Dataset Viewer
id
stringlengths 3
7
| url
stringlengths 32
181
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 32
200k
|
|---|---|---|---|
149563 | https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A3o%20Lu%C3%ADs | São Luís | São Luís on Maranhãon osavaltion pääkaupunki Brasiliassa. Alle kolme leveysastetta päiväntasaajan eteläpuolella olevassa kaupungissa on yli miljoona asukasta. Se on yksi pohjoisen Brasilian tärkeimmistä satamakaupungeista. Alueen ilmasto on trooppinen ja runsassateinen.
São Luísin perustivat ranskalaiset, jotka vuonna 1612 tekivät siitä Pohjois-Brasilian siirtokuntansa. Ranskalainen siirtokunta häiritsi Espanjan ja Portugalin vallan tasapainoa Etelä-Amerikassa, ja niin portugalilaiset valtasivat alueen jo vuonna 1615. Vähän myöhemmin, 1621, siitä tehtiin Maranhãon pääkaupunki. São Luís oli hollantilaisten vallassa vuosina 1641–1644, minkä jälkeen Portugali valtasi sen takaisin. Kaupunki on Brasilian osavaltioiden pääkaupungeista ainoa, joka ei ole portugalilaisten perustama.
São Luísin vanhan kaupungin alueet ovat varsin hyvin säilyttäneet siirtomaavallan aikaisen miljöönsä. Vuonna 1997 kaupungin historiallisesta keskustasta tehtiin UNESCOn maailmanperintökohde.
São Luísissa sijaitsee myös Marechal Cunha Machadon kansainvälinen lentoasema.
São Luís valittiin vuonna 2012 Amerikan kulttuuripääkaupungiksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Maranhão
Unescon maailmanperintökohteet Brasiliassa
Brasilian kunnat
Brasilian osavaltioiden pääkaupungit |
223331 | https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4mp%20Galleria | Kämp Galleria | Kämp Galleria (vuosina 2012–2018 Galleria Esplanad) on kauppakeskus Helsingin ydinkeskustassa, Kluuvin kaupunginosassa. Se rajautuu kahden kävelykadun, Kluuvikadun ja Mikonkadun sekä Aleksanterinkadun ja Pohjoisesplanadin väliseen Antiloopin kortteliin. Kämp Galleriassa on yli 50 erikoisliikettä sekä ravintoloita ja palveluja. Kauppakeskuksen omistaa Ilmarinen ja sitä on vuodesta 2014 hallinnoinut Ovenia-yritysryhmään kuuluva Realprojekti Oy.
Kauppakeskus avattiin vuonna 1999 nimellä Kämp Galleria samassa korttelissa toimivan Hotelli Kämpin mukaan. Uusi nimi Galleria Esplanad otettiin käyttöön lokakuussa 2012, mutta vaihdettiin takaisin alkuperäiseksi syksyllä 2018.
Historiaa
Kämp Galleria avattiin yleisölle hieman ennen uudistettua Kämp-hotellia 15. huhtikuuta 1999 korttelin noin 300 miljoonaa markkaa maksaneen saneerauksen jälkeen. Kiinteistön omistajana oli tuolloin Merita-Nordbankenin kiinteistösijoitusyhtiö Aleksia. Alkuvaiheessa Kämp Gallerian 11 500 neliömetrin tiloihin asettui 47 liikettä, joista suurimpia olivat Hennes & Mauritz, Marimekko, Skanno ja Café Strindberg. Kämp Galleriaan perustivat ensimmäisen Suomen-myymälänsä muun muassa Lacoste, Life, Mexx ja Bang & Olufsen. Kämp Galleria oli puolet pienempi kuin silloinen Forum ja pyrki valtaamaan markkinoita tyylikkyydellään ja valikoiduilla merkkiliikkeillä. Kämp Gallerian kävijämääräodotus oli alkuvaiheessa 10 000–15 000 asiakasta päivässä. Kauppiasyhdistystä johti Marimekon tuolloinen omistaja Kirsti Paakkanen.
Vuonna 2007 Kämp Gallerian konseptia ja tiloja uudistettiin. Vuodesta 2010 alkaen Kämp Galleria pyrki profiloitumaan uudelleen vähemmän luksushenkiseksi. 2010-luvun alun muutostöiden tieltä Marimekko ja Café Strindberg joutuivat muuttamaan tilapäisesti muualle. Vuonna 2012 uudeksi nimeksi otettiin Galleria Esplanad.
Vuosina 2011–2014 kauppakeskusta hallinnoi ostoskeskuksiin erikoistunut kiinteistösijoitusyhtiö Citycon, kunnes hallinnointi siirtyi Ovenia-ryhmän Realprojekti Oy:lle kesällä 2014 samalla, kun kiinteistön omistus siirtyi kokonaan Ilmariselle.
Liikkeet
(päivitetty 19.9.2016)
1. kerros
Annette Tillander
Aseman Kello
Biancaneve
Björn Borg
Boss Store Helsinki
CF13 Classic Fashion
Ciao Caffé
Efva Attling Stockholm
Filippa K
Furla
Gant Store
Gemmi
Jungle Juice Bar
L’Occitane en Provence
M-Boxi
Marimekko
Marita Huurinainen
Mi No Shoes
Michael Kors
Nilson Shoes
Salon Jony
Sartoria Rossi
Stenströms
Ravintola Strindberg (myös 2. krs)
Tarkiainen
Tarsala Creation
Tommy Hilfiger
Vestiarium Camilla Mikama
Zio
2. kerros
Aleksi Optiikka
Arvoasunnot LKV
Bang & Olufsen
COS (Myös 1. krs)]
Kapteenska Country House
Lavli Living Room
Lorna Jane
Naracamicie
Oscar Jacobson
Schoffa
Zen Sushi
Pohjakerros
Boknäs
MH Lounge
Lähteet
Aiheesta muualla
Kämp Galleria
Helsingin kauppa- ja ostoskeskukset
Kluuvi |
381437 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Pursimies%20%28ammatti%29 | Pursimies (ammatti) | Pursimiehen eli puosun tehtävänä purjelaivoissa oli pitää huolta takiloinnista ja esimerkiksi purjeiden korjauksesta. Pursimies oli miehistön joukossa yleensä vanhimpia, kokenut ammattilainen. Jos päällystö sai surmansa, pursimies saattoi jopa ottaa aluksen komentoonsa.
Nykyään pursimies on päivävuoroa tekevä kansimiehistön työnjohtaja. Pursimiehelle kuuluu vastuu erityistilanteissa; esimerkiksi jos alusta joudutaan hinaamaan, juuri pursimies johtaa tarvittavia kiinnitystöitä ja valvoo niiden kestävyyttä.
Aiheesta muualla
Jari Ojala: Merimiehet (artikkeli Genealogia.fi-sukututkimussivustolla)
Purjehdus
Vesiliikenteen ammatit |
19749 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Apollo%207 | Apollo 7 | Apollo 7 oli Apollo-avaruusohjelman ensimmäinen miehitetty lento. Se oli seitsenpäiväinen Maata kiertävä lento ja ensimmäinen Saturn IB:llä toteutettu laukaisu. Apollo 7 oli myös ensimmäinen kolmimiehinen amerikkalainen avaruuslento. Miehet riitelivät lennolla, mutta siitä huolimatta miehistö teki tehtävänsä lennolla.
Laukaisu tapahtui Cape Kennedyn avaruuskeskuksesta 11. lokakuuta 1968 kello 15.02.45 UTC ja laskeutuminen 22. lokakuuta 1968 kello 11.11.48 UTC. Kesto oli 10 päivää, 20 tuntia, 9 minuuttia ja 3 sekuntia. Apollo 7 kiersi Maan 163 kertaa.
Apollo 7 lento teki seitsemän televisiolähetystä, jotka olivat ensimmäiset suorat lähetykset avaruusaluksesta.
Miehistö
Walter Schirra, komentaja
Donn Eisele, komentomoduulin pilotti
Walter Cunningham, kuumoduulin pilotti
Lähteet
Aiheesta muualla
Apollo-ohjelma
Miehitetyt avaruuslennot
Vuoden 1968 avaruustoiminta |
1450914 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Otep%C3%A4%C3%A4n%20kunta | Otepään kunta | Otepään kunta sijaitsee Etelä-Virossa Valgamaan maakunnassa.
