonaatit (mm. pamidronihappo) tai denosumabi.
lisäkilpirauhasen PTH:n tuottoa alentavat aineet, kuten sinakalseetti.
glukokortikoidit, mutta harvoin. Nämä lisäävät kalsiumin eritystä virtsaan, estävät luun hajotusta ja kalsiumin imeytymistä suolistosta.
Katso myös
Hyperkalsemia
Lähteet
Aiheesta muualla
Terveyskirjasto: Kalsium - liikaa (hyperkalsemia) tai liian vähän (hypokalsemia) veressä
Veren oireet |
1560779 | https://fi.wikipedia.org/wiki/St.%20Petersburger%20Herold | St. Petersburger Herold | St. Petersburger Herold oli Pietarissa vuosina 1875–1914 ilmestynyt saksankielinen sanomalehti. Elokuussa 1914 sen nimeksi tuli Petrograder Herold.
Franz Geselliuksen perustama St. Petersburger Herold oli vanhemman St. Petersburger Zeitungin ohella Pietarin suurin saksankielinen sanomalehti. Se oli sisällöltään monipuolinen ja journalistisesti korkeatasoinen päivälehti, joka sisälsi myös viihteellistä aineistoa ja julkaisi useita maksuttomia liitteitä. Lehti myötäili hallituksen politiikkaa, vaikka sitä on toisaalta kuvattu kilpailijaansa liberaalimmaksi tai keskiluokkaisemmaksi. Pietarin lisäksi St. Petersburger Herold levisi myös muualle Venäjälle.
Vuonna 1891 Gesellius perusti lehden taakse yhtiön, joka harjoitti myös muuta kustannustoimintaa ja painoi monien pietarilaisten kustantamojen tuotteita. Ensimmäisenä päätoimittajana työskenteli E. Schmidt, myöhemmin Leo Furcht ja vuodesta 1908 Gustav Pipirs. Jälkimmäisen aikana St. Petersburger Herold joutui usein hankaluuksiin sensuurin kanssa, mikä ei Venäjällä tuohon aikaan ollut mitenkään poikkeuksellista.
St. Petersburger Heroldin levikki oli 6 900 kappaletta vuonna 1913. Lehden toiminta vaikeutui ensimmäisen maailmansodan alettua ja viranomaiset lakkauttivat sen joulukuussa 1914. Kustannusyhtiö lopetti toimintansa vuonna 1915, ja vuonna 1917 sen kirjapainon osti pietarilainen kustantamo Ogni.
Lähteet
Venäläiset sanomalehdet |
1024169 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jurassic%3A%20The%20Hunted | Jurassic: The Hunted | Jurassic: The Hunted (tunnetaan myös nimellä Jurassic Hunter, ja Jurassic: The Hunter.) on Cauldron HQ:n kehittämä ja Activisionin julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli. Peli julkistettiin 16. lokakuuta vuonna 2009. Peli julkaistiin 3. marraskuuta vuonna 2009 Xbox 360, PlayStation 2 ja PlayStation 3 konsoleille.
Vuoden 2009 videopelit
PlayStation 2 -pelit
PlayStation 3 -pelit
Wii-pelit
Xbox 360 -pelit
Ensimmäisen persoonan ammuntapelit |
734479 | https://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%A9da%20Babouche | Réda Babouche | Réda Babouche (; s. 3. heinäkuuta 1979 Skikda, Algeria) on algerialainen uransa lopettanut jalkapalloilija. Laitapuolustajana ja keskikentällä pelannut Babouche edusti seuraurallaan MO Constantinea ja MC Algeria.
Maajoukkueura
Babouche on pelannut urallaan kaksi maaottelua, joista ensimmäinen oli Malia vastaan käydyssä ottelussa 12. kesäkuuta 2005. Sittemmin hän pelasi toisen maaottelunsa vuoden 2010 Afrikan kisojen pronssiottelussa Nigeriaa vastaan.
Saavutukset
Algerian cup: 2006, 2007
Algerian supercup: 2006, 2007
Afrikan kisat
4. sija: 2010
Algerian mestaruus: 2010
Lähteet
Algerialaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1979 syntyneet
Elävät henkilöt |
1213353 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Berkeley%20Breathed | Berkeley Breathed | Berkeley Breathed (s. 21. kesäkuuta 1957 Encino, Kalifornia) on yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä ja kirjailija. Hän on piirtänyt satiirisia strippisarjakuvia Bloom County (1980–1989, 2015–), Outland (1989–1995) ja Opus (2003–2008), joissa esiintyivät osin samat hahmot, tunnetuimpina naiivi Opus-pingviini ja ruma Bill-kissa.
Breathed opiskeli valokuvajournalismia Texasin yliopistossa Austinissa ja piirsi opiskeluaikanaan Academia Waltz -nimistä sarjakuvaa opiskelijalehti Daily Texaniin. Washington Post Writers Group -lehtisyndikaatti otti häneen yhteyttä ja valmistuttuaan vuonna 1980 hän aloitti syndikoidun Bloom Countyn piirtämisen. Ajankohtaisia ilmiöitä käsitellyt ja usein kiistanalaisiin aiheisiin kantaa ottanut Bloom County ilmestyi parhaimmillaan 1 300 lehdessä ja sai Yhdysvalloissa kulttimaineen. Breathed sai vuonna 1987 Bloom Countyn ansiosta pilapiirtämisen Pulitzer-palkinnon, mikä herätti kritiikkiä joidenkin perinteisten pilapiirtäjien keskuudessa. Breathed lopetti Bloom Countyn yhdeksän vuoden jälkeen, mutta perusti sen seuraajaksi Outland-sarjakuvan, joka ilmestyi vain sunnuntaistrippeinä ja jatkui kuusi vuotta. Vuonna 2003 hän elvytti hahmonsa jälleen sarjakuvassa Opus, joka ilmestyi myös vain sunnuntaisin. Breathed lopetti tämänkin sarjan marraskuussa 2008 ja vetäytyi jälleen alalta seitsemän vuoden ajaksi. Heinäkuussa 2015 hän ryhtyi jatkamaan alkuperäistä sarjaansa nimellä Bloom County 2015, mutta julkaisee strippejä nyt pelkästään omalla Facebook-sivullaan.
Vuosina 1995–2003, jolloin Breathed ei piirtänyt sarjakuvia, hän julkaisi useita lastenkirjoja. Breathed on sekä sarjakuvissaan että kirjoissaan ottanut kantaa varsinkin eläinten kaltoinkohteluun ja hän on aktiivinen eläinsuojelujärjestö PETA:ssa.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset sarjakuvantekijät
Pilapiirtämisen Pulitzer-palkinnon saaneet
Vuonna 1957 syntyneet
Elävät henkilöt |
1292865 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tianjinin%20radio-%20ja%20televisiotorni | Tianjinin radio- ja televisiotorni | Tianjinin radio- ja televisiotorni on Tianjinissa Kiinassa sijaitseva 415 metriä korkea torni. Rakennus valmistui vuonna 1991, ja sen rakentaminen maksoi 45 miljoonaa dollaria. Torni on maailman kahdeksanneksi korkein vapaastiseisova rakennelma.
Katso myös
Luettelo maailman korkeimmista rakennuksista ja rakennelmista
Lähteet
Aiheesta muualla
Näkötornit
Televisiotornit
Kiinan rakennukset ja rakennelmat |
151499 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Cornelius%20Horan | Cornelius Horan | Cornelius "Neil" Horan (s. 22. huhtikuuta 1947 Knockeenahone, Scartaglin) on irlantilainen katolisen kirkon pappi, joka on tullut tunnetuksi aiheuttamalla häiriötilanteita suurta mediahuomiota saavuttavien urheilutapahtumien yhteydessä.
Horan syntyi 13-lapsiseen perheeseen toiseksi vanhimpana lapsena. Hän opiskeli papiksi St Brendan’s Collegessa Killarneyssa ja St Peter’s Collegessa Wexfordissa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1973, mutta heti seuraavana vuonna kiinnostui The Apostolic Fellowship of Christ -nimisestä herätysliikkeestään ja erosi tehtävästään. Hän palasi papin virkaansa takaisin vuonna 1980. Hän kuitenkin osoitti myöhemmin jatkuvaa kiinnostusta profetioita kohtaan ja julkaisi useita aiheeseen liittyviä teoksia sähköisessä muodossa, missä hän muun muassa kertoo ennustuksiaan Jeesuksen toisesta tulemisesta. Horanin esimiehet ohjasivat hänet pian psykiatriseen hoitoon Lontoon Harley Streetille.
Vuonna 2003 Horan ryntäsi radalle kesken Formula 1 -sarjan Britannian Grand Prix -kilpailun Silverstonessa pidellen käsissään uskonnollisia profetioita. Radalle jouduttiin ottamaan turva-auto, jotta hänet saatiin turvallisesti poistettua alueelta. Horan sai tempauksestaan kahden kuukauden vankeusrangaistuksen.
29. elokuuta 2004 Horan hyökkäsi Ateenan olympialaisten maratonkilpailua johtaneen brasilialaisen Vanderlei de Liman kimppuun ja kaatoi hänet. Pian sivustakatsojat saivat Horanin revittyä irti ja Lima pääsi jatkamaan juoksua. Myös tällä kertaa hän piteli käsissään uskonnollisia ennustuksia. Horan on aiheuttanut häiriötilanteita myös Wimbledonin tennisturnauksessa sekä kriketti- ja rugbyotteluissa.
Syyskuussa 2004 Horania syytettiin seitsemänvuotiaan tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta hänet vapautettiin syytteistä.
Tammikuussa 2005 katolinen kirkko erotti Horanin papin tehtävistä.
Lähteet
Irlantilaiset papit
Vuonna 1947 syntyneet
Elävät henkilöt |
938601 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho%20Halonen | Juho Halonen | Juho Halonen (1. lokakuuta 1862 Nilsiä – 7. heinäkuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen kangaskauppias ja runoilija.
Halosen vanhemmat olivat talollinen Petter (Pekka) Halonen ja Brita (Riitta) Ruotsalainen. Hän oli naimisissa 1896–1935 Serafina Hiltusen (k. 1935) kanssa.
Teoksia
Puhdetöitä : runoja. Tekijä, Savonlinna 1919
Puhdetöitä : runoja : 2 sarja. Tekijä, Helsinki 1926
Virsi Wilskman'ista 19 26/2 29, tekijät Kaarlo Luukkonen, Tammi Puttonen ja Juho Halonen. Viktor Damm, Helsinki 1929
Lähteet
Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia : Juho Halonen
Teokset Fennica-tietokannasta
Suomalaiset runoilijat
Vuonna 1862 syntyneet
Vuonna 1937 kuolleet |
152736 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Perikardium | Perikardium | Perikardium () eli sydänpussi on kaksilehtinen sidekudospussi, joka verhoaa sydäntä ulkopuolelta. Sydänpussin lehdet vaihtuvat toisikseen suurten verisuonten tyvessä muodostaen umpinaisen pussin. Sen ulompi lehti on kiinnittyneenä sydäntä ympäröiviin kudoksiin ja sisempi lehti on tiiviisti kiinni sydänlihaksessa. Perikardiumin tehtävä on vähentää sydämen sykkiessä syntyvää kitkaa. Sydänpussinontelossa on liukasta nestettä ja sydänpussin lehdet ovat sileitä. Lisäksi ulompi lehti rajoittaa sydämen liiallista venymistä, koska se sisältää inelastista kollageenia.
Katso myös
Akuutti sydänpussitulehdus
Verenkiertoelimistö |
971765 | https://fi.wikipedia.org/wiki/William%20A.%20Niskanen | William A. Niskanen | William ”Bill” Arthur Niskanen [] (13. maaliskuuta 1933 Bend, Oregon – 26. lokakuuta 2011 Washington ) oli yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Niskanen tuli tunnetuksi Ronald Reaganin talousneuvonantajien neuvoston (Council of Economic Advisers) jäsenenä ja vt. puheenjohtajana. Presidentinhallinnon tehtävien jälkeen hän toimi libertaarin Cato-instituutin puheenjohtajana vuosina 1985–2008.
Elämä
Perhe
William Arthur Niskanen Jr. syntyi Bendin kaupungissa Oregonissa, jossa Niskasen syntymän aikoihin 1930-luvun alussa oli ensimmäisen ja toisen polven suomalaisia yhteensä yli 12 000. Innokkaana laulajana tunnettu Niskanen esitti vanhemmiten myös suomalaisia lauluja. Hän oli suosittu vieras Suomen Washingtonin-suurlähetystössä.
William Niskasen isä oli William ”Bill” Niskanen vanhempi, joka oli Pacific Trailways -linja-autoyhtiön pääjohtaja sekä yksi sen omistajista ja perustajista.
William A. Niskanen kuoli sydänkohtaukseen 26. lokakuuta 2011 kotonaan Washington D.C:ssa. Hän oli naimisissa Kathryn Washburnin kanssa, ja heillä on kolme tytärtä, Lia Niskanen, Pamela Niskanen ja Jaime Brunetti.
Koulutus ja ura
Lukionsa William Niskanen kävi Bend High Schoolissa, jonka jälkeen hän suoritti 1954 Bachelor of Arts -tutkinnon Harvardin yliopistossa. Vuonna 1955 hän valmistui taloustieteen maisteriksi Chicagon yliopistosta, jossa hän opiskeli Milton Friedmanin ja muiden Chicagon koulukuntaan kuuluneiden taloustieteilijöiden ohjauksessa taloustiedettä, yhteiskuntapolitiikkaa ja oikeustiedettä. Vuonna 1962 hän valmistui Chicagon yliopistosta taloustieteen tohtoriksi väitöskirjallaan The demand for alcoholic beverages ("Alkoholijuomien kysyntä").
Uransa alkuvaiheessa Niskanen oli kiinnostunut lähinnä maanpuolustusjärjestelmien analyysistä. Vuonna 1957 hän aloitti sotilasstrategiaan keskittyneessä RAND Corporation -ajatushautomossa puolustusanalyytikkona. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen teknologinen kilpavarustelu oli onnistuneen Sputnik-hankkeen myötä kiihtynyt. Niskaselle annettiin vaihtoehdoiksi opetella venäjää tai parantaa matematiikan taitojaan. Kokeiltuaan venäjän opiskelua Niskanen palasi matematiikan pariin ja päätyi kehittelemään 400 yhtälön lineaarisen ohjelmointimallin ilmavoimien kuljetusjärjestelmälle. Niskasen ohjelmoija William Sharpe sai myöhemmin taloustieteen Nobel-palkinnon yhdessä RAND-kollega Harry Markowitzin kanssa.
Kun John F. Kennedy tuli presidentiksi ja Robert McNamara puolustusministeriksi, Niskanen päätyi monien muiden RAND-tutkijoiden kanssa Washingtoniin. Niskasesta tehtiin puolustusministeriön ekonomisti apulaispuolustusministerinä toimineen taloustieteilijän Alain Enthovenin alaisuuteen. Lisäksi Niskanen toimi puolustusministeriön erityistutkimuksen osaston johtajana. Vuonna 1964 Niskasesta tehtiin Institute for Defence Analyses ohjelma-analyysin jaoston päällikkö. Uudessa tehtävässään hän muun muassa kehitti systeemianalyysin peruskurssin upseereille, joita hän myös opetti. Puolustusministeriön aikoina Niskanen pettyi pahasti maansa hallintoon ja väitti sen hallinnon säännöllisesti valehdelleen kansalle. Muutenkin vahvaan valtiovallan ohjaukseen uskonut 1960–luvun Washington ei ollut klassisen liberaalille Niskaselle mikään unelmapaikka.
Vuonna 1972 Niskasesta tuli presidentin viittoittamaa talouspolitiikkaa kontrolloivan presidentinkanslian alaisen budjettitoimiston (Office of Management and Budget) apulaisjohtaja, mutta hän ei viihtynyt tässä tehtävässä kauan petyttyään Nixonin talouspolitiikkaan. Vuonna 1972 hän oli perustamassa Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampukselle hallintotieteellistä tiedekuntaa (Berkeley’s Graduate School of Public Policy) ja hänestä tuli yliopiston taloustieteen professori.
Vuonna 1971 Niskanen julkaisi pääteoksensa Bureaucracy and Representative Government, jota hän tosin itse piti ”yliarvostettuna”. Teoksen myötä Niskanen oli luomassa byrokratiaa julkisen valintateorian kautta tutkivaa tutkimussuuntausta. Niskanen kritisoi teoksessaan byrokraattien suunnittelemaa tarjontaa ja tuotantoa. Hän kehitti ensimmäisen pohjateorian kuvaamaan byrokratian toimintaa edustuksellisen demokratian puitteissa. Niskanen tuli siihen tulokseen, etteivät äänestäjät, poliitikot ja byrokraatit tiedä palveluntarjonnan todellisia kustannuksia. Virkamiesten etujen mukaista on tehdä julkista sektoria paisuttavia esityksiä ja ylipäätään pöhöttää virastojensa budjettia. Byrokratia (erityisesti virastot) pyrkii siis kasvattamaan itse itseään ja omia menojaan. Tästä syystä Niskanen päätyi ehdottamaan ratkaisuksi julkisen sektorin kilpailun ja yksityisten palveluntarjoajien lisäämistä.
Vuoden 1971 teoksen myötä Niskanen tuli tunnetuksi vapaata markkinataloutta kannattavissa piireissä. Syksyllä 1972 markkinaliberaalit ryhmittyivät Kalifornian silloista kuvernööriä Ronald Reaganin tukevaksi “California Revenue Control and Tax Reduction Task Force” -työryhmäksi, joka oli ensimmäinen varhainen ajatushautamo ennen esimerkiksi Cato-instituuttia ja Heritage Foundationia. Milton Friedman, Jim Buchanan ja muut pyysivät Lev Uhleria ottamaan tuolloin Berkeleyssä Kalifornian yliopistossa hallintotieteitä opettaneen Niskasen mukaan toimintaan. Vuonna 1975 Niskanen siirtyi yliopistosta Dearborniin Michiganiin Ford Motorsin pääekonomistiksi jaksaen samalla osallistua myös julkiseen keskusteluun. Hän muun muassa onnistui järjestämään Kaliforniassa vuonna 1973 tehdyn aloitteen Michiganissa marraskuussa 1978 hyväksytyksi Headlee Amendmentiksi ("Headlee-lisäys"), joka rajoitti verovarojen käyttöä. Tuohon aikaan Niskanen puhui muutenkin verotuksen keventämisen ja menojen rajoittamisaloitteiden puolesta sekä kirjoitti esseitä ja artikkeleita byrokratiasta, poliitikoista ja julkisista menoista.
Vuonna 1980 Niskanen joutui eroamaan palveluksestaan Fordilta, kun hän ei voinut hyväksyä yrityksen ajamia tuontitariffeja kilpaileville japanilaisautoille. Kuten Wall Street Journal myöhemmin kirjoitti, Fordin johto ei halunnut kuunnella vakaumuksellisesti vapaata kilpailua kannattaneen Niskasen saarnoja protektionismin turmiollisuudesta.
Fordin jälkeen Niskanen siirtyi vuosiksi 1981–1985 presidentti Reaganin talouspoliittisten neuvonantajien joukkoon, ja nousi yhdeksi tärkeimmistä reaganilaisen talouspolitiikan ("Reaganomics") arkkitehdeista. Niskanen kuitenkin pettyi Valkoisen talon toimintakulttuuriin ja myös Reaganin politiikkaan. Hän ylisti Reaganin visioita ja karismaa, mutta pettyi kuitenkin tämän kyvyttömyyteen vähentää hallinnon ja liittovaltion menoja.
Vuonna 1983 Niskanen vieraili Suomessa Berner Oy:n satavuotisjuhlaseminaarissa, jossa hän puhui yrittäjyyden merkityksestä kansantaloudessa. Niskasen lisäksi tilaisuudessa luennoivat Kikkoman-yhtiön toimitusjohtaja Yuzaburo Mogi ja kansantaloustieteen professori Björn Wahlroos.
Teokset
Bureaucracy and Representative Government 1971
Reaganomics. 1988.
Reflections of a Political Economist: Selected Articles on Government Policies and Political Processes. Cato Institute, 2008 ISBN 978-1-933995-20-5
Lähteet
Yhdysvaltalaiset taloustieteilijät
Amerikansuomalaiset henkilöt
Vuonna 1933 syntyneet
Vuonna 2011 kuolleet |
44468 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Raattama | Raattama | Raattama, entinen Kyrö, on Kittilän kunnassa sijaitseva noin 120 asukkaan kylä. Raattama sijaitsee Pallastunturin vieressä, Ounasjoen varrella. Raattamasta on matkaa Kittilän keskustaan noin 75 kilometriä. Kylän pääelinkeinot ovat poronhoito, matkailu ja palveluelinkeinot. Raattama on ainoita kyliä, joilla on omistuksia Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kylän kotisivut
Kittilän kylät |
1009779 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Keretizein | Keretizein | Keretizein (, ”surmata sarvella”) oli antiikin Kreikassa 500- ja 400-luvun eaa. taitteessa kehitetty mailapeli, joka muistutti nykyaikaista maahockeyta.
Keretizeinia pelattiin kahdessa joukkueessa, joissa oli vähintään kolme pelaajaa kummassakin. Mailojen varret olivat puuta ja lavat vuohen tai naudan sarvea, mistä pelin nimikin tulee. Pelin sääntöjä ei enää tunneta, mutta luultavasti joukkue sai pisteen lyötyään pallon vastapuolen kenttäpuoliskon päätylinjan taakse.
Lähteet
Aiheesta muualla
Keretizeinin pelaajia kreikkalaisessa reliefissä 490 eaa.
Antiikin Kreikan kulttuuri
Antiikin urheilu
Maahockey |
572686 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Yumi%20T%C5%8Dma | Yumi Tōma | Yumi Tōma () (oik. Yumi Nakagawa , s. 20. joulukuuta 1966 Chiba, Japani) on japanilainen ääninäyttelijä ja laulaja, joka työskentelee enimmäkseen Aoni Productionille. Hän on tehnyt uransa aikana yli 220 ääniroolia animeen ja lisäksi dubannut televisiosarjoja, sekä lainannut ääntään moniin videopeleihin, kuten Metal Gear Solid 2: Sons of Libertyyn. Tekken-pelisarjassa Tōma on useasti ääninäytellyt Ling Xiaoyuta ja Nina Williamsia.
Aiheesta muualla
Yumi Tōma Anime News Networkissa
Yumi Tōma Aoni Productionissa
Yumi Tōma TV.comissa
Japanilaiset ääninäyttelijät
Japanilaiset laulajat
Videopelien ääninäyttelijät
Vuonna 1966 syntyneet
Elävät henkilöt |
705788 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul-Heinz%20Wellmann | Paul-Heinz Wellmann | Paul-Heinz Wellmann (s. 31. maaliskuuta 1952 Haiger, Hessen, Saksan liittotasavalta) on entinen saksalainen keskimatkojen juoksija ja olympiamitalisti. Hänen päälajinsa oli 1 500 metrin juoksu.
Wellmann sijoittui 19-vuotiaana Helsingin EM-kilpailuissa 1971 seitsemänneksi 1 500 metrin juoksussa ajalla 3.40,8. Münchenin 1972 olympialaisissa hän oli jälleen seitsemäs ajalla 3.40,1, ja samalle sijalle hän päätyi Rooman EM-kilpailuissa 1974 ajalla 3.41,6.
Wellmann pääsi suurimpiin saavutuksiinsa vuonna 1976. Münchenin EM-hallikilpailuissa hän voitti kultaa ajalla 3.45,1. Montréalin olympialaisissa hän saavutti pronssia ajalla 3.39,33. Hänen vaimonsa Ellen Wellmann (o.s. Tittel) sijoittui Montréalissa 1 500 metrillä seitsemänneksi. San Sebastiánin EM-hallikilpailuissa 1977 Karl-Heinz Wellmann saavutti vielä hopeaa ajalla 3.46,6. Vaimo jätti Wellmannin ja avioitui jo huhtikuussa 1977 hänen parhaan ystävänsä ja kilpakumppaninsa Thomas Wessinghagen kanssa.
Seuratasolla Wellmann edusti TuS 04 Leverkusenia. Hän toimi kilpauransa jälkeen valmentajana.
Lähteet
Viitteet
Saksalaiset keskimatkojen juoksijat
Saksalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1952 syntyneet
Elävät henkilöt |
270669 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Indian%20Institute%20of%20Management%20Ahmedabad | Indian Institute of Management Ahmedabad | The Indian Institute of Management Ahmedabad (IIM Ahmedabad, myös IIMA), on Indian Institute of Management Calcutta (IIMC):n jälkeen toisena perustettu johtamisenlaitos Intiassa. Sitä pidetään yhtenä maailman parhaista johtamiseen erikoistuneista opetuslaitoksista ja sitä on myös yleisesti pidetty yhtenä maailman vaikeapääsyisimmistä opiskelupaikoista (MBA -ohjelmat). Vuosittain IIMAn pääsykokeisiin osallistuu 230 000 henkeä, joista vain noin 250 pääsee opiskelemaan. IIMA on useasti arvioitu yhdeksi Aasian parhaista kauppatieteen opiskelupaikoista.
Historia
IIMA perustettiin vuonna 1961 autonomiseksi instituutioksi Gujaratin hallinnon ja Intian teollisuuden yhteistyönä. Tohtori Vikram Sarabhai, arvostettu tutkija ja -teollisuuden vaikuttaja sekä muut Ahmedabadin teollisuusvaikuttajat, kuten Kasturbhai Lalbhai olivat isossa roolissa instituuttia perustettaessa.
IIMAn kampus on pääsääntöisesti tiilistä rakennettu. Sen ideoi kuuluisa arkkitehti Louis Kahn, jonka suunnittelema kampus luotiin yhtenäiseksi ja vaikuttamaan yhdeltä suurelta kokonaisuudelta. Muita kampuksen ulkonäköön vaikuttaneita suunnittelijoita olivat B. V. Doshi sekä Anant Raje. Vuoteen 2005 mennessä kampuksella oli 25 huoneistoa, joista jokainen asuttaa 25-44 henkilöä yhden hengen huoneissa. Jokaisella on toisestaan poikkeava kulttuuri ja traditionsa. Työskentely uuden kampuksen rakentamiseksi (New Campus) on meneillään vielä vuoden 2006 aikana, ja on valmistuttuaan vastapäätä vanhaa kampusta, yhdistäen alikulkutunnelilla. Se sisältää seitsemän uutta huoneistoa sekä seminaarihuoneita.
Koulun kehitys
Instituuttia ei aluksi pidetty puhtaasti kauppatieteen kouluna, vaan johtamisen kouluna. Sen missiona on ammatillistaa Intian johtoa opettamisen, tutkimuksen, valmentamisen, sekä instituutioden rakentamisen ja konsultoinnin avulla. Se pyrkii myös syvällistämään osaamista Intian talouden tärkeillä alueita kuten maataloudessa, koulutuksessa, terveydenhuollossa, kuljetuksessa, syntyvyyden säätelyssä, energiahuollossa sekä julkisessa liikenteessä.
IIM Ahmedabad on vuosien aikana tehnyt yhteistyötä mm. Kellogg School of Businessin, Wharton School of Businessin sekä Harvard Business Schoolin kanssa. Suurimmaksi osaksi tämän yhteisen historian takia IIMA on ollut case -pohjaisen opetusmetodin pioneereja. Nykypäivänäkin IIMAn vahvuutena pidetään sen vahvaa opetuspohjaa case -metodissa.
Koulutusohjelmat
Post Graduate Programme (PGP): IIMAn huippuohjelma on kaksi vuotta kestävä opiskeluohjelma, jonka suorittaminen johtaa yleisen johtamisen diplomiin (Diploma in General Management). Kumpikin vuosi on jaettu kolmeen lukukauteen. Ensimmäinen vuosi koostuu pakollisista kursseista ja toinen vuosi suurimmaksi osaksi valinnaisista aineista, antaen opiskelijalle mahdollisuuden erikoistua valitsemalleen alueelle. Ensimmäisen vuoden jälkeen opiskelijoiden on suoritettava kahdeksankuukautinen työharjoittelu teollisuudessa. Puolessa välissä toista vuotta noin neljännes opiskelijoista valitaan osallistumaan vaihto-ohjelmaan, jossa opiskelija voi viettää yhden lukukauden ulkomaisessa yliopistossa.
Post-Graduate Programme in Agri-Business Management (PGP-ABM): PGP-ABM on kaksi vuotta kestävä maatalouteen, ruokaan, tuotantotalouteen, hallintoon ja talouden yhdistyneiden sektorien hallintaan erikoistunut opinto-ohjelma. Tutkinnossa on kolme osaa: hallinnon ydinkurssit, pakolliset ruokaan ja maatalouteen liittyvät kurssit sekä vapaavalintaiset kurssit. ABM-ohjelman opiskelijoiden tutkinnon ensimmäinen vuosi on samanlainen PGPn kanssa. Toisena vuotena opiskelijat voivat tehdä projektikurssin, joka koostuu tutkimustyöstä käytännön johtamisesta jollain tietyllä organisaation sektorilla.
Post Graduate Programme in Public Management and Policy (PGP-PMP): Ohjelman on tarkoitettu työuransa keskivaiheilla oleville johtajille, joilla on vähintään seitsemän vuotta työkokemusta. Ohjelma johtaa tutkintonimikkeeseen Post Graduate Diploma in Public Management and Policy. Ohjelmassa on kolme moduulia: johtamisen perusteet (CM), julkistalouden johtaminen ja politiikka (CPMP), sekä valinnaisia aineita, johtaen erikoistumiseen useilla alueilla. Lisäksi kansainvälinen liite/vaihto moduuli mahdollistaa kokemuksen työskentelystä vanhemmassa asemassa julkisessa päätöksenteossa ja johtamisessa.
Post-Graduate Programme in Management for Executives (PGPX): PGPX tarjotaan useita vuosia työskennelleille johdon vaikuttajille, ja sen tuottama tutkintonimike on One Year Post-Graduate Diploma in Management for Executives. Ohjelmassa keskitytään yleiseen johtamiseen ja sen yksilöllinen kurssirakenne antaa painoarvoa johtamiselle yli kulttuuri- ja valtionrajojen. Ohjelmassa on sisäinen suuntaus nimeltään International Immersion, jossa opetuksen sisältöä otetaan useista eri maista.
Faculty Development Programme (FDP): Ohjelma on tarkoitettu erityisesti opettajille, tutkijoille sekä henkilöstön kehittämiskouluttajille. Tarkoituksena on opettaa college- ja teollisuusorganisaatioita vastaamaan omasta johtamisen opettamisesta.
Doctoral Programme (FPM): Tohtorin tutkinto valmistaa opiskelijaa omaksumaan vaadittavat taidot sekä tunnistamaan ja tutkimaan monimutkaisia johtamistieteen aiheita. Ohjelma tarjoaa tutkimusharjoittelua kymmenellä eri erikoistumisalueella. Ohjelman suorittaminen vie yleensä neljästä viiteen vuotta, kahden vuoden ankaran kurssimateriaalin läpikäymisen lisäksi. Kurssit sisältävät ensimmäisenä vuonna yleisen johtamisen katsauksen ja kehittää perusteet johtamisen ongelmien analysoimiseen. Seuraavana vuonna opiskelijat lukevat syventäviä tohtoritason kursseja omilla erikoistumisalueillaan. Tohtoriarvon koulutus tarjoaa seuraavina vuosina mahdollisuuden opiskelijalle tuottaa uutta tutkimustietoa johtamisen eri alueilla.
Yllä mainittujen vaihtoehtojen lisäksi IIMA tarjoaa useita eri johtamisen kehitysohjelmia (Management Development Programmes, MDPs) yleisen johtamisen ja johtamistoimintojen alueilla läpi vuoden.
Tunnettuja entisiä opiskelijoita
C. K. Prahalad, yritysstrategian professori Michiganin yliopistossa
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen kotisivu
Kuvakollaasi kampuksesta
Virallinen alumnin kotisivu
Confluence - International Management Summit
Chaos - The Biggest B School Cultural Fest of the Country
Amaethon - The Agribusiness Oriented B-School Meet
IIMcatwalk.com An IIM Ahmedabad student run MBA & CAT community portal
Intian yliopistot ja korkeakoulut
Ahmedabad |
709779 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Got%20to%20Be%20There | Got to Be There | Got to Be There on yhdysvaltalaisen laulajan Michael Jacksonin esikoisalbumi, joka julkaistiin tammikuussa 1972. Albumi sai musiikkisivusto AllMusicin arvostelussa vain kaksi ja puoli tähteä. Levyltä julkaistiin neljä singleä: ”Got to Be There” vuonna 1971 sekä ”Rockin’ Robin”, ”I Wanna Be Where You Are” ja ”Ain’t No Sunshine” vuonna 1972.
Kappaleet
Arvostelut
AllMusic:
Lähteet
Aiheesta muualla
Got to Be There Discogsissa
Vuoden 1972 albumit
Vuoden 1972 esikoisalbumit
Michael Jacksonin albumit |
913586 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Xocav%C9%99ndin%20piirikunta | Xocavəndin piirikunta | Xocavəndin piirikunta (, ) on Azerbaidžaniin de jure kuuluva hallintoalue. Sen pinta-ala on 1 458 neliökilometriä.
Xocavəndin piiri sijaitsee Vuoristo-Karabahissa Azerbaidžanin lounaisosassa. Maan virallisen hallinnollisen jaon mukaan se rajoittuu pohjoisessa Xocalın ja Ağdamin, idässä Ağcabədin, kaakossa Füzulin, etelässä Cəbrayılin sekä lännessä Qubadlın, Laçınin ja Şuşan piireihin.
Piiri on perustettu marraskuussa 1991, jolloin Azerbaidžanin parlamentti lakkautti Vuoristo-Karabahin autonomisen alueen ja nimesi Martunin kaupungin Xocavəndiksi. Martunin piiristä ja siihen yhdistetystä Hadrutin piiristä muodostettiin virallisesti Xocavəndin piiri. Käytännössä alue oli osa de facto itsenäistä Artsakhin tasavaltaa.
Azerbaidžan valtasi alueen eteläosan (entinen Hadrutin piiri) vuoden 2020 sodassa.
Aiheesta muualla
Xocavəndin piirin sivusto
Azerbaidjan: Territorial and administrative units , , |
1064480 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Pure%20%E2%80%93%20Koukussa | Pure – Koukussa | Pure - Koukussa (Pure) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Gillies Mackinnonin ohjaama brittiläinen draamaelokuva.
Juoni
Miehensä kuoltua 10-vuotiaan Paul-pojan äiti Mel oppii luottamaan vanhaan ystävään Lennyyn, joka on myös sutenööri ja huumeiden välittäjä. Pian Paulin on alettava huolehtia sekä äidistään että pikkuveljestään. Paul alkaa pelätä, että menettää isänsä jälkeen myös äitinsä heroiinille.
Arvioita
Turun Sanomien Tapani Maskula valittaa, että elokuvan näkökulman ulkokohtaisuus vähentää ratkaisevasti myös tarinan riipaisevuutta. Teos keskittyy enemmän koulupojan liian varhaiseen aikuistumiseen kuin sen taustalla olevaan äidin huumeongelmaan. ”Läpileikkaus asuinlähiön sosiaalisesta tai taloudellisesta todellisuudesta jää ohjaajalta kokonaan tekemättä ja siksi teoksen kuvailema pahoinvointi ei herätä katsojassa mainittavaa myötätuntoa.”
Lähteet
Brittiläiset draamaelokuvat
Vuoden 2002 brittiläiset elokuvat |
1577047 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Piikkikarhiainen | Piikkikarhiainen | Piikkikarhiainen (Carduus acanthoides) on asterikasvien (Asteraceae) heimoon, karhiaisten (Carduus) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on kaksivuotinen ruohovartinen ja piikkinen kasvi.
Piikkikarhiainen voi kasvaa noin metrin korkuiseksi. Sen varret ovat vaaleanvihreitä, villakarvaisia ja siipipalteisia. Lisäksi varsissa on pitkiä sekä pistäviä piikkejä. Lehdet ovat lähes kaljuja sekä liuskoittuneita ja niissäkin on varsien tavoin pitkiä piikkejä. Piikkikarhiaisen kukinnot ovat melko suuria ja aniliininpunaisia mykerökukintoja. Mykeröt ovat halkaisijaltaan noin kolme senttimetriä, ja kukat ovat väriltään vaaleanpunavioletteja. Kehtosuomut ovat kapeita, ulospäin siirottavia sekä piikkisiä. Piikkikarhiainen kukkii heinäkuusta syyskuulle.
Suomessa piikkikarhiaista on tavattu 1900-luvulla satunnaisesti siellä täällä eri puolilla maata.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomen Lajitietokeskus: Piikkikarhiainen (Carduus acanthoides)
Luontoportti: Piikkikarhiainen (Carduus acanthoides)
JSTOR Global Plants: Carduus acanthoides
Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Carduus acanthoides
Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Carduus acanthoides
United States Department of Agriculture (USDA): Carduus acanthoides
Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Carduus acanthoides (Welted thistle)
Flora of China: Carduus acanthoides
Karhiaiset |
663825 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bord%C5%BEomin%20piirikunta | Bordžomin piirikunta | Bordžomin piirikunta () on piirikunta Samtskhe-Džavakhetin hallintoalueella Georgiassa. Piirikunnassa on noin 25 214 asukasta (vuonna 2014) ja sen pinta-ala on 1 189 neliökilometriä. Piirikunnan keskus Bordžomin kylpyläkaupunki on kuulu mineraalivedestään, jota markkinoidaan nimellä Borjomi.
Vuonna 1995 alueelle perustettiin Bordžomi-Kharagaulin kansallispuisto, joka kattaa suuren, yli 76 000 hehtaarin laajuisen vuoristoisen metsäalueen. Alueella on säilynyt useita endeemisiä kasvilajeja ja uhanalaisia eläinlajeja. Muihin Bordžomin piirikunnan nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Timotesubanin luostari, jonka pääkirkko on rakennettu 1100–1200-luvuilla, Sagdenin kirkko 1300–1400-luvuilta ja linna 1700-luvulta, keskiaikainen Tsikhisdžvarin linna, Tadzrisin luostari 800-luvulta sekä vanhat Kviriketin ja Nedzvin luostarit. Nedzvin luostarissa asui vuodesta 1060 eteenpäin georgialainen teologi ja kääntäjä Giorgi Mtatsmindeli. Likanin kylpyläpaikkakunnan reunalla on Romanovien palatsin lisäksi luostari 800–900-luvuilta ja lähistöllä 1500-luvulla rakennettu linnoitus.
Lähteet
Aiheesta muualla
Georgian piirikunnat |
1056460 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Dragen-luokka | Dragen-luokka | Dragen-luokka oli Tanskan kuninkaallisen laivaston kuuden aluksen muodostama torpedoveneluokka. Luokan kaikki alukset joutuivat saksalaisten haltuun ja ne liitettiin Saksan laivastoon torpedoammuntojen apualuksiksi, jolloin ne riisuttiin aseista lukuun ottamatta 20 millimetrin tykkejä.
Alukset
Alukset valmistettiin kahdessa kolmen aluksen muodostamassa erässä. Erät poikkesivat toisistaan vain tykkiaseistuksensa vuoksi.
Lähteet
Viitteet
Torpedoveneet |
559316 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20South%20Parkin%20sivuhahmoista | Luettelo South Parkin sivuhahmoista | Tämä on luettelo televisiosarja South Parkin sivuhahmoista. Päähahmot ovat neljä ala-astetta käyvää lasta. Usein mukaan lasketaan myös viides eli Butters. Muiden, sarjan mytologiaan kuuluvien ihmishahmojen, lisäksi sarjassa "vierailee" lukuisia julkisuuden henkilöitä. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta "vierailijat" eivät ääninäyttele vaan ne ovat vakionäyttelijöiden esittämiä karikatyyrejä.
Päähahmot
South Parkin ala-aste
Wendy Testaburger
Wendy Testaburger (äänenä April Stewart) on 10-vuotias, South Parkin koulun oppilas sekä eräs sarjan tärkeimpiä naishahmoja. Wendy käyttää purppuraa takkia, keltaisia housuja sekä vaaleanpunaista baskeria. Wendy on/off-seurustelee Stanin kanssa, mutta on ihastunut useampaan muuhun poikaan sarjan aikana sekä ollut yhdessä myös Tokenin kanssa. Wendy on kaveriporukkansa "pomo", ja hänellä on hyvin samanlainen rooli kuin Stanilla. Hän on hyvin tempperamenttinen, yleissivistynyt ja aikaansaava lapsi, joka on jopa mukiloinut Cartmanin henkihieveriin seisoessaan mielipiteidensä takana.
Barbara Stevens
Barbara ”Bebe” Stevens (äänenä Jennifer Howell) on 10-vuotias, Wendy Testaburgerin paras ystävä ja yksi koulun oppilaista. Bebellä on vaaleat hiukset.
Clyde Donovan
Clyde Donovan (äänenä Trey Parker) on sarjassa usein koulunsa "toiseksi lihavin" poika heti Cartmanin jälkeen. Hän on ollut usein Craigin ja Token Blackin ystävä. Häntä on myös pidetty koulun tyttöjen mielestä "söpöimpänä poikana".
Craig Tucker
Craig Tucker (äänenä Trey Parker) on yksi koulun oppilaista. Kyyninen, ja sarjan alkuaikoina paljon keskisormeaan näytellyt Craig pitää päällänsä usein sinistä pipoa ja sinistä takkia. Hän on samalla luokalla kuin Stan, Kyle, Cartman ja Kenny. Craig joutuu koulussa tiuhaan tahtiin koulukuraattori Mackeyn puhutteluun keskisormen näyttämisen takia, tapa joka lienee perua hänen vanhemmiltaan. Hänet näkee usein Token Blackin ja Clyden kanssa. Craigilla on mustat hiukset. Craig on avoimesti homoseksuaali, ja hän on seurustellut Tweekin kanssa.