Sijainti
Kunta sijaitsee nelisenkymmentä kilometriä Tartosta lounaaseen rajoittuen pohjoisessa Elvan, Nõon ja Kambjan kuntiin, idässä Kanepiin, etelässä Antslaan ja Valgaan sekä lännessä Tõrvaan..
Hallinto
Otepään kunta muodostettiin vuoden 2017 kuntauudistuksessa yhdistämällä vanha Otepään kunta ja Sangasten kunta sekä iso osa Paluperan ja Pukan kunnista. Kunnassa on 6 637 asukasta (1.1.2018).
Kunta muodostuu Otepään epäitsenäisestä kaupungista, Pukan ja Sangasten pienkauppaloista (alevik) sekä 52 kylästä (küla). Kunnan keskuspaikka on Otepää.
Urheilu
Otepään kaupungin lounaispuolella Nüplin kylässä on talviurheilukeskus, joka tunnetaan kansainvälisen hiihdon maailmancupin osakilpailuistaan.
Otepäässä sijaitsee kaksi laskettelukeskusta, Kuutsemäe (8 rinnettä) ja Väike-Munamäe (4 rinnettä).
Talous
Otepään kaupungissa on UPM-Kymmene Oyj:n vaneritehdas.
Liikenne
Valtatie 3 ja rautatie Pärnusta Valgaan kulkevat Otepään kautta.
Lähteet
Aiheesta muualla |
1685699 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Joakim%20Henrikinpoika%20Fleming | Joakim Henrikinpoika Fleming | Joakim Henrikinpoika Fleming (kuollut 1495 tai 1496) oli ruotsalainen aatelismies ja valtaneuvos, joka kuului Fleming-sukuun. Hänestä tehtiin valtaneuvos vuonna 1488. Hän toimi myös Vehmaan kihlakunnan kihlakunnantuomarina vuodesta 1476 ja Turun linnan voutina vuodesta 1491. Fleming omisti suuria maa-alueita niin Varsinais-Suomessa kuin Uudellamaallakin. Hänen omistuksiinsa kuuluivat Paraisilla Kuitian kartanolinna, Mynämäellä Lepistön kartano, Siuntion Suitian kartanolinna ja Uudenkaupungin Arvasalon Gammelgårdin kartano, jonka hän peri isältään ja nimesi uudelleen Sundholmiksi.
Fleming osallistui esimerkiksi Viipurin läänin puolustukseen vuonna 1495, mutta hänet mainitaan kuolleena 14. tammikuuta 1496. Fleming haudattiin Naantalin luostariin.
Joakim Fleming oli aseenkantaja Henrik Flemingin ja Valborg Jönsdotter Tawastin poika sekä ritari Claus Flemingin pojanpoika. Fleming oli naimisissa kahdesti; ensimmäisen kerran Elin Björnsdotter Stjärnkorsin kanssa ja toisen kerran Elin Eriksdotter Ge(e)tin kanssa. Flemingin lapsista ehkä kuuluisimmat ovat ritari Ivar Fleming ja valtaneuvos Erik Fleming.
Lähteet
Ruotsalaiset aateliset
Valtaneuvokset
1400-luvulla syntyneet
Vuonna 1495 kuolleet |
431135 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinen%20norsu | Valkoinen norsu | Valkoinen norsu on sanonta, jolla tarkoitetaan näennäisen arvokasta, mutta todellisuudessa vain kuluja aiheuttavaa kohdetta.
Sanonta on peräisin Kaakkois-Aasiasta. Täysvalkoinen albiinonorsu on harvinainen ja arvostettu, ja se on ollut Kaakkois-Aasiassa hallitsijoiden statussymboli, jonka uskottiin tuovan vaurautta ja onnea koko kansalle.
Tradition mukaan Buddhan äiti näki unessa valkoisen norsun tuovan hänelle lootuksenkukan, joka on viisauden ja puhtauden symboli. Koska eläintä pidettiin pyhänä eikä sitä saanut käyttää mihinkään työntekoon, valkoisen norsun saaminen lahjana hallitsijalta oli samalla sekä siunaus että kirous: siunaus koska eläin oli pyhä ja osoitus hallitsijan mielisuosiosta; kirous, norsustahan oli vain kuluja, koska sillä ei ollut mitään varsinaista käyttöä.
Lähteet
Sanonnat
Norsut |
313294 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan%20Ernst%20Gunnerus | Johan Ernst Gunnerus | Johan Ernst Gunnerus (28. helmikuuta 1718, Christiania – 25. syyskuuta 1773, Kristiansund) oli norjalainen luonnontieteilijä ja piispa.
Johan Gunneruksen vanhemmat olivat Erasmus Gunnerus ja Anna Gerhard, skottilaista sukua. Johan kävi koulunsa Christianiassa, ja opiskeli filosofiaa ja teologiaa Kööpenhaminassa, Hallessa ja Jenassa, jossa hän sai maisterin paperit vuonna 1745. Vuosina 1755–1758 hän opetti Kööpenhaminassa, kunnes hänet valittiin Trondheimin piispaksi.
Gunnerus oli laajalti kiinnostunut luonnonhistoriasta ja keräsi huomattavan lajikokoelman Keski- ja Pohjois-Norjan matkoillaan. Vuonna 1760 hän oli perustamassa Trondheim Society seuraa, ja vuosina 1767–1773 hän toimi seuran johtotehtävissä. 1761 seura alkoi julkaista Det Trondhiemske Selskabs Skrifter -lehteä, nykyiseltä nimeltään Det Kongelige Norske Videnskabers Selskabs Skrifter. 1765 Gunnerus julkaisi lehdessä kuvauksen jättiläishaista, ja antoi sille tieteellisen nimen Cetorhinus maximus.
Gunnerus kirjoitti Flora Norvegican (1766–1772). Hän avusti Knud Leemiä tämän teoksessa Beskrivelse over Finmarkens Lapper (1767), jossa hän ensimmäisenä antoi tieteellisen nimen valkoviklolle ja isolokille.
Gunnerus oli ensimmäisenä sitä mieltä, että koska revontulet johtuivat auringon toiminnasta, oli revontulia oltava myös kuussa, Venuksessa ja Marsissa.
Kasviheimo ja -suku Gunnera on nimetty hänen kunniakseen (Meisner).
Teokset
Erklärung des Natur- und Völkerrechts nach den Grundsätzen des Herrn Darjes, 8 bd., 1748-52
Adskillige Anmærkninger, fornemmelig i Henseende til Mineralier i Nordland og Finmarken, 1761
Flora Norvegica, 1. osa Trondheim 1766, 2. osa Kööpenhamina 1772
Institutiones theologiæ dogmaticæ.
Norjalaiset piispat
Norjalaiset ornitologit
Norjalaiset tieteilijät
Vuonna 1718 syntyneet
Vuonna 1773 kuolleet |
1001990 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Carolina%20Tronconi | Carolina Tronconi | Carolina Tronconi (22. toukokuuta 1913 Pavia – 11. helmikuuta 2008 Pavia) oli italialainen voimistelija. Hän kilpaili vuoden 1928 kesäolympialaisissa Amsterdamissa ja kuului siellä hopeaa saaneeseen joukkueeseen.
Lähteet
Italialaiset voimistelijat
Italialaiset olympiamitalistit
Vuonna 1913 syntyneet
Vuonna 2008 kuolleet |
1000578 | https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%BCrgen%20Plagemann | Jürgen Plagemann | Jürgen Plagemann (s. 28. joulukuuta 1936 Lauenburg, Schleswig-Holstein) on saksalainen entinen soutaja. Hän kilpaili vuoden 1964 kesäolympialaisissa Tokiossa ja sai miesten kahdeksikossa hopeaa. Hän edusti kotimaassaan Ratzeburger RC:ia.
Lähteet
Saksalaiset soutajat
Saksalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1936 syntyneet
Elävät henkilöt |
1702640 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Lara%20Marti | Lara Marti | Lara Katinka Marti (s. 21. syyskuuta 1999) on sveitsiläinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan puolustaja. Hän edustaa saksalaista Bayer Leverkusenia ja on pelannut Sveitsin naisten maajoukkueessa vuodesta 2019.