James Valmer
James ”Jimmy” Valmer (aikaisemmin myös sukunimellä Swanson, äänenä Trey Parker) on CP-vammainen oppilas, joka kulkee kainalokepeillä ja kärsii änkytyksestä. Jimmyn hiukset ovat ruskeat. Ensimmäisen kerran hän esiintyi 5. tuotantokauden jaksossa "Cripple Fight". Jimmy on katkera kehitysvammaisuudestaan, sillä hän uskoo sen olevan vanhemmille osoitettu kosto siitä hyvästä, että nämä itse nauroivat nuoruudessaan kehitysvammaisille. Jimmy on myös stand up -koomikko, jonka pitämiin iltoihin osallistuu lähinnä Butters, koska muut lapset unohtavat ne aina. Jimmy on osallistunut myös lasten paralympialaisiin, joissa hän oli kisojen menestynein urheilija käytettyään steroideja, liittynyt vahingossa katujengiin ja kertonut käyttäneensä ekstaasia. Jimmy on myös seurustellut, mutta suhde päättyi kun hän hakkasi tyttöystävänsä steroideista aiheutuneen aggressiokohtauksen aikana. Jimmy on kärsinyt erektio-ongelmista ja sen takia maksanut prostituoidulle, tehden hänestä luokkansa ensimmäisen neitsyytensä menettäneen.
Pip Pirrup
Philip ”Pip” Pirrup (äänenä Matt Stone) on Englannista kotoisin oleva poika, joka on tuntemattomasta syystä luokkansa vihatuin oppilas. Hän on kuitenkin ollut jaksossa "Two Guys Naked in a Hot Tub" Buttersin ja Dougien ystävä. Hänellä on vaaleat hiukset. Pip on pääosassa jaksossa "Pip", joka on pastissi Charles Dickensin kirjasta Loistava tulevaisuus. Pip kuoli jaksossa "201" Barbra Streisandin astuessa hänen päälleen.
Timmy Burch
Timmy Burch on pyörätuolissa istuva kehitysvammainen oppilas, joka ei osaa tehdä juuri muuta kuin sanoa oman etunimensä. Eräässä jaksossa South Parkin pappi saarnasi, että kehitysvammaiset joutuisivat kadotukseen, minkä takia ala-asteen oppilaat olivat huolissaan Timmyn kohtalosta. Timmylla on ollut eräässä jaksossa kehitysvammainen kalkkuna nimeltä Gobbles, jonka nimen Timmy myös osasi. Timmy joutui sattumalta bändiin nimeltä Lords of the Underworld (suom. Manalan ruhtinaat). Phil Collins yritti hajottaa bändin, sillä tämä joutui olemaan heidän lämmittelijäesiintyjänään. Timmy laulaa esiintymisestä toisen lentäväksi lauseeksi muodostuneen hokemansa, "elän valheessa" ("I live in a lie").
Token Black
Token Black on eräs South Parkin harvoja afroamerikkalaisia asukkaita. Hänen perheensä on kaupungin rikkaampia josta muut ovat jatkuvasti kateellisia Tokenille, mutta hän liikkuu siitä huolimatta koulun suosituimmissa porukoissa. Token on kuulunut Cartmanin perustamaan, platinalevyn myyneeseen yhtyeeseen Faith+1. Cartman otti Tokenin yhtyeeseen, sillä tämän mukaan kaikki tummaihoiset ovat luonnostaan ammattibasisteja. Hän seurustellut Wendy Testaburgerin kanssa sen jälkeen kun tämä jätti Stanin. Tokenin nimi on eräänlainen vitsi siitä, että hän on "kiintiötummaihoinen" sarjassa lasten keskuudessa.
Tweek Tweak
Tweek Tweak on kofeiiniaddiktoitunut, alituisesti säpsähtelevä lapsi. Hän puhuu korkealla ja hieman narisevalla äänellä. Hänen vanhempansa omistavat kahvikaupan. Tweek huudahtelee sanoja ja lauseita säpsähtelyn lomassa. Tweekillä myös kasvojen lihakset nykivät pakonomaisesti. Tweek on avoimesti homoseksuaali.
Ike Broflovski
Ike Broflovski, oikealta nimeltään Peter Gintz, on Kyle Broflovskin Kanadasta adoptoitu veli. Ike puhuu tavallisen vauvan tapaan, mutta on saanut hetkellisesti äänenmurroksen. Ensimmäisillä kausilla Kyle potki Ikeä ikkunoista läpi, mutta sittemmin vakiovitsi on jäänyt taakse.
Shelly Marsh
Shelly Marsh on Stanin 13-vuotias isosisko. Tällä on hammasraudat, jonka takia Shelly erittää paljon sylkeä puhuessaan ja puhe on hieman epäselvää. Shelly on lähes aina erittäin aggressiivinen, ja pahoinpitelee toisinaan jopa Stania.
DogPoo Petuski
DogPoo Petuski, yleensä vain Dog Poo, on koulun oppilas. Hän on jatkuvasti lian peitossa.
Scott Malkinson
Scott Malkinson on koulun oppilas. Hänellä on ässävika, sekä hän kärsii diabeteksesta. Cartman kuittailee Scottille jatkuvasti tämän ongelmista.
Dougie
Dougie O'Connell on Buttersin alter egon, Professori Kaaoksen, apuri. Hän yleensä torppaa Buttersin ideat maailmanvalloituksesta, rationaalisemmalla ajattelullaan. Dougieta ei yleensä nähdä sarjassa kuin Professori Kaaoksen parissa.
Goottilapset
Goottilapset () ovat Henrietta Bigglen, Pete Thelmanin, George ”Firkle” Smithin ja Michaelin muodostama nelikko. He viihtyvät usein koulun ulkopuolella, pois muiden lasten silmistä polttaen tupakkaa sekä keskustellen ankeaan sävyyn siitä, mikä heitä satuttaa. Heistä Michael on vanhin, ja Firkle nuorin. Goottilapset eivät pidä siitä, jos heitä sanotaan ”emoiksi”.
Scott Tenorman
Scott Tenorman on kahdeksasluokkalainen poika, jonka vanhemmat Cartman tapatti ja syötti heidän pojalleen. Hän on myös Cartmanin, aluksi tämän tietämättä, velipuoli.
Aikuiset
Randy Marsh
Randy Marsh on Stanin ja Shelleyn isä, sekä Sharonin vaimo. Randy on 45-vuotias geologi, joka usein aiheuttaa päänvaivaa eri tempauksillaan eritoten vaimolleen Sharonille. Randy on muun muassa hankkinut syövän vain saadakseen lääkitykseen käytettävää kannabista. Sarjan uusimmilla kausilla Randy ostaa Tegridy-farmin, jossa hän kasvattaa itse kannabista. Sarjan alkuaikoina taka-alalla pysytellyt Randy on noussut erääksi tärkeimmistä hahmoista poikanelikon ja Buttersin ohella.
Big Gay Al
Big Gay Al on yksi South Parkin homoseksuaalisista hahmoista. Tällä oli isompi rooli sarjan alkuaikoina, mutta on esiintynyt harvakseltaan myös tuoreemmissa jaksoissa. Naimisissa Herra Orjan kanssa.
Chef
Jerome ”Chef” McElroy, tunnetaan paremmin nimellä Chef, oli ala-asteen ruokalan kokki. Sarjan päähahmonelikko kysyi tältä aina jotakin ruokajonossa, joka muodostui erääksi lentäväksi lauseeksi sarjassa. Chef aivopestiin pedofiliaan 10. kaudella, ja samalla kaudella tämä myös kuoli. Tämä herätettiin henkiin "Darth Chefiä", jota ei kuitenkaan introa lukuun ottamatta olla nähty missään jaksossa.
Stephen ja Linda Stotch
Stephen (sarjan alkuaikoina hänet tunnettiin nimellä Chris) ja Linda Stotch ovat Buttersin vanhemmat. He ovat tunnettuja lapsensa aiheettomasta kurituksesta ja kotiarestin antamisesta tarpeettomista syistä. Butters toisinaan joutuu myös kutsumaan isäänsä nimellä ”herra”.
Gerald ja Sheila Broflovski
Gerald ja Sheila Broflovski ovat Kylen vanhemmat.
Sharon Marsh
Sharon Marsh on Randyn aviovaimo, sekä Stanin ja Shelleyn äiti. Toimii niin ikään järjen äänenä toisinaan lapsellisesti käyttäytyvälleen miehelleen.
Marvin Marsh
Marvin Marsh on Stanin 104-vuotias pyörätuolissa istuva isoisä. Hän kutsuu Stania jatkuvasti nimellä ”Billy”.
Stuart ja Carol McCormick
Stuart ja Carol McCormick ovat Kennyn vanhemmat.
Liane Cartman
Liane Cartman on Ericin äiti.
Rouva Victoria
Rouva Victoria on koulun rehtori. Erotettiin kaudella 19, jonka jälkeen rehtorina jatkoi PC Principal.
Herbert Garrison
Herbert Garrison on poikien homoseksuaali opettaja. Hän kävi 9. kaudella sukupuolenkorjausleikkauksessa ja vaihtoi nimensä Janet Garrisoniksi. Oli lesbo, mutta vaihtoi sukupuolensa mieheksi jälleen 12. kaudella. Ryhtyy myöhemmin Yhdysvaltain presidentiksi, mutta palaa lopulta takaisin koulun opettajaksi. Garrisonilla oli sarjan alkuaikoina käsinukke nimeltä Herra Hattu (), mutta on sittemmin luopunut tästä.
Herra Mackey
Herra Mackey on South Parkin ala-asteen koulukuraattori. Tällä on suurikokoinen pää, hento ruumiinrakenne sekä silmälasit. Mackey tunnetaan eritoten lausahduksestaan m'kay, jonka hän sanoo lähes jokaisen lauseensa loppuun.
PC Principal
PC Principal on koulun rehtori kaudesta 19 lähtien. Hän on lähes jatkuvasti aggressiivinen, aurinkolaseja käyttävä mies joka pyrkii olemaan poliittisesti korrekti tilanteessa kuin tilanteessa. PC Principal ei pelkää käyttää väkivaltaa, mikäli tämän ympäristössä ilmenee esimerkiksi rasismia.
Strong Woman
Strong Woman on koulun vararehtori. Hän on parisuhteessa PC Principalin kanssa, mikä on jokaisen southparkilaisen mielestä väärin. Heillä on lapsia, jotka tunnetaan nimellä PC Babies.
Terrance ja Phillip
Terrance Henry Stoot ja Phillip Niles Argyle ovat kanadalaisia näyttelijöitä. Terrance on kotoisin Montrealista ja Phillip Torontosta. He ovat erittäin rivosuisia, viljelevät pieruhuumoria ja heidän kiroilunsa sekä hävyttömät lausahduksensa vaikuttivat Cartmaniin, Staniin, Kyleen ja Kennyyn elokuvassa South Park: Isompi, pidempi ja leikkaamaton. Hahmot esiintyivät ensimmäistä kertaa South Park -jaksossa "Death" (S01E06). Terrancen ääninäyttelijänä toimii Matt Stone ja Phillipin äänenä on Trey Parker.
Muita hahmoja
Herra Oksa (), Garrisonin toinen käsinukke, joka näkyi muutamaan otteeseen toisella tuotantokaudella.
Herra Orja (), Garrisonin entinen poikaystävä
Veronica Crabtree, koulubussin kuljettaja, joka kuoli 8. kauden jaksossa "Cartman's incredible Gift"
Jimbo Kern, Stan Marshin setä
Ned Gerblansky, Jimbon yksikätinen ystävä, joutuu käyttämään äänigeneraattoria (voice box) äänenmenetyksen takia
Muut
Towelie
Towelie (suom. Pyyhis, DVD-julkaisuissa Toweliesta käytettiin suomennosta Pyyheliina) on jatkuvasti kannabista käyttävä, elävä pyyhe. Hahmo esiintyy ensimmäisen kerran jaksossa "Towelie" (S05E08). Stone ja Parker loivat Towelie-hahmon havaittuaan hahmojensa tulleen raskaasti oheistuotteistetuksi ja hyväksikäytetyiksi. He suunnittelivat Towelien tarkoituksella kevyeksi kaksiulotteiseksi hahmoksi, jonka ainoa tarkoitus on "suoltaan tarttuvia lauseita ja markkinoida hitosti jotain". "Towelie"-jaksossa esitetään myös vale-Towelie-pyyhe -mainos.
Saddam Hussein
Saddam Hussein on sarjan vakituisia konnia. Hän on mielipuolinen hahmo. Ensimmäisen kerran hänet nähtiin 2. tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa "Uhka kaukaa", jossa Irakia hallinnut Saddam yritti valloittaa Kanadan, mutta epäonnistui Terrancen ja Philipin ansiosta. Tämän jälkeen villisiat tappoivat Saddamin, joka on sen jälkeen oleillut Helvetissä Saatanan poikaystävänä. Elokuvassa South Park: Isompi, pidempi ja leikkaamaton Saddam oli koko elokuvan pääkonna, joka yritti valloittaa maailman Saatanan avustuksella, mutta epäonnistui Saatanan tajuttua tehneensä virheen ja tappoi Saddamin uudestaan. Saddam palasi myöhemmin vielä kerran uudestaan yrittämään Kanadan valloittamista, mutta epäonnistui tällä kertaa Stanin, Kylen, Kennyn ja Cartmanin paljastettua hänet.
Muut
Herra Hankey (Mr. Hankey), elävä joulupökäle
Lemmiwinks (Gerbiili)
Jeesus Kristus
Saatana
Lähteet
South Park, sivuhahmot |
1258843 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Fight%20for%20Fun | Fight for Fun | Fight For Fun (pälp 56 / poks 56) on Sticky Fingersin ainoa albumi. Se äänitettiin heinäkuussa 1984 MSL-studiossa Lempäälässä ja julkaistiin saman vuoden lopulla sekä vinyylinä, että C-kasettina. Levy pitää sisällään kolmetoista bändin omaa sävellystä ja yhden cover-kappaleen ("Funny Funny"). Levyn äänittäjänä ja tuottajana toimi Popedan kitaristi Costello Jones ja julkaisijana puolestaan tamperelainen Poko Records. Yhtyeen ja albumin tyylisuunta on glam punk. Musiikillisia vaikuttajia olivat Slade, Sweet sekä Ramones.
Kappaleet
A-puoli
Fight for Fun (säv. ja san. T. Ahonen)
No More Noize Reduction (säv. ja san. T. Ahonen)
Midnight Angel (säv. ja san. Klide)
Bad Boys Make Noize (säv. ja san. T. Ahonen)
Waste Your Life (säv. ja san. T. Ahonen)
Don´t Turn Me Away (säv. ja san. T. Ahonen)
Knight Rider (säv. ja san. Sticky Fingers)
B-puoli
Vacation (säv. ja san Klide)
Funny Funny (säv. san. ja sov. Chinn-Chapman)
Day By Day (säv. ja san. Klide & T. Ahonen)
Slow Beat Boy (säv. ja san. Klide)
Lipstick Love (säv. ja san. T. Ahonen)
No Time for Love (säv. ja san. T. Ahonen)
Have a Nice Day (säv. ja san. Klide)
Kokoonpano
Timo "Timppa" Ahonen (Timmy) – kitara, laulu ja taustalaulu
Jari "Jartsu" Pelkonen (Klide) – kitara, laulu ja taustalaulu
Jari "Jarkka" Ahonen (Jesse) – basso ja taustalaulu
Ari Haapalainen (Little Willy) – rummut ja taustalaulu
Tolonen – piano (kappale "Midnight Angel")
Tuotanto
Costello Jones – tuottaja
Jokke Järvinen – kansikuva
Aiheesta muualla
Sticky Fingers - Lipstick Love) (YouTube)
Sticky Fingers - Christine) (YouTube)
Sticky Fingers - Funny Funny) (YouTube)
Vuoden 1984 esikoisalbumit
Suomalaiset rockalbumit |
1568879 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Exegol | Exegol | Exegol on kuvitteellinen pimeä aavikkoplaneetta Tähtien sota -elokuvasarjassa. Planeetta nähtiin ensi kerran elokuvassa Star Wars: The Rise of Skywalker. Se on yksi sithien hallinnassa olleista planeetoista Morabandin ja Malachorin ohella ja toimi kuolleeksi luullun keisari Palpatinen sekä häntä palvovan Sith Ikuisesti -kultin piilopaikkana. Kyseinen planeetta oli myös Ensimmäisen ritarikunnan alkuperäisen yksinvaltiaan, Snoken, synnyinpaikka, Snoken ollessa oikeasti pelkkä Palpatinen ja kultistien kloonaama nukkehallitsija. 31 vuotta Endorin taistelun jälkeen Palpatine paljasti koko galaksille olevansa yhä elossa ja paljasti upouuden laivastonsa, jonka kanssa Ensimmäinen ritarikunta lopulta yhdistyi Viimeiseksi ritarikunnaksi. Vastarinnan ja vapaiden kansojen ratkaiseva taistelu Viimeistä ritarikuntaa vastaan käytiin myös tällä planeetalla.
Kuvaus
Exegol on pimeä ja karu planeetta, jonka kuivat olosuhteet ja polyhiukkasten hankaus aiheutti valtavia salamaniskuja muistuttavia staattisia purkauksia. Planeetaa ympäröivässä avaruudessa on punaista kaasua ja tähtipölyä sekä magneettinen ristikenttä, gravitaatiokaivoja, aurinkotuulia ja megakasvillisuuden jäänteitä, mikä hankaloittaa planeetalle pääsyä ja sieltä poistumista.
Historia
Exegolin linnoitus on yksi vanhimmista mitä sithit olivat koskaan rakentaneet. Useat sithit ja heitä palvovat kultit olivat harjoittaneet siellä menojaan ja rituaalejaan. Yksi kulteista, Sith Ikuisesti, valitsi kaikista sithien planeetoista juuri tämän piilopaikakseen Galaktisen sisällissodan aikoihin, koska jedit tai edes tunnetuimmat galaktiset historioitsijat, jotka olivat jo vuosituhansia tunteneet Morabandin, Malachorin ja muutamien muiden sithien planeettojen sijainnit, eivät tienneet Exegolin sijaintia. Exegolin sijainti oli mahdollista selvittää ainoastaan vähintään yhdellä kahdesta holokroneja ulkonäöltään muistuttavastaa tiennäyttäjiksi kutsutusta kartasta. Toinen oli Darth Sidiousin, tunnettu paremmin Galkaitsen Imperiumin keisari Palpatinena, hallussa Toisella Kuolemantähdellä ja toinen Darth Vaderin hallussa tämän linnoituksessa Mustafarilla.
Sith Ikuisesti -kultin avustuksella Palpatine oli valmistautunut pitämään itsensä elossa, vaikka hänen alkuperäiselle ruumiilleen tapahtuisi jotain. Kun Endorin taistelun aikaan Vader kääntyi takaisin Anakin Skywalkeriksi pelastaakseen poikansa Luke Skywalkerin ja heitti Palpatinen reaktorikuiluun, Palpatine siirsi henkensä kloonikehoon, jonka kultistit olivat Exegolilla hänelle luoneet. Siirto ei kuitenkaan onnistunut täydellisesti ja Palpatinen uusi keho alkoi heikentyä. Hän pysyi elossa ainoastaan elintoimintoja ylläpitävillä laitteilla, jotka perustuivat muinaisen sith-kuningas Omminin käyttämiin laitteisiin ja niissä virtaavan kehoa vahvistavan nesteen käyttöön. Kultistien avulla Palpatine loi itsestään lisää klooneja, mutta vain yksi niistä, joka sai nimen Dathan, selvisi. Tästä kloonista tuli Palpatinen ”poika” ja romunkerääjä Reyn isä. Palpatine käytti kloonausteknologiaa myös luodakseen Snoken, jonka tarkoitus oli ottaa Imperiumin jäänteistä perustettu Ensimmäinen ritarikunta hallintaansa sekä käännyttää pimeälle puolelle Anakin Skywalkerin tyttärenpoika Ben Solo.
Samaan aikaan kun Uusi tasavalta oli kylmässä sodassa Ensimmäistä ritarikuntaa vastaan, Palpatine ja Sith Ikuisesti -kultistit rakensivat salaa Exegolilla ”sith-laivastoa”, johon kuului planeettoja tuhoavilla aksiaalisuperlasereilla varustettuja Xyston-luokan tähtihävittäjiä sekä TIE dagger -hävittäjiä ja jonka miehistönä toimi kultistien omista jälkeläisistä koulutettuja upseereita ja sith-sotilaita. Noin vuosi Snoken kuoleman ja Craitin taistelun jälkeen, Palpatine lähetti galaksille viestin, jossa paljasti olevansa yhä elossa ja aikovansa sithien nimissä vallata galaksin takaisin itselleen. Kun uudeksi yksinvaltiaaksi Snoken tilalle noussut Kylo Ren (pimeälle puolelle kääntynyt Ben Solo) löysi Vaderin tiennäyttäjän ja saapui Exegoliin, Palpatine paljasti näytti laivaston hänelle ja Ensimmäiselle ritarikunnalle, luvaten Kylon voivan tulla sen tuella uuden Imperiumin ensimmäiseksi keisariksi. Samalla Palpatine paljasti hänelle olevansa romunkerääjästä jediksi tulleen Reyn isoisä.
Kun Kylo lopulta kääntyi takaisin Ben Soloksi, Ensimmäisen ritarikunnan liittokenraali Enric Pryde liitti Ensimmäisen ritarikunnan Viimeiseen ritarikuntaan ja saapui Exegolille komentamaan sen laivastoa. Rey kuitenkin löysi tien Exegoliin Kylon TIE-hävittäjän jäänteistä löytyneellä Vaderin tiennäyttäjällä ja johdatti Vastarinnan sinne epätoivoiseen taisteluun. Myöhemmin taistelu kuitenkin kääntyi Vastarinnan eduksi, kun useat galaksin vapaiden kansojen alukset saapuivat Lando Calrissianin ja Chewbaccan pyynnöstä planeetalle ja tuhosivat laivaston samaan aikaan, kun Rey tuhosi Palpatinen, jonka kuolema romahdutti sith-linnoituksen, mikä puolestaan tappoi Sith Ikuisesti -kultistit.
Lähteet
Aiheesta muualla
Exegol Tähtien sodan virallisilla sivuilla
Exegol Wookieepediassa
Exegol Jedipediassa
Tähtien sodan planeetat |
473857 | https://fi.wikipedia.org/wiki/AirPort | AirPort | AirPort on tietokonevalmistaja Apple Inc. valmistetta oleva langattomaan WLAN-tiedonsiirtoprotokollaan pohjautuva ja niitä koskeva tuotebrändäys. WLAN itsessään pohjautuu IEEE 802.11b -standardiin ja on yhteensopiva muiden 802.11b/g -laitteiden kanssa. Myöhempi tuoteperhe, joka pohjautuu IEEE 802.11g:seen, tunnetaan nimellä AirPort Extreme. Uusin tuoteperhe pohjautuu standardin IEEE 802.11n-luonnosversioon, ja käyttää samaa nimeä.
Apple |
643199 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ossian%20Wikstr%C3%B6m | Ossian Wikström | Ossian Rurik Wikström (19. toukokuuta 1888 Jyväskylä – 4. elokuuta 1975) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan komppanianpäällikkönä Valkoisen Armeijan riveissä.
Perhetausta
Wikströmin vanhemmat olivat kauppias Karl Vilhelm Viktor Wikström ja Eugenia Hjelmina Sofia Koskelin. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Lisbet Birgit Hjeltin kanssa, josta hän erosi vuonna 1932 ja avioitui uudelleen vuonna 1945 senaattori Kyösti Auerin tyttären lääketieteen lisensiaatti Irja Mailis Auerin (s. 1902) kanssa.
Opinnot
Wikström kävi kuusi luokkaa Porvoon suomalaista yhteiskoulua ja suoritti insinöörintutkinnon Saksassa Mittweidan teknillisessä opistossa vuonna 1914.
Insinöörinä jääkäriksi Saksaan
Wikström työskenteli AEG:n (Allgemeine Elektrizitäts-Gesellschaft) palveluksessa Helsingissä vuosina 1918 - 1909 ja Berlinissä vuosina 1909 – 1911 sekä Chemnitzissä vuosina 1914 – 1915, kunnes hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 24. huhtikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän suoritti pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.
Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui 28. maaliskuuta 1918.
Sisällissodan jälkeinen aika
Wikström palveli sisällissodan jälkeen I pataljoonan komentajana 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin ensin Porin jalkaväkirykmentti 2 ja myöhemmin Savon jääkärirykmentti. Armeijasta hän erosi 22. lokakuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen 1. joulukuuta 1920 alkaen Oy Finlayson-Forssa ab:n palveluksessa käyttöinsinöörinä ja toimi samalla vuosina 1921 - 1931 Forssan suojeluskunnan paikallispäällikkönä.
Talvi- ja jatkosota
Wikström osallistui talvisotaan erikoistehtävissä Turun teollisuuspiirissä ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 4:n komendantiksi. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Lounais-Hämeen suojeluskuntapiirin esikuntaan, mistä hänet kotiutettiin vielä samana vuonna.
Lähteet
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
Jääkärit
Vuonna 1888 syntyneet
Vuonna 1975 kuolleet |
1532960 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Eudactylinidae | Eudactylinidae | Eudactylinidae on Siphonostomatoida-lahkoon kuuluva niveljalkaisten heimo. Siihen kuuluu 12 sukua.
Suvut
Bariaka
Carnifossorius
Dangoka
Eudactylina
Eudactylinella
Eudactylinodes
Eudactylinopsis
Heterocladius
Janinecaira
Jusheyus
Nemesis
Protodactylina
Lähteet
Käyttäjän PtmBot luomat artikkelit kolmas kokeiluajo |
1481544 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Saya%20San | Saya San | Saya San (s. 24. lokakuuta 1876 – k. 28. marraskuuta 1931) oli burmalainen munkki, joka johti talonpoikaiskapinaa maata hallinneita brittejä vastaan vuosina 1930–1931. Saya San jäi lopulta brittien vangiksi ja hänet teloitettiin oikeudenkäynnin jälkeen. Itse kapina jatkui vielä vuoden 1932 puolelle ja sitä kukistettaessa sai surmansa 1 500 kapinallista.
Kapina vaikutti sittempiin kansallismielisiin ja etenkin burmalaiseen koulutettuun yläluokkaan. Esimerkiksi sittemmin Burmassa vaikuttanut Ba Maw tuli tunnetuksi Saya Sanin puolustusasianajajana.
Elämäkerta
Saya San syntyi 24. lokakuuta 1876 Shwebossa maan keskiosassa. Hänen alkuperäinen nimensä oli Ya Gyaw. Saya Sanin kotiseutu tunnettiin Burmaa ennen brittejä hallinneen Konbaungin dynastian syntypaikkana ja alueella oli vahva kansallismielinen liike. Saya San vietti nuoruutensa buddhalaisessa luostarissa ja toimi myös lääkärinä ja astrologina Burmassa ja Thaimaassa (silloinen Siam). 1920-luvulla Saya San toimi kansallismielisessä Burmalaisten seurojen yleisneuvostossa (General Council of Burmese Associations eli GCBA), jota johti U Soe Thein. GCBA:n toiminnassa Saya San oli mukana esimerkiksi keräämässä tietoja viranomaisten väärinkäytöksistä. Saya San oli ilmeisesti pettynyt järjestön toimintaan ja joulukuussa 1930 hänestä tuli Rangoonin lähistöllä syttyneen brittiläisvastaisen talonpoikaiskapinan johtaja. Kapinan alkamiseen vaikuttivat esimerkiksi riisin alhaiset hinnat, josta kärsivät maataloudesta riippuvaiset burmalaiset. Monet olivat myös menettäneet taloudellisessa ahdingossa maitaan intialaisille rahanlainaajille. Kapinalliset tekivät iskuja paikallisille poliisiasemille ja surmasivat brittien kätyreinä pidettyjä kylänpäälliköitä. Kapina levisi syttymisensä jälkeen nopeasti myös muille alueille.
Kapina oli yllättänyt Burman brittiviranomaiset ja alueelle jouduttiin lähettämään vahvistuksia Intiasta. Joukkoihin värvättiin myös kareneita ja chinejä. Lopulta britit olivat koonneet 23 000:n miehen joukon ja Burmaan julistettiin poikkeustila. Galon-armeijana tunnetut kapinalliset olivat aseistautuneet kehnosti ja esimerkiksi tuliaseita oli vain vähän. Sen sijaan kapinalliset luottivat esimerkiksi tatuointien ja amulettien taikavoimiin. Saya San esiintyi Buddhan uudelleensyntymänä ja hän julistautui myös Burman kuninkaaksi tittelillä Thupannaka Galuna Yaza eli Galon-kuningas. Brittijoukkojen onnistui lopulta vallata Saya Sanin alkuperäinen tukikohta ja hän joutui pakenemaan ensin Ylä-Burmaan ja edelleen shan-valtioiden alueelle. Hänen joukkonsa kärsivät tappion brittejä vastaan käydyssä taistelussa Nawngkiossa, jolloin Saya San yritti paeta kotikaupunkiinsa Shweboon. Hänet saatiin kuitenkin kiinni ja vangittiin elokuussa 1931. Saya Sania vastaan aloitettiin oikeudenkäynti, jonka yhteydessä hänen puolustusasianajajastaan Ba Mawista tuli tunnettu hahmo Burmassa. Saya San tuomittiin kuolemaan 28. elokuuta ja hänet teloitettiin hirttämällä vankilassa Tharrawaddyssä 28. marraskuuta 1931. Saya Sanin seuraajat tekivät vastarintaa aina vuoden 1932 keskivaiheille saakka. Kapinaa kukistettaessa surmansa oli saanut noin 1 500 kapinallista, minkä lisäksi noin 9 000 henkilöä pidätettiin.
Saya Sanin kapina oli burmalaisista kapinoista ensimmäinen, joka alkoi saada kannatusta myös burmalaisen usein länsimaalaisen koulutuksen saaneen kaupungistuneen yläluokan keskuudessa.
Lähteet
Myanmarilaiset henkilöt
Teloitetut
Vuonna 1876 syntyneet
Vuonna 1931 kuolleet
Kapinajohtajat |
1101683 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Chen%20Ding | Chen Ding | Chen Ding (; s. 5. elokuuta 1992 Yunnan, Kiina) on kiinalainen kävelijä ja olympiavoittaja vuoden 2012 kesäolympialaisista. Hän teki samalla olympialaisten uuden ennätyksen 1.18.46.
Lontoon olympialaiset 2012
Chenistä tuli ensimmäinen kiinalainen, joka on voittanut olympialaisissa 20 kilometrin kävelyn. Chen teki kilpailussa uuden olympiaennätyksen ajalla 1.18.46. Hän teki tämän päivä ennen syntymäpäiväänsä ja piti sitä ihanana lahjana. Hänen joukkuetoverinsa Wang Zhen ja Cai Zelin sijoittuivat kolmanneksi ja neljänneksi. Toiseksi sijoittui guatemalalainen Erick Barrondo.
Muut saavutukset
Chen saavutti Bydgoszczin alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2008 hopeaa 10 000 metrin kävelyssä. Hän oli samana vuonna toinen kävelyn maailmancupin 10 kilometrin kilpailussa. Hän sijoittui maailmancupissa 2012 viidenneksi ja voitti joukkuekilpailun. Moskovan MM-kilpailuissa 2013 hän sijoittui 20 kilometrin kävelyssä alun perin toiseksi, mutta nousi myöhemmin Aleksandr Ivanovin dopinghylkäyksen jälkeen maailmanmestariksi. Pekingin MM-kilpailuissa 2015 Chen oli samalla matkalla yhdeksäs.
Henkilökohtaiset ennätykset
Lähteet
Kiinalaiset kävelijät
Kiinalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt |
1358717 | https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Words%20I%20Wrote | The Words I Wrote | The Words I Wrote on V-Nastyn tekemä minialbumi, joka julkaistiin 16. lokakuuta 2013. Yhdessäkään albumin kappaleessa ei ole samplea. Albumilla on mukana singlenäkin julkaistu kappale ”All the Money”. Albumi sisältää remixin kappaleesta ”Watch It”.
Kappaleet
All the Money
All the Money (Radio Version)
Watch It
Fantastic
V-Party
It’s Going Down
Fuk tha Law
Watch Remix (feat. Andano)
Lähteet
Vuoden 2013 EP:t
Yhdysvaltalaiset hip hop -albumit |
1426729 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ebba%20Haslund | Ebba Haslund | Ebba Margareta Haslund (12. elokuuta 1917 Seattle, Washington, Yhdysvallat – 10. elokuuta 2009 Oslo, Norja) oli norjalainen kirjailija ja kriitikko. Hän toimi erityisesti naisten aseman edistämiseksi ja oli aktiivinen kirjailijajärjestöissä.
Haslundin isä oli Yhdysvaltain kansalaisuuden saanut norjalainen, äiti oli ruotsalainen. Hän oli perheen ainoa lapsi. Hän asui lapsena paljon ulkomailla, ja koulunkäynti oli pätkittäistä. Suoritettuaan examen artium -tutkinnon 1935 hän opiskeli Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa. Hän valmistui 1941 maisteriksi Oslon yliopistosta opinnäytteellä, jossa hän käsitteli Rainer Maria Rilken teosta Die Aufzeichnungen des Malte Laurids Brigge.
Haslund oli yhteiskuntakriitikko, jonka painopiste oli naisten asema. Hän oli poliittisesti ajoittain vasemmalle kallistuva porvari ja istui jonkin aikaa Høyren Stortinget-edustajana. Haslundin sota-aiheinen esikoisteos Også vi ilmestyi 1945. Hän julkaisi useita teoksia, ennen kuin varsinainen läpimurto tapahtui 1951 teoksen Middag hos Molla ansiosta. Samoin oli menestys 1954 ilmestynyt Elokuussa (Krise i august), joka on ainoa hänen suomennettu teoksensa. Se on avioliittokuvaus, jota markkinoitiin naisen marttyyriaseman kuvauksena, mitä hän ihmetteli ja otti esille myöhemmän painoksen alkusanoissa 1982. Hän hämmästyi myös kriitikoiden käsitystä siitä, että kirjassa olisi onnellinen loppu, sillä onnellinen se oli ainoastaan miehen kannalta.
Romaanien lisäksi Haslund kirjoitti novellikokoelmia, lasten- ja nuortenkirjoja, esseekokoelmia sekä kolme muistelmateosta. Lisäksi hän kirjoitti näytelmiä ja kuunnelmia niin lapsille kuin aikuisillekin. Hän sai 1956 palkinnon lastenkuunnelmasta Kjære Nils.
Haslund toimi Aftenpostenin kirjallisuusarvostelijana 1970–1990. Aktiivisena järjestöihmisenä hän oli Ungdomslitteraturens forfatterlagin puheenjohtaja 1965–1970 ja Den Norske Forfatterforeningin puheenjohtaja 1971–1975. Hän oli aikakauskirja Ordetin päätoimittaja 1966–1968.
Haslund oli vuodesta 1940 naimisissa johtaja Sverre Fjeld Halvorsenin (1910–2005) kanssa.
Suomennetut teokset
Elokuussa (Krise i august), suom. Kyllikki Villa. Otava, 1956
Palkinnot ja tunnustukset
palkinto lastenkirjasta Kjære Nils 1956
Kultur- og kirkedepartementets pris for barne- og ungdomslitteratur teoksestaan Barskinger på Brånåsen 1960
Bokhandlerprisen teoksesta Det trange hjerte 1966
Riksmålsprisen teoksesta Syndebukkens krets 1968
Lähteet
Aiheesta muualla
Norjalaiset kirjailijat
Vuonna 1917 syntyneet
Vuonna 2009 kuolleet |
1720174 | https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%81gios%20Ars%C3%A9nios | Ágios Arsénios | Ágios Arsénios () on Kreikan kylä, joka sijaitsee Náxoksen saarella. Se kuuluu hallinnollisesti Náxoksen ja Pienten Kykladien kuntaan, Náxoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Kylän väkiluku on 717 (vuonna 2011).
Ágios Arsénioksen kylä sijaitsee noin kuusi kilometriä etelään saaren keskuksesta Náxoksen kaupungista. Kylä on saanut nimensä siellä olevasta Pyhälle Arseniokselle omistetusta kirkosta. Kylä jakaantuu kolmeen osaan, Apáno Chorió (Απάνω Χωριό, ”Yläkylä”), Káto Chorió (Κάτω Χωριό, ”Alakylä”) ja Péra Chorió (Πέρα Χωριό, ”Takakylä”). Ágios Arsénios muodostaa myös laajemman kyläyhdyskunnan (Δημοτική Κοινότητα Αγίου Αρσενίου, Dimotikí Koinótita Agíou Arseníou), johon kuuluvat varsinaisen Ágios Arsénioksen kylän lisäksi kylät Agía Anna, Ágioi Pántes, Ágios Prokópios, Máragkas, Mastorákis ja Stelída. Koko yhdyskunnan väkiluku on 1 327.
Kylän nähtävyyksiin lukeutuvat jo mainittu Pyhän Arsenioksen (Ágios Arsénios) kirkko sekä Pyhän Spyridonin (Ágios Spyrídonas) kirkko, Pyhän Johannes Kastajan luostari (Moní Agíou Ioánni Prodrómou) sekä 1700-luvulla rakennettu Ágios Nikólaoksen torni.
Aiemmin kylä kuului Náxoksen kuntaan ja vuodesta 2011 lähtien Náxoksen ja Pienten Kykladien kunnan Náxoksen kunnallisyksikköön.
Lähteet
Etelä-Egean saarten kylät
Náxos |
1411045 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Arkesine | Arkesine | Arkesine (, ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Amorgoksen (nyk. Amorgós) saarella Kreikassa. Sen arkeologinen alue sijaitsee saaren pohjoisrannikolla, linnuntietä noin 1,5 kilometriä pohjoiseen nykyisestä Vroútsisin kylästä ja noin kolme kilometriä pohjoiskoilliseen Arkesínin kylästä.
Arkesinen perustivat naksoslaiset siirtokunnakseen geometrisella kaudella 700-luvulla eaa. Kaupunki on ollut olemassa todennäköisesti ainakin vielä hellenistisellä kaudella. Kaupungin alueella on suoritettu vain vähän arkeologisia kaivauksia.
Arkesinen akropolis eli linnavuori sijaitsi niemessä olevalla kukkulalla. Paikalla on linnoitusmuurien ja tornien jäänteitä. Myös keskiajalla paikalla oli linnoitus, jonka mukaan kukkula nykyään tunnetaan nimellä Kastrí. Suurin osa paikalla olevista raunioista on peräisin tältä ajalta. Kukkulalla on nykyisin myös Neitsyt Marian (Panagía i Kastrianí) kirkko.
Etelämpänä lähempänä Vroútsiksen kylää on nykyisin Johannes Kastajan kirkko (Ágios Ioánnis Apokefalistís), jonka uskotaan olevan rakennettu Athene Itonialle omistetun temppelin paikalle. Pyhän Kolminaisuuden kirkon (Agía Triáda) lähellä on hellenistisellä kaudella 300-luvulla eaa. rakennetun tornin rauniot.
Kaupungin lähellä ei ole hyvää satamapaikkaa; sataman oletetaan sijainneen kauempana, mahdollisesti lännessä Káto Kámpoksen lahdella.
Lähteet
Aiheesta muualla
Amorgós
Antiikin Kreikan kaupungit Kykladeilla
Arkeologiset kohteet Kreikassa |
1511416 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Argentiinan%20ralli%202011 | Argentiinan ralli 2011 | Argentiinan ralli 2011 (virallisesti 31. Rally Argentina 2011) oli Rallin MM-sarjan kauden 2011 kuudes osakilpailu, joka ajettiin 26–29. toukokuuta.
Tulokset
Muuta
Patrik Flodin uran ensimmäinen piste.
Lähteet
Aiheesta muualla
MM-rallikausi 2011
Argentiinan ralli |
1007332 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Keimolan%20Kaiku | Keimolan Kaiku | Keimolan Kaiku on vantaalainen urheiluseura. Se on perustettu vuonna 1954 ja sen riveissä voi harrastaa hiihtoa, suunnistusta, jalkapalloa, lentopalloa ja salibandya. Lentopallossa seuralla on juniorijoukkueiden lisäksi kaksi joukkuetta miehissä ja yksi naisissa. Miesten 1-joukkue pelaa 3-sarjassa ja 2-joukkue 4-sarjassa. Naisten edustusjoukkue pelaa 3-sarjassa. Salibandyssa seuran miesten edustusjoukkue pelaa V-divisioonassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Seuran kotisivut
Seuran lentopallojaoston sivut
Seuran salibandyjaoston sivut
Keimola
Suomalaiset urheilun yleisseurat
Vantaalaiset urheiluseurat
Suomen Työväen Urheiluliiton jäsenseurat
Vuonna 1954 perustetut urheiluseurat |
1114751 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Osorno | Osorno | Osorno on kaupunki Chilessä. Vuoden 2017 väestönlaskennassa siellä oli 147 826 asukasta. Se sijaitsee Chilen eteläosassa Damas- ja Rahue-jokien yhtymäkohdassa. Espanjalaiset perustivat sen useaan otteeseen 1500- ja 1600-luvuilla, mutta hylkäsivät sen ajoittain intiaanien vastarinnan takia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Chilen kaupungit |
1375003 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Lock%20On%3A%20Modern%20Air%20Combat | Lock On: Modern Air Combat | Lock On: Modern Air Combat (lyhennettynä LOMAC) on Eagle Dynamicsin kehittämä lentosimulaattori kotitietokoneille.
Pelin on julkaissut Ubisoft euroopassa ja 1C Company venäjällä. Peli on julkaistu Microsoft Windows alustalla vuonna 2003.
Kehittäjän edeltävä Flanker-sarjan lentosimulaatio asetti korkeat odotukset myös LOMAC:lle.
Laajennukset
Peliin on julkaistu laajennuksia ja päivityksiä:
Lock On: Flaming Cliffs
LockOn: Flaming Cliffs 2
LockOn: Flaming Cliffs 3
Kolmas osa myöhemmin siirretty myös kehittäjän uudelle alustalle Digital Combat Simulator.
Lähteet
Lentosimulaattorit |
884914 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Joachim%20Mattern | Joachim Mattern | Joachim Mattern (s. 2. toukokuuta 1948 Beeskow, Brandenburg) on Itä-Saksaa edustanut meloja, joka kilpaili kesäolympialaisissa vuosina 1972 Münchenissä ja 1976 Montrealissa. Jälkimmäisellä kerralla hän voitti 500 metrin kajakkikaksikossa kultaa yhdessä Bernd Olbrichtin kanssa ajalla 1:35.87; lisäksi Mattern ja Olbricht saivat 1 000 metrin kajakkikaksikossa hopeaa ajalla 3:29.33.
Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailuissa Mattern ylsi vuosina 1970–1977 yhteen kultaan, kahteen hopeaan ja kahteen pronssiin.