Marti siirtyi Saksaan Bayer Leverkusenin joukkueeseen kotimaansa FC Baselista kesällä 2020.
Marti on pelannut Sveitsin naisten maajoukkueessa ennen vuoden 2023 MM-kilpailujen alkua 12 maaottelua tekemättä niissä maaleja.
Lähteet
Sveitsiläiset jalkapalloilijat
Vuonna 1999 syntyneet
Elävät henkilöt |
551400 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Teht%C3%A4v%C3%A4%3A%20Maa | Tehtävä: Maa | Tehtävä: Maa (Earth: Final Conflict) on kanadalainen television scifi-sarja. Sarjaa tehtiin viisi tuotantokautta vuosina 1997–2002. Se perustuu Star Trek -sarjan luojana tunnetuksi tulleen Gene Roddenberryn ideoihin ja muistiinpanoihin. Sitä tuotettiin hänen leskensä Majel Barrett-Roddenberryn alaisuudessa.
2000-luvun alkupuolelle sijoittuva tarina kertoo, kuinka vieras rotu, taelonit, saapuu maapallolle turvapaikkaa hakien. Vastineeksi taelonit tarjoavat edistynyttä teknologiaansa, jonka avulla sairaudet, sodat ja saasteet saadaan hävitettyä. Jotkut ihmiset kuitenkin vastustavat taeloneita uskoen näillä olevan hämäriä motiiveja.
Aiheesta muualla
Kanadalaiset scifi-sarjat
1990-luvun televisiosarjat
2000-vuosikymmenen televisiosarjat
CTV:n televisio-ohjelmat |
144305 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Dirty%20Diamonds | Dirty Diamonds | Dirty Diamonds on Alice Cooperin studioalbumi vuodelta 2005. Levy on jälleen samantyylistä rockia kuin se, mitä yhtye teki uransa alkuaikoina. Levyn viimeisessä kappaleessa "Stand" on mukana rap-muusikko Xzibit.
Kappaleet
Kokoonpano
Alice Cooper – laulu, huuliharppu
Ryan Roxie – kitara
Damon Johnson – kitara
Chuck Garric – basso
Tommy Clufetos – rummut
Xzibit – Räppäys kappaleessa "Stand"
Arviot
Allmusic:
Blabbermouth: 6.5/10
Imperiumi: 7/10
Soundi:
Lähteet
Vuoden 2005 albumit
Alice Cooperin albumit |
1177477 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Glysidoli | Glysidoli | Glysidoli eli 2,3-epoksi-1-propanoli (C3H6O2) on sekä epoksideihin että alkoholeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Tätä kahta eri funktionaalista ryhmää sisältävää yhdistettä käytetään pääasiassa polymeeriteollisuudessa ja orgaanisissa synteeseissä muiden yhdisteiden valmistamiseen.
Ominaisuudet
Huoneenlämpötilassa glysidoli on väritöntä hieman siirappimaista nestettä. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja moniin orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin ja etyyliasetaattiin. Hiilivetyihin se ei kuitenkaan liukene. Glysidoli on hyvin elektrofiilinen yhdiste ja yksi reaktiivisimmista epoksideista. Se dimeroituu helposti itsekseen jo huoneenlämpötilassa glyseroliglysidyylieetteriksi, joka voi polymeroitua edelleen. Polymeroituminen liuoksissa on vähäisempää.
Kuumennettaessa glysidoli reagoi muodostaen hydroksiasetonia ja hydroksyylialdehydiä. Kuumennettaessa glysidolin vesiliuosta muodostuu glyserolia. Yhdiste reagoi myös muiden nukleofiilien kanssa esimerkiksi amiinit ja glysidoli reagoivat aminoglyseroleiksi ja alkoholit glyserolieettereiksi. Monissa glysidolille tyypillisissä reaktioissa yhdisteen epoksidirengas aukeaa..
Glysidoli on optisesti aktiivinen yhdiste, josta tunnetaan raseemisen seoksen lisäksi myös puhtaat R-(+)- ja S-(-)-enantiomeerit.
Valmistus ja käyttö
Raseemista glysidolia voidaan valmistaa hapettamalla allyylialkoholin kakssoisidos peroksidien avulla. Usein käytetty hapetin on vetyperoksidi tai vetyperoksidin ja urean seos, ja katalyyttinä reaktiossa käytetään joko volframihappoa, natriumvolframaattia tai titanosilikaatteja. Reaktio suoritetaan 45 °C:n lämpötilassa, ja saannot ovat tyypillisesti 82–87 %. Liuottimena reaktiossa voidaan käyttää joko vettä tai ketoneja. Vesiliuoksia käytetään usein silloin, kun glysidoli hydrolysoidaan seuraavassa vaiheessa glyseroliksi. Toinen tapa glysidolin valmistamiseksi on epikloorihydriinin reaktio kaliumasetaatin kanssa.
Optisesti aktiivisten glysidolin enantiomeerien valmistamiseen on myös kehitetty suuren mittakaavan asymmetriseen synteesiin soveltuva menetelmä. Reaktio on Sharpless-epoksidointi, jossa lähtöaineena on allyylialkoholi, hapettimena kumeenihydroperoksidi ja katalyyttinä titaani-isopropoksidi ja di-isopropyylitartraatti. Reaktiolla saavutettava enantioylimäärä on suurimmillaan 90%, ja prosessi soveltuu useiden tuhansien tonnien vuosituotantoon. Muodostuva tuote erotetaan uuttamalla vedellä ja puhdistetaan tislaamalla. Glysidolin ja muiden epoksialkoholien erotus ja puhdistaminen on hankalaa ja reaktiossa reagoimaton kumeenihydroperoksidi tulee pelkistää ennen uuttoa. Prosessin kehittivät Arco Chemicalin tutkijat 1980-luvun lopussa ja prosessi lisensoitiin myöhemmin PPG-Sipsylle.
Glysidolia käytetään monissa reaktioissa elektrofiilisena kolmen hiiliatomin sisältävänä reagenssina. Yhdisteestä voidaan valmistaa muita epoksideja, esimerkiksi polymeeriteollisuudessa käytettäviä epoksiuretaaneja valmistetaan glysidolin ja isosyanaattien välisellä reaktiolla. Aineesta voidaan valmistaa myös glyserolia, glyserolijohdannaisia ja eräitä lääkeaineita kuten propranololia. Polymeeriteollisuudessa glysidolin käyttökohteita ovat luonnonöljyjen ja vinyylimonomeerien stabilointi ja emulsioita hajottavana yhdisteenä .
Turvallisuus
Glysidoli ärsyttää voimakkaasti silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Yhdisteelle altistumisesta aiheutuu kurkkukipua ja yskimistä ja nieltynä huonovointisuutta. Silmiin joutuessaan se voi aiheuttaa vakavia näkövaurioita. Glysidolin on osoitettu eläinkokeissa olevan mutageeninen ja todennäköisesti myös ihmiselle karsinogeeninen. Suomessa glysidoli luokitellaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttavaksi kemikaaliksi.
Lähteet
Epoksidit
Karsinogeenit
Primääriset alkoholit |
1566232 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rokitnik | Rokitnik | Rokitnik on kylä Kiwityn kunnassa Lidzbarkin piirikunnassa, Warmia-Masurian voivodikunnassa Puolassa. Se sijaitsee 2,3 kilometrin päässä kunnan hallintokeskuksesta Kiwitystä. Vuoden 2011 väestönlaskennassa kylän väkiluku oli 128.
Lähteet
Kiwityn kylät |
1628889 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Louis%20Curtis | Jean-Louis Curtis | Jean-Louis Curtis, oik. Louis Laffitte (1917 Orthez, Ranska – 1995 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija.
Curtisin omaperäinen tyyli on ironista ja eleganttia. Kulkematta muotivirtausten mukana hän on Honoré de Balzacin tavoin kuvannut ihmisen persoonallisuutta ja historian tapahtumia usein nuorten sankarien kautta.
Curtis sai Goncourt-palkinnon 1947 teoksesta Les Forêts de la nuit. Hän oli Ranskan akatemian jäsen vuodesta 1986.