Lähteet
Itäsaksalaiset melojat
Itäsaksalaiset olympiavoittajat
Itäsaksalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1948 syntyneet
Elävät henkilöt |
1756631 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankisat%201984 | Maailmankisat 1984 | 18. Maailmankisat järjestettiin vuonna 1984 Helsingissä 4. heinäkuuta. Kilpailupaikkana oli Olympiastadion. Kansainväliset yleisurheilukilpailut olivat Helsingin Kisa-Veikkojen järjestämät. Yleisömäärä oli yksipäiväisissä kisoissa lähes 20 000 katsojaa.
Naiset
Kisojen parhaalle urheilijalle jaettava Timo Sarpanevan suunnitteleman kiertopalkinnon sai SE:n tehnyt ja lajinsa voittanut moukarinheittäjä Neuvostoliiton Igor Nikulin.
Lähteet
Vuoden 1984 yleisurheilu
Helsingin urheilutapahtumat
Maailmankisat |
1019636 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain%20presidentinvaalit%201920 | Yhdysvaltain presidentinvaalit 1920 | Yhdysvaltain presidentinvaalit 1920 järjestettiin 2. marraskuuta 1920. Vaalit voitti republikaani Warren Harding haastajanaan demokraatti James M. Cox. Vaalien tärkeimpiä kysymyksiä olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeiset rauhansopimukset ja Yhdysvaltain jäsenyys Kansainliitossa.
Entisen presidentin, Theodore Rooseveltin mahdollisuuksiin republikaanien ehdokkaana uskottiin vahvasti, mutta hän kuoli sydänkohtaukseen 6. tammikuuta 1919. Täten Warren Hardingista tuli puolueen "musta hevonen" -ehdokas.
Vaalit olivat ensimmäiset Yhdysvaltain presidentinvaalit, joissa naiset saivat äänestää. Tämä ilmeni äänestäneiden määrän merkittävänä kasvuna.
Ehdokkaat
Demokraattinen puolue:
James M. Cox, Ohion kuvernööri
William Gibbs McAdoo, entinen valtiovarainministeri
Alexander Mitchell Palmer, oikeusministeri
Al Smith, New Yorkin kuvernööri
John W. Davis, suurlähettiläs
Edward I. Edwards, New Jerseyn kuvernööri
Woodrow Wilson, Yhdysvaltain istuva presidentti
Robert Latham Owen, senaattori
Republikaaninen puolue:
Warren Harding, senaattori
Leonard Wood, kenraalimajuri
Frank Orren Lowden, Illinoisin kuvernööri
Hiram Johnson, senaattori
William Cameron Sproul, Pennsylvanian kuvernööri
Nicholas Murray Butler, Columbian yliopiston johtaja
Calvin Coolidge, Massachusettsin kuvernööri
Robert M. La Follette, senaattori
Theodore Roosevelt, Yhdysvaltain entinen presidentti (kuoli ennen vaaleja)
Sosialistinen puolue:
Eugene V. Debs, ammattiyhdistysjohtaja
Lähteet
Aiheesta muualla
Geoelections - Kartta vuoden 1920 presidentinvaalien annetuista äänistä
Vuoden 1920 vaalit
Presidentinvaalit 1920 |
523362 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Arena%20Football%20League | Arena Football League | Arena Football League (AFL) oli yhdysvaltalainen urheilusarja, jossa pelattin amerikkalaisen jalkapallon sisätiloissa pelattavaa muotoa, arena footballia. Sarja perustettiin vuonna 1987 ja se pelattiin vuosittain aina vuoteen 2019 asti, jolloin AFL teki konkurssin. Sarjan loppuottelu oli nimeltään ArenaBowl.
Historia
Jim Foster kehitti amerikkalaisen jalkapallon sisäversion vuonna 1987 ja perusti AFL-liigan samana vuonna. Ensimmäisellä kaudella AFL:ään osallistui neljä joukkuetta, mistä joukkuemäärä lähti tasaiseen kasvuun. Sarjan huippuvuodet olivat suunnilleen 1996–2008, jolloin parhaimmillaan sarjassa pelasi 19 joukkuetta ja useat NFL-seurat tukivat sarjaa, josta myös nousi uusia pelaajia NFL-liigaan. AFL-liigalla oli myös alempi sarjataso af2 vuosina 2000–2009.
Sarjan taloudelliset ongelmat alkoivat kaudella 2008 ja lopulta kausi 2009 peruttiin kokonaan. Vuonna 2010 AFL käynnistyi uudelleen, kun AFL ja af2 yhdistettiin. AFL jatkoi kuitenkin hidasta näivettymistä ja joukkuemäärä laski. Kaudella 2011 sarjassa pelasi 18 joukkuetta, kun kaudella 2017 oli jäljellä enää neljä joukkuetta. Sarjan talous näytti hieman elpyvän, mutta se julistettiin silti konkurssiin loppuvuodesta 2019.
Joukkueet
Sarjan viimeiseen kauteen 2019 osallistui kuusi joukkuetta:
Albany Empire
Atlantic City Blackjacks
Baltimore Brigade
Cleveland Gladiators
Columbus Destroyers
Philadelphia Soul
Washington Valor
Mestarit
Sarjan mestaruuspalkinto oli nimeltään Foster Trophy.
1987: Denver Dynamite
1988–1990: Detroit Drive
1991: Tampa Bay Storm
1992: Detroit Drive
1993: Tampa Bay Storm
1994: Arizona Rattlers
1995–1996: Tampa Bay Storm
1997: Arizona Rattlers
1998: Orlando Predators
1999: Albany Firebirds
2000: Orlando Predators
2001: Grand Rapids Rampage
2002: San Jose SaberCats
2003: Tampa Bay Storm
2004: San Jose SaberCats
2005: Colorado Crush
2006: Chicago Rush
2007: San Jose SaberCats
2008: Philadelphia Soul
2009: ei pelattu
2010: Spokane Shock
2011: Jacksonville Sharks
2012–2014: Arizona Rattlers
2015: San Jose SaberCats
2016–2017: Philadelphia Soul
2018: Washington Valor
2019: Albany Empire
Lähteet
Yhdysvaltain amerikkalainen jalkapallo
Amerikkalaisen jalkapallon sarjat |
957971 | https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Journal | The Journal | The Journal on Newcastle upon Tynessä päivittäin ilmestyvä sanomalehti, jota julkaisee Trinity Mirroriin kuuluva ncjMedia.
The Journalilla on päivittäin noin 91 000 lukijaa. Viikoittain lehteä seuraa noin 191 000 lukijaa. Sen levikkialueeseen kuuluu käytännössä koko Pohjois-Englanti Northallertonista pohjoiseen. Alueeseen kuuluu myös Skotlannin eteläosa Eyemouthiin saakka. Lehti sponsoroi Newcastlessa teatteria, joka tunnetaankin nimellä The Journal Tyne Theatre.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lehden kotisivut
Lehden näköispainos verkossa
Brittiläiset sanomalehdet
Newcastle upon Tyne |
1678402 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Camilla%20Ravera | Camilla Ravera | Camilla Ravera (18. kesäkuuta 1889 Acqui Terme – 14. huhtikuuta 1988 Rooma) oli italialainen kommunistipoliitikko. Hän johti Italian kommunistisen puolueen (PCI) maanalaista toimintaa muutaman vuoden ajan 1920-luvun lopulla.
Opettajana Torinossa työskennellyt Ravera liittyi Italian sosialistiseen puolueeseen (PSI) vuonna 1918. Hän kuului sosialistien vasemmistosiipeen, joka perusti vuonna 1921 kommunistisen puolueen. Ravera kirjoitti naisten asiaa käsitelleitä kolumneja Antonio Gramscin johdolla julkaistuun L’Ordine Nuovo -lehteen ja oli aikakausjulkaisu La Compagnan päätoimittaja vuosina 1922–1926. Hän oli PCI:n keskuskomitean jäsen vuosina 1922–1930 ja edustaja kommunistisen internationaalin (Komintern) neljännessä kongressissa vuonna 1922. Kun Italian fasistihallinto vangitsi PCI:n pääsihteerin Gramscin vuonna 1926, Ravera alkoi järjestää ja ohjata maanalaisen puoluejohdon toimintaa Italiassa. Hän käytti salanimiä Silvia ja Micheli. Virallisesti Gramscin seuraajaksi valittiin Palmiro Togliatti, joka oleskeli tuolloin maanpaossa. Myös Ravera siirtyi joksikin aikaa Togliattin kanssa Moskovaan. Hänet valittiin Kominternin toimeenpanevan komitean IKKI:n puhemiehistön ehdokasjäseneksi vuonna 1928.
Ravera jäi kiinni ja vangittiin hänen palattuaan Italiaan vuonna 1930. Erikoistuomioistuin langetti hänelle 15 vuoden vankeustuomion, mutta hänet vapautettiin viiden vankilavuoden jälkeen kotiarestiin, joka jatkui vuoteen 1943. Hänet erotettiin helmikuussa 1943 PCI:stä yhdessä Umberto Terracinin kanssa, koska hän oli tuominnut puolueen linjan vastaisesti vuoden 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimuksen. Ravera osallistui Italian vastarintaliikkeen toimintaan Piemontessa. Hänen jäsenyytensä PCI:ssa palautettiin vuonna 1945 ja hänet valittiin uudelleen puolueen keskuskomiteaan.
Ravera kuului vuosina 1948–1958 Italian edustajainhuoneeseen. Presidentti Alessandro Pertini nimitti hänet tammikuussa 1982 ensimmäisenä naisena elinikäiseksi senaattoriksi. Ravera kuoli 98-vuotiaana vuonna 1988.
Teoksia
La donna italiana dal primo al secondo Risorgimento (1951)
Lettere dal carcere e dal confino (1968)
Diario de trenti anni, 1913–43 (1974)
Breve storia del movimento femminile in Italia (1978)
Una donna sola (1988)
Lähteet
Aiheesta muualla
Italialaiset kommunistit
Italialaiset feministit
Vuonna 1889 syntyneet
Vuonna 1988 kuolleet |
845519 | https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Friisia | Itä-Friisia | Itä-Friisia () on rannikkoalue luoteis-Ala-Saksin osavaltiossa Saksassa. Alueella asuu noin 465 000 ihmistä.
Ala-Saksi
Friisia |
379481 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Machina%20II/The%20Friends%20%26%20Enemies%20of%20Modern%20Music | Machina II/The Friends & Enemies of Modern Music |
Machina II/The Friends & Enemies of Modern Music on The Smashing Pumpkins kuudes studioalbumi. Albumia ei saa kaupasta, vaan se julkaistiin ainoastaan Internetissä ilmaiseksi.
Kun Machina-albumin äänittämisen päättyminen oli lähellä, Billy Corgan toivoi tuplalevyn julkaisua, mutta levy-yhtiö Virgin Records kieltäytyi Adore-albumin pettymykseksi osoittautuneen myynnin takia. Levyn Machina/The Machines of God julkaisun ja heikon myynnin jälkeen Corgan halusi sitten julkaista toisen Machina-albumin erikseen, mutta Virgin kieltäytyi tästäkin. Tästä huolimatta yhtye palasi Chicago Recording Companyyn heinäkuussa 2000 viimeistelemään Machina II/The Friends & Enemies of Modern Music-albumin, joka julkaistiin myöhemmin Corganin oman Constantinople Records -levy-yhtiön kautta. Ainoat fyysiset painokset albumista ovat Corganin itse tekemät 25 vinyylilaatikkoa. Näistä laatikoista valtaosa päätyi Q101-radioasemalle ja yhtyeen ystäville. Muutama laatikko lähetettiin yhtyeen merkittäville verkkoyhteisön faneille, ja heille annettiin ohjeet ripata ja levittää albumia Internetissä ilmaiseksi. Tämän vuoksi kaikki julkisesti saatavilla olevat albumin digitaalisest kopiot ovat ripattuja vinyylipainoksesta.
Kappaleet
Slow Dawn
Vanity
Saturnine
Glass' Theme (Spacey version)
Soul Power [James Brown]
Cash Car Star (Version 1)
Lucky 13
Speed Kills
If There Is a God
Try, Try, Try (Alt. version)
Heavy Metal Machine (version I alt. mix)
Glass' Theme
Cash Car Star
Dross
Real Love
Go
Let Me Give the World to
Innocence
Home
Blue Skies Bring Tears (Heavy)
White Spyder
In My Body
If There Is a God (Full band)
La Deux Machina
Here's to the Atom Bomb
Arvostelut
AllMusic:
Lähteet
Vuoden 2000 albumit
Smashing Pumpkinsin albumit |
10732 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Olav%20Tryggvason | Olav Tryggvason | Olav Tryggvason eli Olavi Tryggvenpoika (, n. 964 – 9. syyskuuta 1000) oli Norjan kuningas vuosina 995–1000. Hänet tunnetaan myös nimellä Olav I. Olav oli Tryggve Olafssonin poika ja Harald Kaunotukan pojanpojanpoika.
Olav syntyi pian sen jälkeen, kun Harald Harmaaturkki oli surmannut hänen isänsä. Legendojen mukaan Olav pakeni äitinsä Astridin kanssa Kiovan ruhtinaan Vladimirin luo, jossa Olav sai viikinkisoturin koulutuksen. Vuonna 991 Olav liittyi viikinkijoukkoihin, jotka hyökkäsivät Englantiin. Viikingit pakottivat Englannin hallitsijan Ethelred Neuvottoman tuolloin maksamaan lunnaita. Ethelred joutui maksamaan lunnaita myös vuonna 994, jolloin Olav miehitti Englannin Tanskan kuninkaan Sven Haaraparran kanssa.
Olav oli maanpaossa kääntynyt jo kristityksi ja hänet konfirmoitiin Andoverissa vuonna 994 Ethelredin toimiessa hänen kummisetänään. Kuultuaan Haakon Sigurdinpoikaa vastaan nousseesta kapinasta Olav palasi Norjaan vuonna 995. Haakonin kuoltua Olav valittiin yksimielisesti kuninkaaksi. Pian valintansa jälkeen hän aloitti Norjan käännyttämisen kristinuskoon. Hänen vaikutusvaltansa ulottui kuitenkin vain rannikkoalueille ja läntisille saarille, eikä hän pystynyt vakiinnuttamaan kristinuskoa eikä hallintoa Norjassa. Olav pystyi silti viemään kristinuskon Shetlantiin, Färsaarille, Orkneysaarille, Islantiin ja Grönlantiin. Hän perusti vuonna 997 Trondheimin, josta tuli maan ensimmäinen pääkaupunki. Olav kaatui Svoldin taistelussa vuonna 1000.
Lähteet
Aiheesta muualla
Norjan kuninkaat
960-luvulla syntyneet
Vuonna 1000 kuolleet |
190277 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Graham%20Bonnet | Graham Bonnet | Graham Bonnet (s. 23. joulukuuta 1947 Skegness, Lincolnshire, Englanti) on brittiläinen rocklaulaja. Hänet tunnetaan parhaiten yhtyeiden Rainbow, Michael Schenker Group, Impellitteri ja Alcatrazz laulajana.
Ura
1970 -luku
Graham Bonnetin ensimmäinen listoille noussut single oli popyhtye The Marblesin vuonna 1968 julkaistu kappale "Only One Woman". Kappale nousi Britannian singlelistan viidenneksi. Yhtyeestä lähdettyään hän esiintyi vuonna 1974 brittikomediaelokuvassa Three for All. Elokuvassa hän esitti fiktiivisen yhtyeen pääsolistia Billy Beethovenia.
Bonnet teki 1970-luvulla erilaisia promootio- ja mainostöitä ennen ensimmäisen soololevynsä julkaisua vuonna 1977. Levyltä nousi hitiksi kappale coverversio Bob Dylanin kappaleesta ”It’s All Over Now, Baby Blue”. Vuotta myöhemmin hän julkaisi seuraavan hittinsä, Bee Geesin kirjoittaman singlen, ”Warm Ride”.
Bonnet korvasi Ronnie James Dion Rainbown laulajana vuonna 1979. Bonnet julkaisi Rainbown kanssa albumin Down to Earth. Albumilta julkaistiin kaksi hyvin menestynyttä singleä ”Since You Been Gone” ja ”All Night Long”, ja Rainbown ura vaikutti olevan nosteessa. Yhtyeen johtohahmo, kitaristi Ritchie Blackmore ei kuitenkaan ollut tyytyväinen. Hän halusi Bonnetin kasvattavan hiuksensa rock-muodin mukaisesti pitkiksi, johon Bonnet ei suostunut. Hänen yhteistyönsä yhtyeen kanssa jäi lyhyeksi kun hänet erotettiin yhtyeestä Monsters Of Rock –festivaalin jälkeen kesällä 1980.
1980-1999
Bonnetin lähdettyä Rainbow’sta, hän alkoi rakentamaan soolouraansa ja hän julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Line Up vuonna 1981. Albumilta julkaistiin on yksi Bonnetin tunnetuimmista kappaleista, ”Night Games”, joka nousi listoille eri puolilla maailmaa. Albumilla oli mukana jäseniä Whitesnakesta, Deep Purplesta sekä Status Quosta. Tuottamisessa vaikutti monia ennestään tuttuja rockmuusikoita, kuten Deep Purplesta ja Whitesnakesta tunnettu kosketinsoittaja Jon Lord, Whitesnake- ja Rainbow-yhtyeiden rumpalina tunnettu Cozy Powell, Status Quon kitaristi Francis Rossi, Whitesnaken kitaristi Micky Moody ja basisti Gary Twigg. Näihin aikoihin Bonnet myös lauloi Levi’s-farkkumerkin mainokseen laulun ”These Eyes”, mutta kappaletta ei ole julkaistu.
Soololevyn tekemisen jälkeen vuonna 1982 Bonnet liittyi hetkeksi UFO-yhtyeen entisen kitaristin, saksalaisen Michael Schenkerin, Michael Schenker Group -yhtyeeseen. Bonnet lauloi yhtyeen samana vuonna julkaistulla albumilla Assault Attack. Hän esiintyi yhdessä konsertissa ennen erottamistaan.
Michael Schenker Groupista lähdettyään Bonnet perusti Los Angelesissa yhtyeen nimeltä Alcatrazz. Yhtyeeseen kuuluivat vuonna 1983 basisti Gary Shea, kosketinsoittaja Jimmy Waldo, rumpali Jan Uvena ja ruotsalainen kitaristi Yngwie Malmsteen. Yhtye julkaisi albumit No Parole From Rock n’ Roll vuonna 1983 ja Live Sentence vuonna 1984, jonka jälkeen Malmsteen jätti yhtyeen. Yhtyeen kolmannelle albumille Disturbing The Peace kitaristiksi tuli Steve Vai. Seuraavalla albumilla kitaristi vaihtui jälleen. Dangerous Games -albumilla kitaraa soitti Danny Johnson. Yhtye hajosi vuonna 1987.
Brittiläiset televisionkatsojat saivat Bonnetilta lauluopetusta BBC:n Rock School -televisio-ohjelman toisella tuotantokaudella, joka sisälsi myös otoksia Alcatrazzin harjoituksista.
Vuonna 1988 Bonnet liittyi Impellitteri-yhtyeeseen, jossa hän oli yhden albumin Stand In Line ajan. Bonnet esiintyi Eddie Hardinin ja Pete Yorkin musikaalissa Wind in The Willows Saksassa vuonna 1991. Bonnet lauloi musikaalissa kuusi kappaletta. Musikaalissa olivat soittamassa muun muassa Jon Lord, Don Airey ja Ray Fenwick. Fenwick ja Airey vaikuttivat paljon Bonnetin vuoden 1991 sooloalbumiin Here Comes the Night, joka oli popahtavampi kun Bonnetin aikaisempien yhtyeiden levyt. Albumi sisälsi kappaleita, joita hänen vaimonsa Jo Eime oli kirjoittanut sekä coverversion uudelleen esitettynä The Marblesin kappaleesta ”Only One Woman”.
Yhdeksänkymmentä luvun loppupuolella Bonnet julkaisi vielä kaksi sooloalbumia, Underground vuonna 1997 ja The Day I Went Mad vuonna 1999.
Ura 2000 -luvulla
Bonnet liittyi laulajaksi japanilaiseen heavy metal -yhtyeeseen Anthem. Vuonna 2000 julkaistiin Heavy Metal Anthem -albumi, joka sisälsi yhtyeen klassikkokappaleita. Bonnet liittyi takaisin yhtyeeseen Impellitteri vuonna 2000 tehdäkseen 'System X' -albumin.
Vuoden 2001 lopussa, Bonnet lähti matalan profiilin soolokiertueelle Britanniassa. Bändiin kuului kosketinsoittaja Don Airey, basisti Chris Childs, Thunder-yhtyeestä tunnettu rumpali Harry James ja kitaristi Dario Mollo. Alkuvuodesta 2004 Bonnet liittyi italialaisen kitaristin Dario Mollon uuteen projektiin Elektric Zoohon kiertäen Eurooppaa huhtikuun ajan. Bonnet oli mukana kitaristi Matteo Filippinin projektissa Moonstone, kappaleessa "Not Dead Yet". Vuonna 2006 Graham Bonnet lauloi kahdeksan uutta kappaletta kitaristi Taz Taylorin albumille "Welcome to America".
Tällä vuosituhannella Bonnet on palannut yhteen Alcatrazz -yhtyeen kanssa kahdesti, Bonnetin lisäksi kokoonpanon toinen alkuperäisjäsen on kosketinsoittaja Jimmy Waldo.
2010-luvulla Bonnet kokosi The Graham Bonnet Band –kokoonpanon, jossa on mukana myös hänen elämänkumppaninsa basisti Beth-Ami Heavenstone. Yhtye julkaisi ensimmäisen täyspitkän albumin The Book vuonna 2016. Toinen albumi Meanwhile, Back in the Garage julkaistiin vuonna 2018. Bonnet on esiintynyt säännöllisesti entisten MSG-laulajien kanssa Michael Schenker Fest –projektissa, jonka ensimmäinen studioalbumi ”Resurrection” ilmestyi maaliskuussa 2018 ja toinen albumi Revelation vuonna 2019.
Bonnet asuu nykyisin Los Angelesissa Yhdysvalloissa.
Esiintymiset Suomessa
Bonnet on tehnyt Suomessa kiertueet suomalaismuusikkojen kanssa toukokuussa 2005, elokuussa 2006 ja 2007 sekä kesäkuussa 2008. Vuoden 2007 ja 2008 kiertueilla oli mukana Joe Lynn Turner. Aloite esiintymisiin oli tullut suomalaismuusikoilta. Bonnetin kanssa kiertueella oli Yö- ja Hanoi Rocks -yhtyeiden jäsenistä koostuva harrasteyhtye: kitaristi Daffy Terävä, rumpali Lacu Lahtinen, basisti Jukka Lewis, kitaristi Mika "Lamppari" Lamminsivu, kosketinsoittaja Pate ”Flintstone” Kivinen sekä taustalaulaja Päivi Lepistö.
Bonnet esiintyi Suomessa vuonna 2018 Graham Bonnet Bandin kanssa ja vuonna 2019 Alcatrazz -yhtyeen kanssa.
Diskografia
The Marbles
"Only One Woman" / "By The Light Of A Burning Candle"
"Only One Woman" / "The Walls Fell Down"
"Only One Woman" / "The Pushbike Song" (The Mixtures) Old Gold
"Only One Woman" / "August October" (Robin Gibb) 2 Super Oldies
"The Walls Fell Down" / "Love You"
"I Can't See Nobody" / "Little Boy"
"Breaking Up Is Hard To Do" / "Daytime"
"Breaking Up Is Hard To Do" / "Little Laughing Girl"
"Breaking Up Is Hard To Do" / "I Can't See Nobody"
"Breaking Up Is Hard To Do" / "A House Is Not A Home"
1970 "The Marbles" (LP)
1970 "The Marbles Featuring Graham Bonnet" (LP)
1994 "Marble-ized"
2003 "The Marbles"
Three For All (Film) 1974
1975 Three For All (Soundtrack LP)
1975 Three For All (A-side) / Spanish Holiday (B-side)
Baby Blue
1977 It's All Over Now, Baby Blue (A-side) / Heros On My Picture Wall (B-side)
Paul Gallico
1976 The Snow Goose (LP)
Rainbow
1979 Down To Earth
Graham Bonnet
1975 Dreams (A-side) / We're Free (B-side)
1977 Danny (A-side) / Rock Island Line (B-side)
1977 Goodnight and Goodmorning (A-side) / Wino Song (B-side)
1977 Graham Bonnet (LP)
1978 No Bad Habits (LP)
1979 Can't Complain (LP) (Germany)
1980 Rock Legends Graham Bonnet (LP)
1981 Line-Up (LP)
???? The Best of Graham Bonnet (LP)(New Zealand)
MSG
1983 Assault Attack
Alcatrazz
1984 No Parole From Rock N Roll
1984 Live Sentence
1985 Disturbing the Peace
1986 Dangerous Games
1988 The Best of Alcatrazz
Impellitteri
1988 Stand In Line
2002 System X
Taz Taylor Band featuring Graham Bonnet
2006 Welcome to America
Yhtyeet
The Marbles
Baby Blue
Warm Ride
No Bad Habits
Rainbow
Line Up
MSG
Alcatrazz
Impellitteri
Forcefield
Blackthorne
Anthem
System X
Lähteet
Englantilaiset rocklaulajat
Vuonna 1947 syntyneet
Elävät henkilöt |
925299 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Fancy%20Pants%20Adventures | Fancy Pants Adventures | Fancy Pants Adventures on Brad Bornen luoma sarja ilmaisia selainpelejä.
Julkaisut
Peli on julkaistu erillisinä maailmoina.
Kolme maailmaa on julkaistu tähän mennessä. Ensimmäinen maailma julkaistiin 14.3.2006, maailma 2 9.1.2008 ja maailma 3 5.4.2012. Brad Borne teki myös Fancy box -nimisen pelin, jossa on suurimmaksi osaksi pelaajien itsetekemiä tasoja. Brad Borne ilmoitti aloittavansa työskentelyt maailma 3:sen kanssa vuonna 2009, mutta alkoikin ennen pelin ilmestymistä työskennellä konsoliversion parissa. Konsoliversion kehittivät Brad Borne ja Over the Top Games ja se julkaistiin EA 2D:n toimesta Playstation Networkiin 19.4.2011 ja Xbox Live Arcadeen 20.4.2011.
Pelaaminen
Pelin pelattava hahmo on Fancy Pants Man, jota pelaaja ohjaa. Hahmoja ohjataan avoimilla tasoilla, jotka sisältävät esteitä ylitettäväksi ja vihollisia väistettäväksi tai tuhottavaksi. Vihollisia ovat esimerkiksi hämähäkki, etana ja asetta kantava hiiri.
Pelin moninpeli tuki on vain tietyillä alustoilla.
Lähteet
Aiheesta muualla
BorneGames.com Brad Bornen sivusto
Vuoden 2006 videopelit
Android-pelit
Flash-pelit
IOS-pelit
Mac OS -pelit
PlayStation 3 -pelit
PlayStation Network -pelit
Xbox 360 Live Arcade -pelit
tasohyppelyt
Selainpelit
Yhdysvalloissa kehitetyt videopelit |
1431087 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kvaternaari | Kvaternaari | Kvaternaari () eli tetrapodia (, ”nelijalkainen”) on runomittojen tyyppi, jossa säe koostuu neljästä runojalasta. Nimitykset ovat peräisin antiikin kreikkalaisesta metriikasta ja roomalaisesta runoudesta. Mitta tunnetaan yleisimmin latinalaisperäisellä nimellään.
Jambin, trokeen ja anapestin tapauksessa, joissa metron koostuu kahdesta jalasta, kvaternaari vastaa käytännössä dimetriä.
Kvaternaarimittoja
Kreikkalaisen ja roomalaisen runouden kvaternaarimittoja ovat muun muassa ( = lyhyt tavu, = pitkä tavu, = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):
Jambinen kvaternaari (ja4) eli jambinen dimetri (jad)
Säe koostuu neljästä jambijalasta eli kahdesta jambimetronista.
Trokeinen kvaternaari (tr4) eli trokeinen dimetri (trd)
Säe koostuu neljästä trokeejalasta eli kahdesta trokeemetronista.
Anapestinen kvaternaari (an4) eli anapestinen dimetri (and)
Säe koostuu neljästä anapestijalasta eli kahdesta anapestimetronista.
Bakkhinen kvaternaari (ba4) eli bakkhinen tetrametri
Säe koostuu neljästä bakkhisesta metronista.
Kreetalainen kvaternaari (cr4) eli kreetalainen tetrametri
Säe koostuu neljästä kreetalaisesta metronista.
Lähteet
Kreikkalainen metriikka
Runomitat |
966432 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Mac%20OS%20X%2010.2 | Mac OS X 10.2 | Mac OS X 10.2 Jaguar on Applen kolmas pääjulkaisu Mac OS X -käyttöjärjestelmästä. Se julkaistiin 24. elokuuta 2002. OS X Jaguar on OS X Puman seuraaja.
Versiot
10.2 Build 6C115
10.2.1 Red, Build 6D52
10.2.2 Blue, Merlot, Build 6F21
10.2.3 Green, Build 6G30
10.2.4 Pink, Build 6I32
10.2.5 Plaid, Build 6L29
10.2.6 Black, Build 6L60
10.2.7 Build 6R65
10.2.8 (G4) Build 6R73
10.2.8 (G5) Build 6S90
MacOS
Vuoden 2002 ohjelmistot |
1421199 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Elina%20K%C3%A4sn%C3%A4nen | Elina Käsnänen | Elina Käsnänen (s. 15. huhtikuuta 1988) on suomalainen lentopalloilija, joka edustaa salolaista LP Viestiä.
Käsnänen on voittanut LP Viestissä kaksi SM-kultaa (2009 ja 2017) SM-pronssia (2008, Salon Viesti) ja kolme Suomen Cupia (2007, 2008, 2016).
Käsnänen debytoi Mestaruusliigassa 30.9.2006 LiigaEuran paidassa Pieksämäkeä vastaan. Euran kauden jälkeen hän siirtyi kahdeksi kaudeksi Saloon, jossa saavutti SM-pronssia, SM-kultaa sekä kaksi Suomen Cupin mestaruutta. Kauden 2009-2010 Käsnänen pelasi Pieksämäki Volleyssa kauden päätyttyä liigakarsintojen kautta sarjapaikan säilyttämiseen.
Viiden välivuoden jälkeen Käsnänen lämmitteli lajimuistojaan 2-sarjassa, kunnes palasi Mestaruusliigaan ja LP Viestiin kaudeksi 2016-2017 voittaen heti tuplamestaruuden.
Hänellä on LP Viestin kanssa sopimus voimassa vuoteen 2018.
Käsnänen on pelipaikaltaan passari ja hänen pituutensa on 179 cm.
Mestaruusliigan runkosarjassa ja pudotuspeleissä
Suomalaiset lentopalloilijat
Vuonna 1988 syntyneet
Elävät henkilöt |
977070 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Mar%C3%ADa%20Martzo%C3%BAkou | María Martzoúkou | María Martzoúkou () on kreikkalainen kirjallisuuden kääntäjä, joka on tehnyt suomalaista kirjallisuutta tunnetuksi Kreikassa.
Martzoúkou on kotoisin Korfulta. Hän opiskeli Suomen kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja Kreikan kirjallisuutta Thessalonikin Aristoteles-yliopistossa. Martzoúkou on kääntänyt kreikaksi muun muassa viisi Mika Waltarin teosta, Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, Kalevalan ja Sofi Oksasen Puhdistuksen. Hän kääntänyt myös lastenkirjallisuutta ja runoja.
Martzoúkou työskentelee Suomen Ateenan-instituutissa kääntäjänä. Martzoúkoulle on myönnetty Kalevalan käännöksestä vuonna 1994 Kreikan kääntäjäliiton palkinto ja vuonna 1996 Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitali.
Martzoúkoun kääntäjänuran innoittaja oli Pentti Saarikoski ja tämän runot ja kreikkalaisen kirjallisuuden käännöstyö.
Lähteet
Elävät henkilöt
Kielenkääntäjät
Kreikkalaiset henkilöt
Syntymävuosi tuntematon |
644415 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaisa%20Ij%C3%A4s | Kaisa Ijäs | Kaisa Ijäs (s. 13. huhtikuuta 1977 Helsinki) on suomalainen runoilija.
Ijäs on opiskellut elokuvaa Turun taideakatemiassa sekä venäjän kieltä ja kirjallisuutta ja kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hänen esikoisteoksensa Siskot, veljet (2009) sai Katri Vala -palkinnon ja oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas.
Ijäksen toinen runokokoelma Pakopiste ilmestyi vuonna 2013. Se oli ehdolla vuoden 2014 Runeberg-palkinnon saajaksi. Vuonna 2018 ilmestynyt Ijäksen kolmas runokokoelma Aurinkokello oli ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi.
Ijäksen runoja on julkaistu myös Kulttuurivihkoissa, Nuoressa Voimassa ja Gummeruksen Suuren runokilpailun antologiassa vuonna 2007.
Teokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaisa Ijäs esittää Runoraadissa runonsa Autopilotti Ylen Elävä arkisto.
Suomalaiset runoilijat
Vuonna 1977 syntyneet
Elävät henkilöt |
1117047 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjosiipiapali | Kirjosiipiapali | Kirjosiipiapali (Apalis chariessa) on herttujen heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Kirjosiipiapalia tavataan Malawissa, Mosambikissa ja Tansaniassa. Keniasta se on mahdollisesti kuollut sukupuuttoon. Laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi, koska sitä tavataan vain pienellä alueella ja koska sen kanta on pieni ja vähenemässä. Sen populaatioksi arvioidaan 2 500–9 999 yksilöä.
Elinympäristö
Kirjosiipiapali suosii korkeita, kosteita ja reheviä metsiä, ja sitä tavataan yleensä alle 1 600 metrin korkeudella merenpinnasta.
Lähteet
Hertut |
907893 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Sankarin%20seisaus | Sankarin seisaus | Sankarin seisaus – kertauksia ja vertauksia on Veronica Pimenoffin kirjoittama romaani, joka on ilmestynyt 2010 Tammen kustantamana.
Pimenoffin yhdeksäs romaani on aateromaaneista tunnetun kirjailijan tulkinta syyskuun 11. päivän tragediasta. Mukana on hiven jännitystä. Päähenkilö, minäkertoja, on seisonut moottoritiellä katsomassa kuinka hänen työpaikkansa Pentagon joutuu iskun kohteeksi. Hän asettuu hotelliin seuraamaan tapahtumia reaaliaikaisesti televisiosta. Samalla hänen mielensä pohtii oman elämän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Romaanin näyttämönä ovat Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka. Minäkertoja on alkujaan laosilainen palkkasoturi, mutta on päässyt Yhdysvaltain tiedustelupalvelun palkkalistoille ja työskentelee Pentagonissa, kuvaannollisesti Olympos-vuorella.
Suomi liittyy tarinaan, kun minäkertoja saapuu Saksaan antamaan raportin Suomeen suuntautuneista asekuljetuksista. Tarinan juonen rinnalla kirjoittaja kuljettaa kulttuurihistoriallista aineksia antiikin Kreikasta lähtien.
Kriitikko Hannu Niklander pitää romaania syksyn 2010 merkittävimpiin kuuluvana teoksena. Miikka Laihinen luonnehtii tarinaa paikoin puisevaksi mutta hänen arvionsa mukaan "teos ansaitsee tulla luetuksi". Hän vertaa teosta yhdysvaltalaiseen tylsänpulskeaan kritiikkiin, jonka rinnalla Pimenoffin romaani on terävää, harkittua ja ehdotonta aikalaisproosaa.
Pia Ingström luonnehtii Pimenoffia apokalyptikoksi, ja siksi juuri tämä aihe on hänelle itsestään selvä, mutta onneksi saanyt kypsyä lähes kymmenen vuotta. Vaikka Pimenoff on psykiatri, hän ei luo lukijalle samastumiskohteita, ei selitä päähenkilön tekoja. Ingström ihailee tapaa, jolla Pimenoff murskaa monia suomalaisen proosan tärkeitä pidettyjä puolia, kuten soljuvaa kieltä, suurisieluista pientä ihmistä.
Kun Helena Ruuska kritisoi teosta sanoin: "Itse henkilö kaikkine naisineen ja erilaisine tunnustuksineen jää ulkokohtaiseksi", vastaa Kristina Carlson siihen poleemisesti: "No eihän tätä yhden persoonan tilitys- tai kasvuromaaniksi ole kirjoitettukaan, vaan kyse on muista asioista: sodasta, sodan politiikasta ja taloudesta ja tekniikasta - - eivätkä yhteydet antiikin mytologiaankaan ole pelkkää koristetta, kuten Ruuska antaa ymmärtää". Carlsson pitää Pimenoffin kaksoisvalotusta loistavana ja pahoittelee teoksen saamaa vähäistä huomiota.
Lähteet
Aiheesta muualla
Sankarin seisaus Tammen sivuilla
Suomalaiset romaanit
Vuoden 2010 kirjat |
720688 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Laura%20Marx | Laura Marx | Jenny Laura Marx (vuodesta 1868 Laura Lafargue; 26. syyskuuta 1845 Bryssel, Belgia – 26. marraskuuta 1911) oli Karl Marxin ja Jenny von Westphalenin toinen tytär. Hän meni 1868 naimisiin Paul Lafarguen kanssa. He tekivät yhdessä itsemurhan.
Elämä ja kuolema Paul Lafarguen kanssa
Laura Marx syntyi Brysselissä. Paul Lafargue oli nuori ranskalainen sosialisti, joka tuli Lontooseen 1866 työskentelemään ensimmäisessä internationaalissa. Hän ystävystyi Karl Marxin kanssa ja tutustui Marxin perheeseen, etenkin Laura Marxiin, joka rakastui Lafargueen.
Paul ja Laura avioituivat 1868 ja he aloittivat vuosikymmenien mittaisen poliittisen yhteistyön. He käänsivät Marxin teoksia ranskaksi ja levittivät marxismia Ranskassa ja Espanjassa. He elivät pääosin Friedrich Engelsin taloudellisen tuen varassa. Engelsin kuoltua 1895 he saivat perinnöksi kohtalaisen rahasumman.
Vanheneva pariskunta teki 1911 itsemurhan yhdessä todettuaan, ettei heillä enää ollut mitään annettavaa liikkeelle, jolle he olivat omistautuneet koko elämänsä. Itsemurhaviestissä Paul Lafargue kirjoitti:
Lafarguet on haudattu Pariisin Père-Lachaisen hautausmaalle.
Lähteet
Brittiläiset henkilöt
Kielenkääntäjät
Sosialistit
Itsemurhan tehneet
Vuonna 1845 syntyneet
Vuonna 1911 kuolleet |
1054057 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Fl%C3%A4kt%20Woods | Fläkt Woods | Fläkt Woods Oy on suomalainen ilmastointilaitteita valmistava yritys. Yhtiön palveluksessa on noin 350 henkilöä ja sen liikevaihto on yli 100 milj. euroa. Fläkt Woods valmistaa ilmastointipuhaltimia Turussa, ilmastointikanavia ja kanavaosia Turussa sekä ilmastoinnin päätelaitteita Toijalassa.
Fläkt Woods Oy kuuluu kansainväliseen FläktGroupiin, joka toimii 65 maassa ja työllistää 3600 ihmistä. FläktGroup syntyi vuonna 2016 kun Fläkt Woods ja DencoHappel yhdistyivät.
Taustaa
Suomessa Fläkt Woodsin juuret johtavat vuonna 1931 perustettuun Suomen Puhallintehtaaseen, joka osti Nokialta vuonna 1986 Ilmateollisuus Oy:n. Vuonna 1988 Suomen Puhallintehtaasta ja ruotsalaisesta AB Fläktistä tuli osa ABB:tä. 1980- ja 1990-luvun vaihteessa Suomen Puhallintehdas -yhtymään kuului emoyhtiön lisäksi kaksitoista tytäryritystä: Ilmateollisuus Oy, Stratos Ilmastointi Oy, Fläkt Service Oy sekä paikallista urakointiliiketoimintaa harjoittavat itsenäiset yrittäjäyhtiöt Pohjois-Ilmastointi Oy, Lounais-Ilmastointi Oy, IlmaRex Oy, Ilma-Veikot Oy, Ilmantekijät Oy, Ilmapörssi Oy, Ilma-Rauta Oy, Fläkt Kylmä Oy ja Sata-Ilmastointi Oy. Vuonna 1990 ilmanvaihdon päätelaitteita valmistava Lapinleimu Oy siirtyi Suomen Puhallintehtaan omistukseen. Vuodenvaihteessa 1991 - 1992 Suomen Puhallintehdas siirtyi ABB Strömberg -konserniin ja yhtiön nimi muuttui ABB Fläkt Oy:ksi. Tytäryhtiönä toiminut Lapinleimu Oy fuusioitiin vuonna 1997 ABB Fläkt Oy:hyn. Joulukuussa 2001 ABB myi ilmankäsittelytuotteiden liiketoiminnan Global Air Movementille, ja helmikuussa 2002 syntyi uusi yhtiö, Fläkt Woods Group, kun ABB:n ilmankäsittelytuotteiden liiketoiminta ja englantilainen puhallinvalmistaja Woods Air Movement Ltd. yhdistyivät uudeksi Fläkt Woods Group -yhtiöksi. Vuonna 2007 Fläkt Woods Group siirtyi Equistonen ja Sagardin omistukseen. Vuonna 2016 Equistone ja Sagard myivät Fläkt Woods Groupin pääomasijoitusyhtiö Tritonille. Tässä yhteydessä Fläkt Woods ja Tritonin vuonna 2014 hankkima ilmankäsittely- ja ilmastointilaitteita sekä suodattimia valmistava DencoHappel yhdistyivät muodostaen FläktGroupin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Fläkt Woods Oy
Oy Suomen Puhallintehdas Pörssitiedossa
Suomalaiset rakennustuotevalmistajat
Rakentamisen tuotemerkit |
45585 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Lille | Lille | Lille [] () on kaupunki Pohjois-Ranskassa Deûle-joen varrella aivan Belgian rajan tuntumassa. Se on Hauts-de-Francein alueen ja Nordin departementin pääkaupunki.
Lommen kaupunki sulautettiin Lilleen vuonna 2000, minkä jälkeen kaupungin väkimäärä oli 226 014 vuonna 2006. Lillen suurkaupunkialue käsittää myös Belgialle kuuluvia alueita, kuten Kortrijkin (Courtrai) kaupungin, ja sen arvioitu väkimäärä oli 1 727 525 vuonna 2000, mikä teki siitä yhden Euroopan merkittävistä suurkaupunkialueista.