Lähteet
Aiheesta muualla
Biographie, Académie française
Ranskalaiset kirjailijat
Ranskan akatemian jäsenet
Vuonna 1917 syntyneet
Vuonna 1995 kuolleet |
1151879 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Anu%20Hopia | Anu Hopia | Anu Inkeri Hopia (s. 1960) on suomalainen elintarviketieteilijä (ETT, elintarvikekemia), tietokirjailija ja elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa (Seinäjoen yliopistokeskus/Epanet). Hän on kirjoittanut ja luennoinut ruoanlaiton kemiasta 1990-luvun puolivälistä lähtien.
Tuotanto
Anu Hopia (1994) Estimation of the oxidation level of edible oils : high-performance size-exclusion chromatography (HPSEC) applied to the early phase of oxidation (väitöskirja Helsingin yliopistolle), ISBN 951-45-6572-X
Kemiaa keittiössä (2009)
Tatu Lehtovaara ja Anu Hopia (2011) Molekyyli sopassa. Sanoma Pro. ISBN 978-951-0-36476-5.
Kaksi kokkia ja kemisti (2014) Nemo
Moniaistinen keittokirja (2014, Turun yliopisto)
Molekyyligastronomiaa kemiaan ja kotitalouteen (2014, e-Oppi Oy)
Anu Hopia ja Tatu Lehtovaara (2015) Kasvikset kemistin keittiössä. Minerva. ISBN 978-952-312-095-2.
Anu Hopia ja Erik Foolandi (2017) Hyppysellinen tiedettä : valeomenapiirakka ja muita kokeiluja keittiössä, Gaudeamus. ISBN 978-952-495-436-5
Anu Hopia ja Pekka Lehtonen (2021) Kuplivaa kemiaa : kiehtovat juomat kotikaljasta kombuchaan. ISBN 9789523451049 (painettu), ISBN 9789523456754 (ebook).
Lähteet
Aiheesta muualla
Anu Hopia - PhD, research professor/food development (research.utu.fi)
Anu Hopia, University of Turku, Functional Foods Forum (researchgate.net)
Hopian kotisivu (molekyyligastronomia.fi)
Suomalaiset kirjailijat
Elintarviketieteilijät
Turun yliopiston professorit
Suomalaiset professorit
Vuonna 1960 syntyneet
Elävät henkilöt |
615496 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Charles%20Cyphers | Charles Cyphers | Charles Cyphers (s. 28. heinäkuuta 1939 Niagara Falls, New York) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan rooleistaan monista John Carpenterin elokuvista, joista näkyvin on sheriffi Lee Brackettina kauhuelokuvaklassikossa Halloween – naamioiden yö (1978) ja sen jatko-osassa Halloween 2 (1981). Muita rooleja muun muassa Clint Eastwoodin Honkytonk Man (1982), toimintaklassikko Pako New Yorkista (1981) ja Charles Bronsonin tähdittämä Väkivallan vihollinen 2 (1982).
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset elokuvanäyttelijät
Yhdysvaltalaiset televisionäyttelijät
Vuonna 1939 syntyneet
Elävät henkilöt |
1124121 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Akseli%20Hirn | Akseli Hirn | {{Teologi
| henkilön_nimi = Karl David Axel ”Akseli” Hirn
| kuvan_nimi =
| kuvakoko = 200px
| kuvateksti =
| syntymäpäivä = 18. lokakuuta 1845
| syntymäpaikka = Hauho, Suomi
| kuolinpäivä =
| kuolinpaikka = Saarijärvi
| kansallisuus = suomalainen
| sukujuuret =
| uskontokunta = Luterilainen kirkko
| koulukunta =
| arvonimi =
| vaikutus =
| ideat =
| teokset =
| oppilaat =
| palkinnot =
| puoliso = Selma Erika Sofia Sylvin
| vanhemmat = varapastori, Hauhon kappalainen Daniel Kristian Hirn (1807–1884), Gustava Sofia Ulrika Alopaeus († 1869)
| lapset =
}}Karl David Axel ”Akseli” Hirn''' (18. lokakuuta 1845 Hauho – 21. toukokuuta 1906 Saarijärvi) oli suomalainen pastori ja Suomen Lähetysseuran kolmas lähetysjohtaja C. G. Töttermanin jälkeen.
Tausta
Hirn tuli pappissuvusta, hänen isänsä oli varapastori Daniel Kristian Hirn. Hänen äitinsä oli Gustava Sofia Ulrika Alopaeus.
Hirn kävi koulua Porvoon kymnaasissa. Teologisen tiedekunnan erotutkinnon hän suoritti 1870, ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1871. Hän toimi vankilasaarnaajana Helsingissä vuodesta 1884 lähtien.
Lähetysjohtajana
Hirn toimi Suomen Lähetysseuran lähetysjohtajana lyhyen, noin kolmen vuoden kauden 1895–1898. Hänen sanotaan olleen “tunnollinen, harkitseva ja uuttera työntekijä”. Hän työskenteli lähetysjohtajana oman työnsä ohella.
Hirnin kaudella kuitenkin lehdistö suhtautui Lähetysseuraan nihkeästi ja myös suhteet evankelisiin alkoivat rakoilla. Nämä olivat aiemmin olleet lähetystyön innokkaimpia kannattajia, ja lähetysväki ja evankeliset olivat pitäneet yhteisiä lähetys- ja evankeliumijuhlia.
Ambomaalla koetut takaiskut aiheuttivat sen, että Luterilainen Evankeliumiyhdistys alkoi harkita oman lähetystyön aloittamista Japanissa, mistä päätös tehtiinkin 1898. Myös yhteiset juhlat tulivat päätökseensä.
Lähetystyöhön lahjoitetut varat kuitenkin lisääntyivät Hirnin kaudella, samoin lähetyslehtien levikki, ja ompeluseurojen määräkin kasvoi.
Suomen Lähetysseuran jälkeen
Lähetysseuran jälkeen Hirn toimi vuodesta 1900 alkaen Saarijärven kirkkoherrana, missä toimessa ollessaan hän kuoli vuonna 1906.
Yksityiselämä
Hirn oli naimisissa Selma Erika Sofia Sylvinin kanssa. Hänen poikansa oli Taavi Hirn.
Lähteet
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit
Suomalaiset päätoimittajat
Suomen Lähetysseuran lähetysjohtajat
Vuonna 1845 syntyneet
Vuonna 1906 kuolleet |
1181763 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ephraim-palatsi | Ephraim-palatsi | Ephraim-palatsi () on Berliinin Nikolaiviertelin alueella sijaitseva historiallinen rokokootyylinen kaupunkitalo.
Paikalla sijaitsi alkujaan pieni apteekkirakennus, jonka arkkitehti Friedrich Wilhelm Diterichs muutti vuosina 1762–1766 edustavaksi taloksi Preussin hovin jalokivikauppiaana toimineelle juutalaiselle pankkiirille Veitel Heine Ephraimille. Tyylikästä nelikerroksista rakennusta ylistettiin Berliinin kauneimmaksi kadunkulmaukseksi. Julkisivussa on monia koristeellisia yksityiskohtia, kuten filigraanitekniikalla tehdyt kullatut parvekkeenkaiteet, toscanalaistyylisillä kaksoispylväillä tuettu portiikki, suurilla pilastereilla koristeltu pohjakerros sekä hiekkakivestä veistetyillä maljakoilla koristeltu kattobalustradi. Myös sisätilojen salit olivat vastaavasti koristellut. Yhdessä toisen kerroksen huoneessa katto on kopio Andreas Schlüterin Wartenbergin palatsiin tekemästä barokkityylisestä katosta. Talo oli vuoteen 1823 Ephraimin suvun omistuksessa.
Alkuperäinen Ephraim-palatsi purettiin vuonna 1936 uuden Mühlendammin sillan laajennustöiden tieltä, mutta julkisivu säilöttiin Weddingissä sijainneeseen varastoon 3000 palaseen purettuna. Länsi-Berliinin viranomaiset suunnittelivat vuonna 1982 talon uudelleenrakentamista Kreuzbergiin, mutta idea ei toteutunut. Kun koko sodassa tuhoutunutta Nikolaiviertelin aluetta rakennettiin 1980-luvulla kopioksi alkuperäisestä, Länsi-Berliini päätti lähestyvien Berliinin 750-vuotisjuhlien kunniaksi lahjoittaa edelleen varastossa olleet julkisivun palaset Itä-Berliinin kaupungille osana Itä- ja Länsi-Saksan välistä kulttuurivaihtoa, jotta talo voitaisiin pystyttää uudelleen alkuperäiselle paikalleen. Uudelleenrakentaminen tapahtui 1985–1987. Kaikki alkuperäiset osat eivät olleet selvinneet pitkästä varastoinnista, ja osa jouduttiin korvaamaan uusilla. Myös sisäosat rakennettiin kopioksi alkuperäisistä. Rakennus tehtiin muutaman metrin päähän alkuperäisestä sijainnistaan. Ephraim-palatsi on nykyään Berliinin kaupunginmuseon käytössä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Berliinin rakennukset ja rakennelmat
Saksan uudelleenrakennetut rakennukset ja rakennelmat |
947269 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Axel%20Witsel | Axel Witsel | Axel Witsel (s. 12. tammikuuta 1989 Liège, Belgia) on belgialainen jalkapalloilija, joka edustaa espanjalaista Atlético Madridia. Hän on pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja.
Seurajoukkueura
Witsel aloitti jalkapalloilun kuusivuotiaana RRC Vottemissa, ja siirtyi kymmenvuotiaana kotikaupunkinsa suurseuran Standard Liègen akatemiaan. Hän teki ensiesiintymisensä edustusjoukkueessa 17. syyskuuta 2006 17-vuotiaana. Kausina 2007–08 ja 2008–09 Witsel oli jo joukkueensa avainpelaajia ja johdatti seuran kahteen peräkkäiseen Belgian pääsarjan mestaruuteen. Hän voitti lisäksi Belgian Supercupin 2008 ja 2009. Witsel palkittiin vuonna 2008 myös Belgian liigan parhaana pelaajana, mutta hänen erittäin lupaavana pidetty uransa ajautui sivuraiteille elokuussa 2009 Witselin astuttua kaksinkamppailutilanteessa kaikella voimalla RSC Anderlechtin puolustaja Marcin Wasilewskin säären päälle joka katkesi tilanteessa. Kahdeksan ottelun pelikiellon ja mediakohun lisäksi tappouhkauksia saaneelle Witselille jouduttiin määräämään poliisivartiointi ja Standard taantui keskikastin joukkueeksi. Witsel voitti seurassa kuitenkin vielä Belgian Cupin 2011.
Witsel siirtyi lopulta Portugaliin SL Benfican riveihin kesällä 2011 ja onnistui siellä uudessa puolustavammassa roolissa erinomaisesti. Hän oli voittamassa Portugalin liigacupia 2012. Kuitenkin jo syyskuussa 2012 matka jatkui Venäjälle Pietarin Zenitiin ja siirtokorvaus oli noussut vuotta aiemmasta yhdeksästä miljoonasta 40 miljoonaan euroon. Huhujen mukaan useat suuret englantilaisseuratkin olivat Witselistä kiinnostuneita, joten rahakas siirto heikompaan Venäjän liigaan herätti huomiota. Hän voitti Zenitissä Venäjän-mestaruuden 2015, Venäjän Cupin 2016 sekä Venäjän Supercupin 2015. Varsin yllättävänä pidettiin myös hänen seuraavaa siirtoaan, kun hän tammikuussa 2017 siirtyi Kiinaan Tianjin Quanjianiin vaikka sopimus Italian suurseuran Juventuksen kanssa oli jo allekirjoitusta vaille valmiina. Elokuussa 2018 hän siirtyi Bundesliigan Borussia Dortmundiin 20 miljoonalla eurolla. Hän voitti DFL-Supercupin 2019 ja Saksan cupin 2021, joskaan ei pelannut jälkimmäisen loppuottelussa oltuaan yli puolet kaudesta 2020–2021 poissa kentiltä akillesjänteen repeämän vuoksi.
Witsel siirtyi heinäkuussa 2022 yksivuotisella sopimuksella Espanjan Primera Divisiónissa pelaavaan Atlético Madridiin.
Maajoukkueura
Witsel pelasi minuutin alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2007. Hän on pelannut Belgian maajoukkueessa vuodesta 2008 alkaen ja tehnyt 114 ottelussaan kymmenen maalia. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki heti ensimmäisessä maaottelussaan Marokkoa vastaan.
Witsel pelasi neljä ottelua MM-kilpailuissa 2014 sekä viisi ottelua EM-kilpailuissa 2016, joissa teki myös maalin Irlantia vastaan. Hän sijoittui maajoukkueen mukana kolmanneksi vuoden 2018 MM-kisoissa kaataen pronssiottelussa Englannin. Hän pelasi kisoissa kuusi ottelua. Kesän 2021 EM-kilpailuissa hän oli ensimmäisestä ottelusta loukkaantumisen jäljiltä sivussa, tuli toisessa alkulohko-ottelussa vaihdosta kentälle ja pelasi täydet minuutit lopuissa kolmessa ottelussa. Toukokuussa 2023 Witsel kertoi lopettavansa maajoukkueuransa.
Maalit Belgian maajoukkueessa
Belgian maalit mainittu ensin.
Lähteet
Axel Witsel Transfermarkt -sivustolla
Viitteet
Aiheesta muualla
Axel Witsel Football Database -sivustolla
Belgialaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1989 syntyneet
Elävät henkilöt |
1618061 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Can%20Hasan | Can Hasan | Can Hasan oli kivi-kuparikautinen kylä varhaisen maanviljelyn kaudella nykyisessä Turkissa.
Kylä asutettiin viimeistään esikeraamisella neoliittikaudella noin 6500 eaa. Myöhemmältä ajalta on löydetty varhaisia kupariesineitä.
Paikka
Can Hasan sijaitsee Karamanin maakunnassa nykyisen Karamanin lähellä siitä 13 km koilliseen. Nykyisin lähellä on Alaçatin kylä. Kylä sijaitsee paikassa, jossa on vuorilta tasangolle laskevan joen luoma hedelmällinen jokisuistoalue.
Can Hasanin kummut
I: 6-4 vuosituhat eaa pääasiallinen Can Hasanin kumpu, myöhäisneoliitti-kuparikausi Kummun läpimitta 115 m. Ehkä ajoittuu 6700 - 5000 eaa., myöhäiselle PPNB-kaudelle.
II hellenistinen-Rooma-varhainen Bysantti
III 7. vuosituhat eaa, n 6500 eaa. esikeraaminen neoliitti Ejoittuu tarkemmin noin 7600-6600 eaa.
Lähteet
Neoliittinen Anatolia
Karamanin maakunta |
1469830 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Eetu%20Pellikka | Eetu Pellikka | Eetu Pellikka (s. 23. helmikuuta 2000) on suomalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän edustaa Veikkausliigassa pelaavaa Kuopion Palloseuraa, jonka kanssa teki syyskuussa 2017 3+1-vuotisen pelaajasopimuksen. Ensimmäisen ottelunsa Veikkausliigassa Pellikka pelasi 14. kesäkuuta 2017 ottelussa Vaasan Palloseuraa vastaan. Eetu Pellikka on kolmannen polven jalkapalloilija, sillä myös hänen isoisänsä Ensio ja isänsä Anssi ovat olleet pääsarjatason jalkapalloilijoita. Lisäksi hänen setänsä Jussi pelasi KuPS:in riveissä liigatasolla.
Lähteet
Suomalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 2000 syntyneet
Elävät henkilöt |
1537106 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Beyooooonds | Beyooooonds | Beyooooonds (jap. ビヨーンズ) on japanilainen tyttöryhmä, joka kuuluu Hello! Projectiin. Ryhmä koottiin vuonna 2018, ja se debytoi 7. elokuuta 2019 "Megane no Otoko no Ko / Nippon no DNA! / Go Waist" singlellä.
Ryhmä koostuu kolmesta alaryhmästä, joita ovat Chica#Tetsu (jap. チカ＃テツ), Ame no Mori Kawa Umi (jap. 雨ノ森 川海, myös RFRO) ja SeasoningS (jap. シーズニングス).