Historia
Lille mainitaan historiallisissa dokumenteissa ensimmäisen kerran vuonna 1066, mutta alueella tiedetään olleen pysyvää asutusta jo toisella vuosituhannella eaa. Kaupunki on saanut nimensä saarta tarkoittavasta sanasta l’isle, sillä alue oli aikanaan soiden ympäröimä. Nimeä käytettiin Flanderin kreivin alueelle rakennuttamasta linnasta. Alkuperäiset asukkaat, keltit, korvautuivat germaanisilla heimoilla, ja 800-luvulla viikingit valloittivat alueen. Myöhemmin normannien ja unkarilaisten valloitukset aiheuttivat tuhoa alueella.
Flanderin kreivi yhdessä Boulognen ja Hainaut’n kreivien, Saksan ja Englannin kanssa julisti sodan Ranskalle, joka päättyi Ranskan voittoon vuonna 1214. Kaupunki siirtyi Flanderin kreivittären Jeanne Flanderilaisen johdettavaksi, joka ennen kuolemaansa 1244 perusti muun muassa Kreivittären sairaalan 1236, joka nykyään on yksi Lillen vanhankaupungin kauneimmista rakennuksista.
Lille siirtyi Ranskan haltuun Mons-en-Pévèlen taistelun seurauksena 1304 ja vuonna 1369 Burgundin herttuan alaisuuteen. Siitä tuli siten yksi Burgundin kolmesta pääkaupungista Brysselin ja Dijonin ohella. 1400-luvun puoliväliin mennessä Lillen asukasluku oli noussut 25 000:een ja siitä oli tullut alueen hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Viimeinen Burgundin herttua Charles le Téméraire kuoli vuonna 1477, jonka jälkeen alue siirtyi vähitellen Espanjan kuninkaan haltuun aina Filip IV:n kuolemaan saakka vuonna 1665.
1500-luvulla kaupunki koki ruttoepidemian, tekstiiliteollisuuden nousun ja protestanttien kapinan. Vuonna 1667 Ranskan Ludvig XIV (Aurinkokuningas) piiritti onnistuneesti Lillen ja kaupunki siirtyi jälleen Ranskalle Aix-la-Chapellen rauhassa 1668. 1700-luvulla kaupunki pysyi pääosin katolisena, eikä siten juuri osallistunut Ranskan vallankumoukseen 1789–1799. Vallankumouksen jälkeen itävaltalaiset piirittivät kaupungin, mutta asukkaat pormestarin johdolla onnistuivat vastustamaan piiritystä onnistuneesti.
Vuonna 1800 Lillessä asui 53 000 ihmistä ja pian siitä tuli Nordin departementin pääkaupunki. Napoleonin mannersulku Englantia vastaan kasvatti yhä entisestään kaupungin puuvillatekstiilien tuotantoa. Vuonna 1846 avattiin Pariisin ja Lillen välinen rautatie. Vuonna 1872 kaupungin asukasluku oli jo 158 000 ja 1891 se ylitti 200 000 asukkaan rajan.
Ensimmäisessä maailmansodassa loppuvuodesta 1914 joukot Lillessä uskottelivat saksalaisille pitävänsä hallussaan runsaasti aseistusta, vaikka todellisuudessa heillä oli käytössään vain yksi kanuuna. Hämäyksestä huolimatta saksalaiset pommittivat yli 2 200 rakennusta ja lisäksi polttivat osan kaupungista kostoksi harhautuksesta. Englannin joukot vapauttivat kaupungin 17. lokakuuta 1918. 1930-luvun alussa Lille kärsi pahoin suuren pörssiromahduksen aiheuttamasta lamasta, ja vuonna 1935 jo kolmannes kaupungin asukkaista eli köyhyysrajan alapuolella.
Toisessa maailmansodassa saksalaiset miehittivät jälleen kaupungin toukokuussa 1940 lyhyeksi jääneen vastarinnan jälkeen. Kun Belgia miehitettiin, asukkaat pakenivat kaupungista suurin joukoin. 3. syyskuuta 1944 saksalaiset joukot jättivät Lillen perääntyessään brittijoukkojen takia, jotka olivat lähestymässä Brysseliä. Sodan jälkeen kaupunki palasi vähitellen normaalitilaan vuoteen 1948 mennessä.
1960–1970-luvulla hiili-, kaivos- ja tekstiiliteollisuuden laskusuhdanne pakotti kaupungin keskittymään enemmän palvelualoihin 1980-luvulla. Vuonna 1983 kaupungissa avattiin maailman ensimmäinen täysin automaattinen metro, VAL. 1993 otettiin käyttöön TGV-suurinopeusjunayhteys Pariisin ja Lillen välillä ja seuraavana vuonna valmistunut Kanaalitunneli sekä Eurostar-junat yhdistivät Lillen entistä tiiviimmin Lontooseen ja Brysseliin.
Liikenneyhteydet
VAL (véhicule automatique léger = kevyt automatisoitu kulkuväline) on täysin automatisoitu metrojärjestelmä, jonka linja 2 on 32 kilometriä pitkä ja sisältää 43 asemaa. Yhteensä Lillen metrossa on 60 asemaa, joista osa sijaitsee aivan Belgian rajan tuntumassa. Junat ovat vain 26 metriä pitkiä ja sisältävät kaksi junayksikköä. TGV- ja Eurostar-junayhteyksien ansiosta Lillestä on tullut keskeinen kaupunki Lontoon, Brysselin ja Pariisin muodostaman kolmion keskellä.
Lille Lesquinin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee 15 minuutin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta. Se on maan kahdenneksitoista vilkkain lentokenttä. Lille on Pariisin jälkeen Ranskan merkittävin moottoriteiden risteymäkohta. Sen kautta kulkee viisi autoroutea (A1, A22, A23, A25 ja A27). Lillessä on Ranskan kolmanneksi suurin jokisatama Pariisin ja Strasbourgin jälkeen.
Koulutus
EDHEC Business School
ESME Sudria
Epitech
E-Artsup
IÉSEG School of Management
ISEG Marketing & Communication School
ISG Business School
SKEMA Business School
Urheilu
Jalkapallojoukkue Lille OSC pelaa Ranskan pääsarjassa.
Lähteet
Aiheesta muualla |
1205045 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Huijarisyndrooma | Huijarisyndrooma | Huijarisyndroomaksi kutsutaan psykologista ilmiötä, jonka vaikutuksesta ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta. Huijarisyndroomasta kärsivä on vakuuttunut olevansa huijari ja että hänen saavutuksensa ovat ainoastaan hyvän onnen, ajoituksen tai esim. Matteus-vaikutuksen tulosta tai että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi.
Nimestään huolimatta huijarisyndroomaa ei pidetä mielenterveyden häiriönä. Psykologit ovat kuitenkin tutkineet sitä paljon. Termi esiintyi ensi kerran Pauline Clancen ja Suzanne Imes'n vuonna 1978 julkaisemassa artikkelissa, jossa he tutkivat menestyneiden naisten käsityksiä itsestään.
Lähteet
Aiheesta muualla
Tiina Ekman, Huijarisyndrooma Minerva-kustannus, 2017.
17. Huijarisyndrooma, psykopodiaa-podcast
Psykologia
Kognitiiviset vinoumat |
870611 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Utva%2060 | Utva 60 | Utva 60 oli jugoslavialainen koulukone, jonka ensilento tehtiin 22. huhtikuuta 1959.
Vuonna 1959 UTVA-tehdas suunnitteli ja rakensi Utva 56-lentokoneen. Kone sai tunnuksen Utva 60, kun siihen oli asennettu suurempi moottori.
Utva 60 oli kokometallinen lentokone. Sitä käytettiin sotilas- ja siviilikoulukoneena ja lannoituslentokoneena, jonka tunnus oli Utva 65. Utva 66 korvasi Utva 60:n. Jugoslavian ilmavoimilla oli 35 konetta vuoteen 1982 asti. Kambodžaan toimitettiin neljä konetta.
Tekniset tiedot (UTVA-60-AT1)
1 ohjaaja, 3 matkustajaa
pituus 8,2 m
kärkiväli 11,4 m
korkeus 2.7 m
siipipinta-ala 18,1 m2
sivusuhde 7,2
siipiprofiili NACA 4412 (modifioitu)
tyhjäpaino 952 kg
lentopaino 1448 kg
MTOW 1620 kg
voimalaite Lycoming O-480, 270 hv
potkuri kaksilapainen Hartzell HC-A2X20-1B/10133-3, metallinen, vakionopeus
suurin lentonopeus 252 km/h
matkalentonopeus 230 km/h
suurin syöksynopeus 300 km/h
lentomatka 780 km
lakikorkeus 5200 m
nousunopeus 1260 jalkaa minuutissa
Lähteet
Donald, David (ed.) The Encyclopedia of World Aircraft. Leicester, UK: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.
Grandolini, Albert. "L'Aviation Royale Khmere: The first 15 years of Cambodian military aviation". Air Enthusiast, Thirty-seven, September-December 1988. Bromley, UK:Fine Scroll. issn 0143-5450. pp. 39–47 .
"Sport and Business". Flight, 25 September 1959, p. 305.
Taylor, John W. R. Jane's All The World's Aircraft 1965-66. London: Samson Low, Marston, 1965.
Viitteet
Koulukoneet |
1175859 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Reed%20Whiting | Reed Whiting | Reed Whiting (s. 20. maaliskuuta 1980 Rochester, Minnesota, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen alamäkiluistelija, joka on sijoittunut Red Bull Crashed Icen yhteispisteissä parhaimmillaan kuudenneksi kaudella 2014. Hänen paras yksittäinen sijoitus kilpailussa on viides Saint Paulin kilpailussa 2014. Nuorempana Whiting on myös harrastanut jääkiekkoa puolustajana ja pelannut parhaimmillaan NCAA-sarjassa. Hän lopetti jääkiekkouransa vuonna 2004. Alamäkiluistelun Whiting aloitti vuonna 2013. Whitingillä on pituutta 188 senttimetriä ja painoa 93 kiloa.
Lähteet
http://www.eliteprospects.com/player.php?player=80898
http://www.redbullcrashedice.com/fi_FI/athlete/reed-whiting
Yhdysvaltalaiset alamäkiluistelijat
Yhdysvaltalaiset jääkiekkoilijat
Vuonna 1980 syntyneet
Elävät henkilöt |
312328 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Silbury%20Hill | Silbury Hill | Silbury Hill on neoliittisellä kaudella rakennettu maakumpu Englannissa melko lähellä Stonehengea ja Avebury Circleä Wiltshiren piirikunnassa, jossa on myös West Kennetin pitkäkumpu. Kumpu on noin 40 metriä korkea ja perustuksesta 165 metriä leveä. Sen rakentaminen aloitettiin vuoden 2500 eaa. jälkeen, ja nykyisen muotonsa se on saanut useassa rakennusvaiheessa. Kummun alkuperäistä merkitystä ei tiedetä, mutta sen käytöstä on esitetty monia teorioita.
Koko ja rakentaminen
Sillbury Hill on noin 40 metriä korkea ja juurestaan noin 165 metriä leveä maakumpu. Sen huippu on tasainen ja läpimitaltaan noin 30-metrinen. Kumpu on saattanut aiemmin olla 45 metriä korkea, mutta sen huippua on todennäköisesti myöhemmin madallettu puolustustarkoitusta varten. Kummussa on 248 000 kuutiometriä maata, ja sen rakentamisen on arvioitu vieneen 4–6 miljoonaa miestyötuntia.
Silbury Hillin rakentaminen aloitettiin neoliittisella kaudella vuoden 2500 eaa. jälkeen, todennäköisesti lähempänä vuonna 2400 eaa. Sen rakentaminen vei muutamia sukupolvia, ehkäpä muutamia vuosisatoja, kunnes ensimmäisen vaiheen rakennustyöt lopetettiin. Arkeologeilla ei ole nykyään varmuutta siitä, monessako vaiheessa koko kumpu rakennettiin. Richard Atkinson 1960-luvun tekemän tunnetun tulkinnan mukaan kumpu tehtiin kolmessa vaiheessa.
Kummun rakennusaineena käytettiin liitukiveä, savea ja turvetta. Rakentajat käyttivät tukimuureja sen vakauttamiseksi. Aiemmin oletettiin, että kumpu rakennettiin portaittain, mutta 2000-luvun tutkimuksissa on löydetty todisteita myös mahdollisesta spiraalin muotoisesta huipulle nousevasta polusta. Rakennussyytä ei varmuudella tiedetä, mutta rakentaminen sijoittui Britannian esihistorian merkittävällä ajanjaksolle, jolloin historiassa tapahtui suuria muutoksia.
Kaivaushistoria
Muinaistutkijat ja arkeologit ovat tutkineet Silbury Hilliä ainakin 1600-luvun lopulta saakka. Hugh Perry ja eversti Drax tekivät 1776 ensimmäiset kaivaukset kummun huipulla. Heidän jälkeen aluetta tutkivat muun muassa John Gardner Wilkinson vuonna 1867, Alfred C. Pass vuonna 1886 ja Flinders Petrie heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. BBC televisio Richard Atkinsonin kaivauksia vuosina 1968–1970. Atkinsonin tulkintaa kummun rakenteesta oli vallitseva teoria 1900-luvun lopun ajan.
2000-luvulla alkoi kummun tutkimisessa uusi vaihe, kun vuonna 1776 tehty kuilu romahti yllättäen vuonna 2000. Uusissa tutkimuksissa käytettiin muun muassa seisimisiä menetelmiä kummun rakenteen selvittämiseksi, mutta vain vähän varsinaisia kaivauksia. English Heritagen johtamissa tutkimuksissa löytyi monia todisteita, jotka olivat ristiriidassa Atkinsonin teorioiden kanssa.
Käyttötarkoitus
Silbury Hillin käyttötarkoituksesta on esitetty lukuisia teorioita, mutta mitään varmuutta sen käytöstä ei ole saatu. Sen tasaista huippua on jopa kutsuttu eräänlaiseksi red herringiksi. Huippu ei ole enää muinaisessa muodossaan, ja sitä onkin muutettu useita kertoja historian aikana. Alkuperäiset rakentajat eivät voineet tietää, minkälaiseksi rakennelma lopulta muodostuu.
Alueen varhaiset kaivajat uskoivat, että kumpu on englantilaisen kuninkaan hauta. Paikallisessa kansanperinteessä kumpua onkin pidetty kuningas Silin (tai Zelin) hautana tai uskottu, että kummun sisällä on realistisen kokoinen patsas Silistä kultaisen hevosen selässä. Kummun tasaiselle huipulle on esitetty useita teorioita. On esitetty, että rakennelman huipulla pidettiin druidiuhrauksia tai että se oli jättimäinen aurinkokello, tähtitieteellinen observatorio tai äitimaan symboli.
Katso myös
Megaliitit
Britannian esihistoria
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
SSSI boundary at English Nature's "Nature on the Map" website
Satellite view of Silbury Hill at Google Maps
Arkeologiset kohteet Wiltshiressä
Megaliitit
Unescon maailmanperintökohteet Yhdistyneessä kuningaskunnassa |
1445727 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Leann%20Hunley | Leann Hunley | Leann Hunley (s. 25. helmikuuta 1955 Forks, Washington) on yhdysvaltalainen näyttelijä.
Hunley kiinnostui näyttelemisestä 1970-luvun lopulla, jolloin hän asui Havaijilla. Ensimmäiset esiintymisensä hän teki Hawaii Five-O -sarjassa. Vuonna 1982 hän sai Anna Dimeran roolin saippuasarjasta Päivien viemää. Hän voitti myöhemmin roolityöstään parhaan naissivuosanäyttelijän Daytime Emmy -palkinnon.
Vuonna 1986 Hunley siirtyi Dynastiaan, jossa hän näytteli pari vuotta Dana Waring Carringtonia. Hunleylla on sen jälkeen ollut rooleja esimerkiksi sarjoissa Murhasta tuli totta, Dawson’s Creek ja Gilmoren tytöt. Vuonna 2007 hän palasi takaisin Päivien viemää -sarjaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset televisionäyttelijät
Daytime Emmy -palkinnon saajat
Vuonna 1955 syntyneet
Elävät henkilöt |
1339467 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rochelle%20Stevens | Rochelle Stevens | Rochelle Stevens (s. 8. syyskuuta 1966 Memphis) on aktiiviuransa päättänyt yhdysvaltalainen pikajuoksija sekä olympiavoitta- ja mitalisti.
Stevens edusti Yhdysvaltoja olympialaisissa kaksi kertaa, vuosina 1992 ja 1996. Vuonna 1992 hän selviytyi henkilökohtaisessa 400 metrin juoksussa finaaliin sijoittuen lopulta kuudenneksi. Lisäksi hän oli molemmissa olympialaissa mukana Yhdysvaltojen pitkän viestin joukkueessa voittaen vuonna 1992 hopeaa ja vuonna 1996 kultaa.
Stevens juoksi 400 metrillä ennätyksekseen 50.06 vuonna 1992.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset pikajuoksijat
Yhdysvaltalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1966 syntyneet
Elävät henkilöt |
18513 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan%20liittokansleri | Saksan liittokansleri | Saksan liittokansleri () johtaa Saksan hallitusta. Liittokansleri vastaa pääministerin virkaa.
Saksan liittopäivät valitsee liittokanslerin liittopresidentin ehdotuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa suurimman puolueen puheenjohtajaa. Liittokansleri nimittää ministerit eikä hän tarvitse tähän liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa.
Liittokanslerit
Katso myös
Saksan valtakunnankansleri
Luettelo Saksan kanslereista
Saksan varakansleri
Lähteet
Aiheesta muualla
Liittokansleri
Seulonnan keskeiset artikkelit |
522295 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Lorenzo%20Vismara | Lorenzo Vismara | Lorenzo Vismara (s. 10. elokuuta 1975 Saronno) on italialainen vapaauimari.
Vismara on voittanut urallaan kaksi mestaruutta pitkällä radalla ja yhden lyhyellä radalla. Pitkällä radalla mestaruudet tulivat Budapestistä 2006 ja Madridista 2004 4 × 100 metrin vapaauintiviestistä. Lyhyellä radalla hän on voittanut mestaruuden 100 metriltä Riesasta 2002. Arvokisamitaleja hän on voittanut yhteensä yksitoista, kaikki EM-tasolta. Hän on ollut mukana myös kaksissa kesäolympialaisissa: Sydneyssä 2000 ja Ateenassa 2004, jossa hän ei ole voittanut kertaakaan mitalia.
Lähteet
Tilastoja
Italialaiset uimarit
Vuonna 1975 syntyneet
Elävät henkilöt |
202203 | https://fi.wikipedia.org/wiki/41%20%28luku%29 | 41 (luku) | 41 (neljäkymmentäyksi) on luonnollinen luku, jota edeltää luku 40 ja seuraa luku 42.
Matematiikassa
41 on alkuluku, Sophie Germainin alkuluku ja Pythagoraan alkuluku.
41 on 43:n alkulukukaksonen ja 37:n alkulukuserkku.
on kertoma-alkuluku.
41 esiintyy kahdessa jaottomassa Pythagoraan kolmikossa: ja .
41 on keskitetty neliöluku, koska se voidaan muodostaa kahden peräkkäisen neliöluvun summana: .
41 on palindromi viisijärjestelmässä: 1315.
41 kuuluu Narayanan lehmiksi kutsuttuun lukujonoon.
41 on kuuden ensimmäisen alkuluvun summa: .
41 voidaan muodostaa kolmen peräkkäisen alkuluvun summana: .
41 voidaan muodostaa kolmen neliöluvun summana kahdella tavalla: tai .
41 on pienin alkuluku, jonka kuutio voidaan muodostaa kolmen kuutioluvun summana kahdella tavalla: ja .
Kokonaislukujen 1–7 tekijöiden summa on 41.
Kaavalla saadaan aina alkuluku, kun x on kokonaisluku väliltä 1–40.
41 on toinen alkuluku takaperin binäärijärjestelmässä: ja .
Luonnontieteissä
Jaksollisessa järjestelmässä niobiumin järjestysluku on 41.
Kalium-41 on kaliumin vakaa isotooppi.
Germanium-73 on germaniumin vakaa isotooppi, jonka neutroniluku on 41.
Muissa yhteyksissä
41 on Sveitsin kansainvälinen suuntanumero.
PPŠ-41 oli neuvostoliittolainen konepistooli.
George H. W. Bush oli Yhdysvaltojen 41. presidentti.
Montana oli 41. Yhdysvaltoihin liittynyt osavaltio.
Eurooppatie E41 kulkee Saksan ja Sveitsin välillä.
Kantatie 41 kulkee Auran ja Huittisten välillä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luonnolliset luvut |
487274 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Torsten%20Tawast | Torsten Tawast | Torsten Tawast (1685 Viipuri – 1750 Kuopio) oli suomalainen sotilas, joka taisteli suuressa Pohjan sodassa ja seurasi Ruotsin kuningasta Kaarle XII:ttä vielä tämän viimeiselle sotaretkelle Norjaan. Tawast oli pietismin kannattaja ja suhtautui kielteisesti kirkkoon ja papistoon.