Jäsenet
Historia
Ryhmän muodostus (2017–2018)
Up-Front Promotion Groupin Takeshi Nishiguchi päätti 5. maaliskuuta 2017, että Reina Ichioka, Kurumi Takase ja Momohime Kiyono tulisivat valmistumaan Hello Pro Kenshuusista ja muodostamaan uuden ryhmän. Ichioka nimettiin 26. kesäkuuta tulevan ryhmän johtajaksi ja samana päivänä kerrottiin, että ryhmään tultaisiin vielä lisäämään jäseniä.
Koe-esiintymiset uusia jäseniä varten alkoivat 11. toukokuuta 2018. Ryhmään liitettiin 9. kesäkuuta koe-esiintymisten kautta Rika Shimakura, Shiori Nishida, Saya Eguchi, Kokoko Maeda, Yuhane Yamazaki ja Minami Okamura. Heidät jaettiin ryhmiin, Ichiokan johtamaan alaryhmään liitettiin Shimakura, Nishida ja Eguchi. Takasen ja Kiyonon ryhmään liitettiin Maeda, Yamazaki ja Okamura. Lokakuussa alaryhmät saivat nimet. Ichiokan alaryhmän nimeksi tuli Chica#Tetsu ja Takasen ja Kiyonon Ame no Mori Kawa Umi. Koko ryhmän nimeksi tuli Beyooooonds. Takase nimettiin myöhemmin Ame no Mori Kawa Umin johtajaksi. Joulukuussa ryhmä sai kolme uutta jäsentä, Miyo Hirain, Honoka Kobayashin ja Utano Satoyoshin. Kolmikkoa ei liitetty mihinkään alaryhmään.
Uran alku ja ensimmäinen albumi (2019)
Huhtikuun lopussa kerrottiin, että ryhmä tulisi debytoimaan elokuussa. Beyooooonds debytoi 7. elokuuta "Megane no Otoko no Ko / Nippon no DNA! / Go Waist" singlellä.
Ryhmä julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa Beyooooond1st 27. marraskuuta.
Ensimmäinen kuvakirja (2020)
Huhtikuussa ryhmä osallistui Kagome Go! Me -projektiin julkaisemalla kappaleen "Vitamin Me", joka mainosti Kagome Oneday-juomaa.
Beyooooondsin piti alun perin pitää ensimmäinen isompi konserttinsa 4. toukokuuta, mutta se peruttiin Covid-19:n takia.
Ryhmä julkaisi ensimmäisen kuvakirjansa Beyooooonds1 7. elokuuta.
Kolmas alaryhmä (2021)
Beyooooonds ilmoitti virallisella YouTube-kanavallaan 24. tammikuuta, että ryhmän sisällä oli perustettu kolmas alaryhmä. SeasoningS koostuu Miyo Hiraista, Honoka Kobayashista ja Utano Satoyoshista. Alaryhmän johtajaksi nimettiin Hirai.
Ryhmä julkaisi toisen singlensä "Now Now Ningen / Gekikara Love / Konna Hazu ja Nakatta!" 3. maaliskuuta. Ryhmä julkaisi Kagome Go! Me -projektiin toisen kappaleen "Furefure Everyday" 28. heinäkuuta.
(2022–)
Maaliskuun 2. päivä Beooooonds julkaisee kolmannen singlensä "Eiyuu -Waratte! Chopin Senpai- / Hamkatsu Mokushiroku".
Diskografia
Singlet
"Megane no Otoko no Ko / Nippon no DNA! / Go Waist"
"Now Now Ningen / Gekikara Love / Konna Hazu ja Nakatta!"
"Eiyuu -Waratte! Chopin Senpai- / Hamkatsu Mokushiroku"
Albumit
Beyooooond1st (2019)
Beyooooond2nds (2022)
Lähteet
Japanilaiset tyttöbändit
Hello! Project |
102826 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Magistral | Magistral | Magistral tarkoittaa venäjän kielessä päärataa tai valtatietä. Esimerkiksi Neuvostoliiton tai Venäjän kannalta valtakunnallisesti merkittävät rautatie- ja maantieyhteydet on ovat nimeltään magistraleja. Tavanomaisempi maantie on avtodoroga ja rautatie yleensä železnaja doroga.
Maantiet
Moskovasta lähtevät valtatiet
Moskovasta lähtevät magistralin tasoiset valtatiet Moskovan uloimmalta kehätieltä (MKAD) liittymittäin vastapäivään lueteltuina:
M1 Minsk, Valko-Venäjän pääkaupungin suuntaan johtava eurooppatie E30 Možaiskoje šosselta Brestin kautta länsilounaassa
M3 Kiova (Kijev), Ukrainan pääkaupungin suuntaan johtava magistral lounaassa
M2 Simferopol, Krimin suuntaan johtava magistral etelässä
M4 Harkova, Ukrainan Harkovan suuntaan johtava magistral eteläkaakossa
M6 Astrahan , Astrahanin suuntaan johtava magistral kaakossa
M5 Rjazan , Rjazaniin Moskovasta etelään johtava magistral itäkaakossa
M7 Nižni Novgorod, Nižni Novgorodiin johtava magistral itäkoillisessa
M8 Jaroslavl, Jaroslavliin ja Arkangeliin johtava magistral koillisessa
M9 Riika (Riga), Latvian pääkaupungin suuntaan johtava magistral luoteessa
M10 Pietari (S-Peterburg), Pietariin johtava magistral, E95 pohjoisluoteessa
Numerointi ei vastaa liittymäjärjestystä ja numerointia on muutettu 1990-luvulla siitä, mikä se oli Neuvostoliiton aikana. Miltei yhtä suuria Moskovasta muualle Venäjälle vieviä teitä on nimetty maanteiksi, kuten A-104 Dubnaan.
Muita valtateitä
M18 Kuola, Pietari-Murmansk
Pietarin kehätie KAD, A118
M56 Kolyma, Jakutsk-Magadan
Rautatiet
Rautateilla kuuluisia magistraleja ovat mm. Transsibirskaja magistral (Siperian rata) ja Baikalo-Amurskaja magistral (Baikalin–Amurin rautatie).
Venäjän rataverkko
Venäjän valtatiet |
777093 | https://fi.wikipedia.org/wiki/MLD | MLD | MLD voi tarkoittaa seuraavia:
Maniac Latin Disciples, hispaaninen katujengi Chicagossa, Illinoisissa
Metakromaattinen leukodystrofia, geenivirheen aiheuttama aivojen valkean aineen surkastumishäiriö
Multicast Listener Discovery, IPv6-tietokoneverkkojen protokolla ryhmälähetysvastaanottajien havaitsemiseen |
257184 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kankaisten%20kartano | Kankaisten kartano | Kankaisten kartano () on Maskussa sijaitseva kartanolinna, josta on mainintoja jo 1300-luvulta lähtien. Se on kuulunut Djeknien, Hornien suvuille, Fredesköldeille ja Aminoffien suvuille. Henrik Klaunpoika Horn rakennutti paikalle kivisen linnan 1500-luvulla. Beata Sofia Bock a.d.H Suddenbach omisti Kankaisten 1729–1739. Linnaa korjattiin perusteellisesti 1763–1764 ja 1935. Museovirasto määritteli sen vuonna 2009 yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Kartanon omistukseensa hankkineen valtiopäivämies Nils Fredensköldin saman niminen poika kuoli kartanon tulipalossa 1819.
Päärakennuksen vanhimmat osat ovat peräisin 1400-luvulta. Tilan 350 hehtaarin pinta-alasta puolet on metsää ja puolet viljelysmaita. Päärakennuksen lisäksi tilalla on kuusi muuta rakennusta.
Tulipalo
Kartanossa syttyi tulipalo 1819, kun Nils Nilsson Fredensköld nukahti kirjojen ääreen ja unohti sammuttaa kynttilät. Suurin osa kartanon arkistosta tuhoutui ja myös esimerkiksi Maskun vanhimmat kirkonkirjat.
Omistajanvaihdos 2018
Kartanon omistaja Stiftelsen för Åbo Akademi on myymässä sen Tractatus Properties Oy:lle, jonka taustalla on Raisio Oyj:n aiempi johtaja Matti Rihko. Kauppa toteutuu lokakuussa 2018.
Lähteet
Kirjallisuutta
Mauri Karvonen, Nimeke: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita. 2, Hyytävä matka Suomen historiaan jatkuu. Nemo, 2018 ISBN 978-951-1-32021-0
Aiheesta muualla
Juha Lehikoinen, Juha Levonmäki ja Jukka Levomäki, Selvitys Kankaisten kartanon kulttuurihistoriasta ja vetovoimatekijöistä, Opinnäytetyö, Helsingin Liiketalouden Ammattikorkeakoulu, Matkailualan koulutusohjelma, 2001.
Kankaisten kartanon kotisivu
Sankarien Kankainen. Turun Sanomat (Archive.is-palvelussa)
Maskun rakennukset ja rakennelmat
Maskun historia
Suomen kartanot
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa |
1145327 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Papuanvuoripenkoja | Papuanvuoripenkoja | Papuanvuoripenkoja (Androphobus viridis) eli aiemmalta nimeltään vuorimaatimali on laulupenkojien heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Papuanvuoripenkojaa tavataan Indonesiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa. Lajista tunnetaan vain muutamia esiintymiä. Se tunnetaan huonosti ja on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Laulupenkojat |
1163903 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan%2021.%20jalkav%C3%A4kidivisioona | Saksan 21. jalkaväkidivisioona | Saksan 21. jalkaväkidivisioona () oli Saksa maavoimien yhtymä toisessa maailmansodassa.
Perustaminen
Wehrkreis I muodosti 1. lokakuuta 1934 Elbingissä divisioonan peitenimellä Kommandant von Elbing, jonka nimi vaihdettiin 15. lokakuuta 1935 Saksan irtautuessa Versailles'n rauhan rajoituksista 21. jalkaväkidivisioonaksi. Divisioonan runkona oli Reichswehrin 1. divisioonan Preussin 3. jalkaväkirykmentti.
Historia
Divisioona asetettiin liikekannalle 21. elokuuta 1939 osana ensimmäistä liikekannallepanoryhmää. Se liitettiin pohjoisen armeijaryhmän 3. armeijan XXI armeijakuntaan, jonka mukana se hyökkäsi Itä-Preussista Puolaan. Lokakuussa divisioona oli armeijaryhmän reservinä Puolassa. Marraskuussa divisioona oli armeijaryhmä A:n 12. armeijan III armeikakunnassa Eifelin alueelle keskitettynä. Se hyökkäsi Luxemburgin kautta Ranskaan.
Divisioona siirrettiin Itä-Preussiin, josta se aloitti pohjoisen armeijaryhmän mukana etenemisen Neuvostoliittoon operaatio Barbarossassa 22. kesäkuuta 1941 edeten aina Leningradin alueelle. Se vetäytyi armeijaryhmän mukana Riikaan ja edelleen Itä-Preussiin loppu vuodesta 1944, jolloin se oli liitettynä 3. panssariarmeijaan. Divisioonan pääosa tuhoutui sodan lopulla Mamonovon motissa. Loppuosa kuljetettiin Veikselinhaffin yli Baltijskiin ja Sambian niemimaalle, missä yksikkö hajaantui taisteluissa puna-armeijaa vastaan.
Komentajat
Divisioonankomentajina olivat:
kenraaliluutnantti Albert Wodrig perustamisesta - 10. marraskuuta 1938
kenraaliluutnantti Kuno-Hans von Both 10. marraskuuta 1938 - 20. lokakuuta 1939
kenraaliluutnantti Otto Sponheimer 1. marraskuuta 1939 - huhtikuu 1942
kenraaliluutnantti Wilhelm Bohnstedt huhtikuu 1942
kenraaliluutnantti Otto Sponheimer huhtikuu 1942 - 10. tammikuuta 1943
kenraaliluutnantti Gerhard Matzky 10. tammikuuta - 1. lokakuuta 1943
eversti Hubertus Lammey 1. lokakuuta - joulukuu 1943
kenraaliluutnantti Gerhard Matzky joulukuu 1943 - 1. maaliskuuta 1944
kenraalimajuri Franz Sensfuss 1. -28. maaliskuuta 1944
kenraaliluutnantti Hermann Foertsch 29. maaliskuuta - 22. elokuuta 1944
kenraalimajuri Heinrich Goetz 22. elokuuta - 25. syyskuuta 1944
eversti Hengersdorff 25. syyskuuta - lokakuu 1944
eversti Scharenberg lokakuu - 12. joulukuuta 1944
eversti Beyse 12. joulukuuta 1944 - 14. tammikuuta 1945
kenraalimajuri Heinrich Goetz 12. tammikuuta - 1. huhtikuuta 1945
kenraalimajuri Karl Koetz 1. huhtikuuta 1945 - antautumiseen
Lähteet
21 |
1471710 | https://fi.wikipedia.org/wiki/257-kulmio | 257-kulmio | 257-kulmio (kaksisataaviisikymmentäseitsenkulmio, diakosipentakontaheptagoni, diakosipentekontaheptagoni) on monikulmio, jolla on 257 sivua. Kuperan 257-kulmion kulmien summa on 45 900°.
Säännöllinen 257-kulmio
Jos säännöllisen 257-kulmion sivun pituus on t, sen pinta-ala on
Säännöllistä 257-kulmiota ei juuri voi visuaalisesti erottaa ympyrästä. Ympyrän sisään piirretyn säännöllisen 257-kulmion sivujen pituuksien summa eroaa ympyrän kehän pituudesta vain noin 24 miljoonasosaa. Sen sivujen keskipisteiden etäisyys ympyrän kehästä on vain
eli noin 75 miljoonasosaa ympyrän säteestä.
Konstruointi
Säännöllinen 257-kulmio on yksi harvoista tunnetuista konstruoituvista monikulmioista, joiden sivujen lukumäärä on pariton. Toisin sanoen se voidaan konstruoida geometrisesti, ainoastaan harppia ja merkitsemätöntä viivoitinta käyttämällä. Tämä perustuu siihen, että 257 on Fermat'n alkuluvuista eli muotoa 22n + 1 olevista alkuluvuista. Tästä seuraa, että ja ovat 128. asteen algebrallisia lukuja, ja kaikkien konstruoituvien lukujen tavoin ne voidaan esittää muodossa, jossa esiintyy neliöjuuria, mutta ei korkeampia juuria.
Carl Friedrich Gauss todisti jo vuonna 1801, että säännöllinen 257-kulmio on konstruoituva, mutta hän ei tuntenut keinoa, jolla se voitiin konstruoida. Eksplisiittisen konstruktion esitti ensimmäisenä Magnus Georg Paucker vuonna 1822 ja hänen jälkeensä Friedrich Julius Richelot vuonna 1832. Alla oleva animaatio esittää erästä myöhemmin esitettyä konstruktiota, jossa käytetään 150 ympyrää. Niistä 24 on Carlylen ympyröitä, joista yksi ratkaisee toisen asteen yhtälön x2 + x − 64 = 0.
Symmetria
Säännöllisellä 257-kulmiolla on diedrinen symmetria Dih257, kertalukua 514. Koska 257 on alkuluku, tällä symmetriaryhmällä on yksi aliryhmä, jolla myös on diedrinen symmetria: Dih1, ja kaksi syklisen ryhmän symmetriaa: Z257, ja Z1.
257-grammi
257-grammi on 257-sivuinen tähtimonikulmio. Koska 257 on alkuluku, on 127 säännöllistä muotoa, joiden Schälflin symbolit ovat {257/n} kaikilla kokonaisluvuilla 2 = n = 128, sillä .
Alla oleva kuva esittää 257-grammia {257/128}, jolla on 257 melkein säteittäistä sivua. Sen kärjissä kulmat ovat 180°/257 (~0.7°).
Lähteet
Monikulmiot |
298882 | https://fi.wikipedia.org/wiki/IPTV | IPTV | DVB-IPTV on internet-protokollan käyttöön perustuva teknologia niin televisio-ohjelman jakelussa kuin paluukanavassakin. Tämä tekniikka antaa mahdollisuuden mm. videoneuvotteluihin ja vuorovaikutteisten tv-ohjelmien jakeluun. Siirtonopeuksien kasvaessa IPTV-verkosta on tulossa myös teräväpiirtotelevision jakelukanava.