Elämä sotilaana
Torsten Tawast syntyi Viipurissa vuonna 1685. Hänen isänsä oli esikuntaupseeri Henrik Tawast (elossa vielä 1693) ja äitinsä inkeriläispapin tytär Maria Christina Schytzfelt. Ilmeisesti vanhemmat olivat Inkerinmaalaisen tilansa Tawastelundin menettämisen jälkeen muuttaneet Savoon, mikä olikin onnekasta, sillä suuren pohjansodan hyökkäykset Suomen suunnalla kohdistuivat ensimmäisenä juuri Inkerinmaalle.
Torsten Tawast liittyi 1701 vapaaehtoisena Savon jalkaväkirykmenttiin. Hän oli Morathin komppanian rivimies 26.2.1702, vääpeli 1704 ja vänrikki 1709. Viipurin valtauksen aikana 1710 hän kuului Savon jääkäreihin.
Vuonna 1709 Kaarle XII:n ja Venäjän tsaari Pietarin suuri välienselvittely Pultavassa päättyi ruotsalaisten täydelliseen kukistumiseen. Tämän jälkeen Pietari suuntasi katseensa Suomeen. Jo maaliskuussa 1710 Fjodor Apraksin marssi jäitse Viipuriin ja piiritti kaupungin noin 7 500 miehellä. Puolustusta johti eversti Magnus Stiernstråhle, miehiä hänellä oli 4 000. Suomen armeijan ylipäällikkö Lybecker, jolla oli Kymenlaaksossa 5 000 miestä, jäi passiivisena odottamaan ohjeita. Aprillipäivänä piirittäjät aloittivat tykkitulen, jota kesti ilman sanottavaa menestystä koko kuukauden. Silloin Pietari itse puuttui asiaan ja laivasi 10. toukokuuta 1710 lisää miehiä ja raskasta tykistöä paikalle. Kesäkuisen tulimyrskyn aikana sadat tykit jauhoivat Viipurin muurin täysin soraksi, ja kun apua ei kuulunut, Stiernstråhle katsoi parhaaksi antautua. Venäläiset olivat luvanneet vapauden puolustajille, mutta tämän lupauksen piirittäjä petti. Kaupungin varusväki – mukana T. Tawast – vietiin sotavankeuteen ja suuri osa kaupungin siviilejä raahattiin Venäjälle orjuuteen. Torsten Tawast karkasi pian vankeudesta ja ilmoittautui uudelleen palvelukseen. (Lappalainen, Salonheimo)
Tawastista tuli aliluutnantti vuonna 1711. Tammikuussa 1712 hän joutui uudelleen vangiksi, tällä kertaa Kerimäen kirkolla, mutta onnistui jälleen pakenemaan ja palasi 1714 kotiin. Vuosina 1716 ja 1717 hän kiersi Savossa miehiä värväämässä ja saikin mukaansa yhdeksän värvättyä, joiden kanssa hän pakeni Ruotsiin osallistumaan karoliinien viimeiseen retkeen Norjassa. Kun Kaarle XII kuoli marraskuussa 1718 Fredrikstenin piirityksen aikana, ruotsalaisten viimeinenkin taistelutahto katosi ja joukot palasivat kotiin. Tawast asettui Kuopioon. Kapteenina hän sai todistaa hattujen epäonnista sotaa 1741–1742, pikkuvihaa, jolloin venäläiset jälleen valtasivat Suomen. (Tigerstedt)
Pietisti
Norjan retken jälkeen Tawast oli 1721-36 Kangasniemen Alahovin luutnantin virkatalon ja 1736 alkaen Kuopion Hatsalan virkatalon haltija. Rauhan vuosina hän omisti aikansa hengellisille asioille. Kirjeitse Tawast piti yhteyttä turkulaisen yltiöpietismin merkittävään edustajaan maisteri Petter Schaeferiin ja tunnustautui tämän hengelliseksi ystäväksi. Tawastin läheisiä tuttavia ja hengenystäviä oli myös Savon ylisen kihlakunnan kirjuri Lauretius Butz, jonka hankkiman rahoituksen avulla hän kävi 1729 ostamassa Tukholmasta 80 taalerilla kellon Kangasniemen kirkkoon.
Uskonsotien ja jäykän puhdasoppisuuden vastavaikutuksena syntyi 1600-luvun Saksassa pietismi. Liikkeessä korostettiin henkilökohtaisen uskon merkitystä ja arvosteltiin voimakkaasti kirkkoa. Suomeen pietismi levisi Baltiasta ja Saksassa palvelleiden sotilaiden kautta. Pietismi levisi Suomen karoliinien keskuuteen: näistä merkittävimpiä oli Carl Gustaf Armfelt (k. 1736), joka oli johtanut Suomen armeijan epätoivoista puolustustaistelua ja Kaarle XII:n kaaduttua armeijan onnetonta paluuretkeä Norjasta. Myös Suuren Pohjan sodan aikana Venäjälle vangeiksi joutuneista upseereista useat kääntyivät pietisteiksi. Se, miten pietistit suhtautuivat kirkkoon, käy hyvin ilmi tavassa, millä Torsten Tawast esiintyi itäisen komission edessä.
Heti Isonvihan jälkeen asetettiin itäinen komissio tutkimaan muun muassa väitteitä Savon papiston palkkauksessa sotatilan aikana tapahtuneista laittomuuksista. Tässä suhteessa seurakuntalaisilla olikin paljon valitettavaa: papit kiersivät pitäjää -kerrottiin- ylimääräisiä joulupaisteja, viljakappoja ja muita saataviaan keräämässä. Jossain sanottiin jopa papin kieltäytyneen ruumiita siunaamasta hautaan, ellei laitonta korvausta oltu suoritettu.
Torsten Tawastilla oli paljon pahaa kerrottavana Savon papeista, kun komissio 1726 piti tutkimuksia Rantasalmen kirkolla. Hänen mukaansa papit kulkivat joukolla talosta taloon hevoset, rengit, lukkarit ja unisuntiot mukanaan, jotka kansan oli ruokittava, ja mitä ahmia ei ennätetty, heitettiin koirien kaluttavaksi; viinaa oli myös annettava, ja siitä papit juopuivat ihan tolkuttomiksi "samalla kun talonpojat kituivat siinä laitimmaisessa köyhyydessä" ja heidän lapsensa "huutavat suurta hätää kuin korpinpoikaset konsanaan alastomina kätkyeissään pettukannikkaa imien".
Kapteenin oli konsistorin vaatimuksesta ja komission pakottamana esitettävä julkinen anteeksipyyntö lausunnostaan, mutta ihan perättömiä Tawastin kuvaukset eivät kuitenkaan näytä olleen, sillä tutkijalautakunta joutui kieltämään kaikki sellaiset papinsaatavia koskevat sopimukset, jotka eivät perustuneet vuosien 1681 ja 1694 asetuksiin eivätkä olleet kuninkaan vahvistamia.
Tawast kuoli Kuopiossa 26. helmikuuta 1750.
Perhesuhteet
Puoliso 9.5.1717 Tukholmassa Anna Pihlman (s. 29.6.1700 Kuopio, k. 30.5.1778). Anna Pihlman ja hänen äitinsä olivat monen muun säätyläisen tavoin sotaa ja venäläismiehitystä paossa Ruotsissa. Annan isä, kaunopuheisuuden professori Isak Pihlman oli kuollut jo 1707.
Lapsia: (Kirkonkirjat)
Carl Gustaf, s. 8.1.1723 Juva, Inkilä
Carl Johan, s. 16.4.1725 Kangasniemi
Torsten, s. 20.2.1727
Magnus Fredrik, s. 29.6.1728
Ulrica Adriana, s. 11.10.1732 klo 9
Kirjallisuutta
E.S. Tigerstedt, Torsten Tawast och hans omgifning, 1909
Lähteet
Suomalaiset upseerit
Radikaalipietismi
Vuonna 1685 syntyneet
Vuonna 1750 kuolleet |
279593 | https://fi.wikipedia.org/wiki/PSA | PSA | PSA tarkoittaa seuraavia asioita:
Groupe PSA, ranskalainen autojen ja moottoripyörien valmistaja
prostataspesifinen antigeeni, PSA, eturauhasen erittämä proteiini
PSA-järjestelmä, Professional Services Automation -järjestelmä
Pacific Southwest Airlines, yhdysvaltalainen lentoyhtiö, nykyisin US Airwaysin osa
Probabilistic Safety Assessment, todennäköisyyspohjainen turvallisuusanalyysi
PsA, Piscis Australis, Etelän Kala, tähdistö
PSA, Public Service Agreement, Britanniassa julkisille virastoille asetetut kolmevuotiset tavoitteistot
PSA, Professional Squash association, Squashin ammattilaisjärjestö |
467411 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ammunnan%20Euroopan-mestaruuskilpailut%202007%20-%2010%20m%20liikkuvamaali%2C%20sekajuoksut%2C%20miehet | Ammunnan Euroopan-mestaruuskilpailut 2007 - 10 m liikkuvamaali, sekajuoksut, miehet | 10 m liikkuvanmaalin, sekajuoksuissa miehet ampuvat 40 laukausta. Joukkuekilpailussa joukkueen muodostavat kolme saman maan kilpailijaa.
Miesten 10 m liikkuvanmaalin, sekajuoksuissa EM-kilpailut 2007 järjestettiin 14. maaliskuuta, Deauvillessä.
Henkilökohtainen kilpailu
Joukkue kilpailu
Lähteet
Ranskan ampumaurheiluliiton tietokanta
Ammunnan Euroopan-mestaruuskilpailut 2007 |
761113 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Timola | Timola | Timola kylä Leppävirran kunnan eteläosassa Pohjois-Savossa. Kylä sijaitsee Unnukan ja Osmajoen välisellä alueella rajoittuen etelässä Varkauden kaupunkiin ja pohjoisessa Häikiän ja Takkulan kyliin. Pääosin kylän asutus sijoittuu niin sanotun vanhan 5-tien varteen. Nykyinen 5-tie sivuuttaa kylän länsipuolelta.
Kylän maisema on vaihteleva ja se sisältää notkelmia, kumpareita ja kallioita. Kylän korkein kohta on 132,8 metriin meren pinnasta kohoava Kaatranvuori. Kylän alueella sijaitsee myös Kaatran lampi ja kuusi muuta lampea.
Timola valittiin kesäkuussa 2021 vuoden kyläksi Pohjois-Savossa.
Lähteet
Pohjois-Savon kylät ry
Viitteet
Leppävirran kylät |
1311684 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Puutarhakatu%20%28Turku%29 | Puutarhakatu (Turku) | Puutarhakatu on Turun läntisestä keskustasta Port Arthuriin ja edelleen IX kaupunginosaan kulkeva, vilkkaasti liikennöity Aurajoen suuntainen katu.
Puutarhakatu alkaa Puolalanmäen rinteestä Aurakadulta, ylittää muun muassa Koulu- ja Puistokadun, jatkuu Kakolanmäen pohjoispuolitse läpi Portsan puutaloalueen, kaartuu lopuksi satamarataa myötäillen kohti etelää ja päättyy Malmin- ja Kalastajakadun kulmaan. Noin 2,3 kilometrin pituisen kadun alkupäässä sijaitsee muun muassa kaupungin virastoja, Puolalanmäen lukio ja Puolalan yläkoulu (n:o 5, Florentin Granholm 1888) sekä kerrostalon pihasiivessä sijaitseva Lutherin kirkko (n:o 8, Tauno Salo ja Olavi Heikkilä 1967
). Humalistonkadun vaiheilla on Alvar Aallon suunnittelema Lounais-Suomen Maalaistentalo ja Turun keskusta-alueen korkeimmat asuinkerrostalot Puutarhakatu 11–13:ssa. Koulukadun ja Puistokadun välissä on Mannerheiminpuisto ja sitä seuraavassa korttelissa Mikaelinkirkko, jonka takaa alkaa Port Arthurin puutalokaupunki.
Puutarhakadun loppupää on yritysaluetta. Siellä sijaitsee muun muassa Kakolan jätevedenpuhdistamo sekä Turun Hansatorni (Puutarhakatu 45), toimistokolossi joka oli alun perin OTK:n varastorakennus (Pauli Salomaa 1941). Puutarhakatu 55:n toimistotalon paikalle ehdotetaan korkeita kerrostaloja. Puutarhakatu loppuu rakenteilla olevan Linnanfältin puutaloalueen pohjoiskärkeen Kalastajankadulle. Läheisellä kalliolla sijaitseva entinen Turun ruotsinkielisen merenkulkuoppilaitoksen rakennus (Malminkatu 5, Elma ja Erik Lindroos 1965) muutetaan asuintaloksi.
Poikkikadut
Puolalankatu
Humalistonkatu
Käsityöläiskatu
Ursininkatu
Koulukatu
Puistokatu
Sairashuoneenkatu
Heikkilänkatu
Korkeavuorenkatu
Arvinkatu
Annankatu
Hansakuja
Ratavahdinrinne
Hansakatu
Malminkatu
Kiinteistöjä
Puutarhakatu 1
vakuutusyhtiö Sammon toimistotalo, Sigvard Eklund 1978–1980
nyt kaupungin kiinteistöliikelaitoksen toimistona
Aurakadun puolella ravintola Suomalainen Pohja, Olli Vahtera 1980
Puutarhakatu 3 (Puolalankatu 9)
kaksi asuintornitaloa, Raimo Narjus, Tauno Keiramo ja Hilkka Junnila 1956–1957, Raimo Narjus 1960
Puutarhakatu 8 (Lounais-Suomen maalaistentalo, Humalistonkadun kulmatalo)
Puutarhakadun puolella Turun teatteri talon valmistumisesta lähtien vuoteen 1954, jolloin tulipalo sisätiloissa
Suomi-Filmi kunnosti teatterin tiloihin Kino Ritzin, Turun loisteliaimman elokuvateatterin 1955. (Arkk. Lauri Sipilä) Elokuvateatteri suljettiin lokakuussa 1979
Elokuvateatterin jälkeen teatteritiloissa Ravintola Maritza, Yökerho Timeout ja Tanssiravintola Feenix. Nykyään tilausravintola Alvarium.
Lisäksi Puutarhakadun puolella toimi Ravintola Itämeri (Ritzin vieressä) jo 1960-luvulla.
Alakerran tiloissa Turun ylioppilasteatteri 1970 -luvulla
Puutarhakatu 11–13 (Humalistonkatu 12, Käsityöläiskatu 11)
Aarne Ehojoki ja Veijo Kahra 1956–1957
keskustan korkeimmat asuintalot, 14 kerrosta, toteutettiin liukuvaluna
Puutarhakatu 12 (Käsityöläiskatu 9), ”Leninin talo”
Stefan Michailow 1902
Vladimir Lenin yöpyi talossa pakomatkallaan 1907
Puutarhakatu 15
mm. Tähti-Baari vuodesta 1971
Puutarhakatu 16, Väinö Toivio 1927–1928
Mannerheiminpuistosta eteenpäin Portsan puutaloja pääosin 1890–1910, arkkitehteina pääosin Arthur Kajanus, Alexander Nyström, Anton Salviander (Puutarhakatu 29, 31 ja 35), Karl Johan Sahlberg (Puutarhakatu 23, 40 ja 41) sekä Adrian ja Kaarlo Thomander (Puutarhakatu 27, 33, 37 ja 38).
Puutarhakatu 34:n kohdalla veistos Portsan pojat
Puutarhakatu 43, Schauman Arkkitehdit 2009
Puutarhakatu 45–47, Hansatorni ym. alun perin OTK:n rakennuksia, Pauli Salomaa 1941
Puutarhakatu 49, Georg Jägerroos ja H. Lindqvist 1945–1947
Lähteet
Viitteet
Turun kadut
VII kaupunginosa
VIII kaupunginosa |
255583 | https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4%C3%A4pelin%20kauhu | Vääpelin kauhu | Vääpelin kauhu on Esko Töyrin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1957. Se jäi kuvaajana pääasiallisen uransa tehneen Töyrin viimeiseksi ohjaukseksi.
Elokuvan on tuottanut Fennada-Filmi, ja se kuuluu yhtiön vuosina 1952–1958 tuottamaan seitsemän sotilasfarssin sarjaan. Spede Pasanen on siinä yhdessä ensimmäisistä rooleistaan.
Juoni
Teknikko Olavi Kaukonen saa yllättäen palvelukseenastumismääräyksen, jonka olisi kuulunut saada insinööri Kautonen. Kautoselta on jäänyt varusmiespalvelus suorittamatta, mutta Kaukonen vanhana sotaveteraanina ihmettelee, miksi hän on saanut kutsun. Hän lähtee kasarmille selvittämään asiaa. Samaan saapumiserään on sattunut myös "pärinäpoikia", joita kantahenkilökunta katselee tyytymättömänä, mutta toteaa heidänkin väessä oppivan tavoille.
Jatkossa edetään tuttujen sotilasfarssien kaavojen mukaan, ja juoneen on lisätty Kaukosen ja Liisan välille annos romantiikkaa. Välillä esitetään ajan henkeen kuuluvaa rock-musiikkia. Kaukosen poistuttua luvatta yksiköstään oikea Kautonen haetaan kotoaan varuskuntaan ja sekaannus selvitetään. Kaukonen kertoo olevansa sotaveteraani ja kertoo terveisensä Itä-Karjalasta. Muiden alokkaiden jäädessä suorittamaan palvelustaan Kaukonen lähtee kotimatkalle.
Arviot
Vaikka aikalaisarvioissa alkoi jo olla kyllästymistä sotilasfarsseihin, saa tämä elokuva kiitostakin, ja sitä jopa pidettiin siihenastisista sotilasfarsseista parhaana. Kaikki eivät pitäneet siitä, esimerkiksi Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat) luonnehtii: "Kevyt kuin valtion kukkaro ja suruton kuin poliitikon omatunto."
Erään myöhemmän kriitikon mukaan elokuvassa on avointa asennekasvatusta. Toinen näkee siinä tarkasteltavan sodan käyneen sukupolven ja elokuvan tekoajan nykynuorison välistä kuilua, mutta kriitikko katsoo, että yhteiskunnallinen ajattelu ei yllä pitkälle. Hauskimpana kohtauksena pidetään jaksoa, jossa tanssitaan rokkia.
Näyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Yle Areena: Vääpelin kauhu
Suomalaiset mustavalkoelokuvat
Vuoden 1957 suomalaiset elokuvat
Sotilasfarssit
Esko Töyrin ohjaamat elokuvat |
1679514 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Anthony%20Herbert | Anthony Herbert | Anthony Herbert (s. 14. huhtikuuta 1998) on trinidadilainen jalkapalloilija, joka edustaa Veikkausliigassa pelaavaa FC Hakaa.
Trinidadtobagolaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1998 syntyneet
Elävät henkilöt |
1323960 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Propionibakteerit | Propionibakteerit | Propionibakteerit (Propionibacterium) on anaerobisten grampositiivisten sauvabakteerien suku. Ne on nimetty aineenvaihduntansa erityispiirteen mukaisesti: ne kykenevät tuottamaan propionihappoa käyttämällä epätavallista transkarboksylaasi-entsyymiä. Propionibakteereita elää ihmisten hiki- ja talirauhasissa ja muilla ihoalueilla. Niitä on käytännössä kaikkialla, eivätkä ne aiheuta ongelmia aknea lukuun ottamatta.
Propionibakteereja
Propionibacterium acidifaciens
Propionibacterium acidipropionici
Propionibacterium acnes
Propionibacterium australiense
Propionibacterium avidum
Propionibacterium cyclohexanicum
Propionibacterium damnosum
Propionibacterium freudenreichii
Propionibacterium granulosum
Propionibacterium innocuum
Propionibacterium jensenii
Propionibacterium lymphophilum
Propionibacterium microaerophilum
Propionibacterium olivae
Propionibacterium propionicum
Propionibacterium propionicus
Propionibacterium thoenii
Lähteet
Aiheesta muualla
Laji.fi: Propionibacterium
National Center for Biotechnology Information (NCBI): Propionibacterium, taxonomy
Bakteerit |
143769 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Janne%20Huilaja | Janne Huilaja | Janne Huilaja (s. 1961 Kittilä) on suomalainen kirjailija. Hän asuu Muurolassa Rovaniemellä ja on aikaisemmalta ammatiltaan rakennusmestari, mutta nykyisin vapaa kirjailija.
Huilaja, joka syntyi ja eli Kittilän Kaukosen kylässä 25-vuotiaaksi, joskin kävi välissä ammattikoulun Rovaniemellä ja armeijan Ivalossa, kuvaa kirjoissaan pohjoisen elämää realistiseen tyyliin. Musikaalinen ja kitaransoitosta innostunut Huilaja kiinnostui kirjoista vasta yli 20-vuotiaana, kirjoittamaan hän alkoi työttömäksi jäätyään.
Teokset
Kolmijalkainen kettu (Tammi 1999)
Korman talo (Gummerus 2002)
Karkuri (Gummerus 2004)
Jemekka (Gummerus 2005)
Yöpaikka (Gummerus 2006), novellikokoelma
Yksikätinen (Gummerus 2008)
Epäkelpo aines (Karisto 2011), novellikokoelma
Jimi (Karisto 2012), romaani
Hevonen (Karisto 2013), novellikokoelma
Esikoisteos Kolmijalkainen kettu oli sekä Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon että Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Myös Karkuri-romaani oli Olvi-palkintoehdokas.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kariston kirjailijaesittely
Janne Huilaja Kirjasampo.fi:ssä
Suomalaiset kirjailijat
Suomalaiset rakennusmestarit
Vuonna 1961 syntyneet
Elävät henkilöt |
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.