Tekniikka
Tekniikka hyödyntää IP-sovitinta, joka vastaanottaa IP-verkkoon pakatun lähetteen ja siirtää sen TV:lle. IPTV on aina kaksisuuntainen, mikä mahdollistaa myös sovittimeen integroidun Internet-selaimen käytön TV-ruudulta. Myös kaapeli-tv-linjalla on mahdollista käyttää IPTV:tä koska siinä on saatavilla valmiiksi riittävän nopea kaista vastaanottajalle ja sen paluukanava voidaan toteuttaa normaalin ADSL-liittymän kautta. Yhden ohjelman välittäminen vaatii siirtonopeudeksi 2–5 Mbit/s eli käytännössä vähintään 8 megabitin laajakaistaliittymän. Myös kaapeli-tv:ssä on mahdollista käyttää IPTV:tä, jos siinä on saatavilla riittävän nopea kaista. Teräväpiirto-tv vaatii yleensä 10–20 megabittiä.
Palvelut
Liiketoimintamalliltaan IPTV rinnastetaan kaapelijakeluun eli sillä on must carry -velvoite. Laajakaistainen paluukanava mahdollistaa tilaajakohtaiset palvelut, kuten esimerkiksi tilausvideopalvelun (Video on Demand). Maksutelevisiokanavien tarjonnassa IPTV tuo merkittävästi lisää kanavia maanpäällisen jakelun kotitalouksille. Satelliitti- ja kaapelijakelun talouksille tarjonta on suurin piirtein samalla tasolla. IPTV mahdollistaa välittömän interaktiivisuuden laajakaistayhteyden kautta, ja Internetin perusselaaminen televisiolla on mahdollista. Käyttökustannuksiltaan IPTV on periaatteessa kallein, koska se edellyttää kuluttajan maksamaan kuukausittain nopeasta laajakaistaliittymästä, mutta IPTV:n kohdalla on erityisesti huomioitava Triple Play-paketoinnin mahdollistamat säästöt kuluttajalle laajakaista-, televisio- ja puhepalveluiden kustannuksissa. Pääkaupunkiseudulla toimii kouluille ja oppilaitoksille suunnattu Educast IPTV- palvelu , jonka avulla voi tallentaa tv:n opetusohjelmia, tehdä paikallisverkkoon videokirjastoja ja jakaa opetusohjelmia .
Tietoturva
IPTV-järjestelmä on herkkä erilaisille häiriöille siirtotiellä, sillä jo pienikin häiriö tai katkos näkyy selvänä puutteena kuvassa. Aikoinaan palvelunestohyökkäykset olivat tavallisia ja hankaloittivat suuresti kohteen verkon käyttöä. Samantyyppiset hyökkäykset tai jo pelkästään ylisuurella ICMP-pyynnöllä voidaan saada aikaan suurtakin verkkokuormaa joka saattaisi vaikuttaa lähetteen tasoon pakettien häviämisen tai korruptoitumisen muodossa.
Vuorovaikutteiset teräväpiirto-ohjelmat
Internetin kautta välitettävä IPTV tuo sen, minkä digi-tv lupasi, mutta jätti toteuttamatta: aidon kaksisuuntaisen yhteyden ja palvelut ja mahdollisuuden teräväpiirtokuvaan. On mahdollista, että kaupalliset verkkoyhteyksien palveluntarjoajat alkavat hyödyntää nopeaa tiedonsiirtotekniikkaa tulevaisuuden teräväpiirtotelevision ohjelmien välittämisessä digiboksille tai tietokoneelle. Näin voidaan luoda HDTV:n videoiden tilauspalvelu, joissa katsottava kuvamateriaali on sijoitettuna palvelun tarjoajan palvelimelle, katsottavaksi mihin aikaan tahansa. IPTV:n yleistymistä kuitenkin hidastaa laajakaistaverkon riittämätön kapasiteetti sekä kattavuus haja-asutusalueilla. Kaupalliset toimijat uskovat, että teräväpiirtoisten tilausvideoiden kysyntä tulee lisäämään IPTV:n käyttöä jakelualustana .
Teräväpiirto-ohjelmat internetistä
Yleisradion digi-tv -visioissa tietokone ja tv yhdistyisivät kodin kattavaksi mediakeskukseksi. Yleistymässä olevat kodin nopeat kaapeliyhteydet voisivat tarjota uuden siirtotien TV-lähetyksille. On myös mahdollista, että HDTV-lähetykset siirtyvät tulevaisuudessa tietoverkkoihin, eli nk. IPTV:n muotoon. Elisa-yhtiöön kuuluva Saunalahti lähetti Saunavisio-palvelunsa kautta Pekingin olympialaisten lähetyksiä teräväpiirtona 8.8.2008 alkaen IPTV-verkossaan konsernin laajakaista-asiakkaille. Internetistä ennustetaan tulevaisuuden interaktiivisen HDTV:n siirtotietä. Myös kaapeli-tv:ssä on mahdollista käyttää IPTV:tä, jos siinä on saatavilla riittävän nopea kaista. Teräväpiirto-tv vaatii yleensä 10–20 megabittiä. On mahdollista, että kaupalliset verkkoyhteyksien palveluntarjoajat alkavat hyödyntää nopeaa tiedonsiirtotekniikkaa tulevaisuuden teräväpiirtotelevision ohjelmien välittämisessä digiboksille tai tietokoneelle. Näin voidaan luoda HDTV:n videoiden tilauspalvelu, joissa katsottava kuvamateriaali on sijoitettuna palvelun tarjoajan palvelimelle katsottavaksi mihin aikaan tahansa. IPTV:n yleistymistä kuitenkin hidastaa laajakaistaverkon riittämätön kapasiteetti sekä kattavuus haja-asutusalueilla. Kaupalliset toimijat uskovat, että teräväpiirtoisten tilausvideoiden kysyntä tulee lisäämään IPTV:n käyttöä jakelualustana .
IPTV:n kasvu
IPTV -tilaajien määrä on kaksinkertaistunut vuoden 2007 aikana. Vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä maailmassa oli 15,4 miljoonaa käyttäjää, joista 8,4 miljoonaa Euroopassa. Vaikka IPTV on vielä kehittymässä, järjestelmät ovat toistaiseksi kestäneet nykyisen kasvun. Euroopassa IPTV-sisältötarjonnan pitää kilpailla kaapelikanavien kanssa. Yhdysvalloissa valokuituverkon peittävyys on rajallinen. Etelä-Koreassa ja Japanissa IPTV:n leviämisen ongelmana on kilpailulainsäädäntö .
IPTV-palveluntarjoajia Suomessa
Elisa
Maxisat
Telia
Saunalahti
Anvia
Westdata
Funet-Antenni - ilmainen IPTV-palvelu Funet-verkon asiakkaille, mukaan lukien suomalaiset yliopistot ja korkeakoulut
Verkko-osuuskunta Kuuskaista
Sunet
Katso myös
Cell Tv
Digitaalinen televisio
Kaapelitelevisio
Maksutelevisio
Teräväpiirtotelevisio
Vuorovaikutteinen televisio
Lähteet
Aiheesta muualla
IPTV – tv-palvelut ADSL-alueella
IPTV ja televisiomaksu?
Edullinen IPTV kiinnostaa ihmisiä
Taloyhtiöön ja lähiöön voi rakentaa oman IPTV:n
Maxisat Educast
An introduction to IPTV
Televisiotekniikka
Seulonnan keskeiset artikkelit
Internettelevisio |
1034817 | https://fi.wikipedia.org/wiki/3DO%20Interactive%20Multiplayer | 3DO Interactive Multiplayer | 3DO Interactive Multiplayer (lyhennetty 3DO) oli The 3DO Companyn suunnittelema pelikonsoli. Konsoli ei menestynyt johtuen sen hinnasta (alkuperäisellä mallilla 699 dollaria), vähäisestä pelitarjonnasta ja kilpailijoiden tulossa olleista pelikonsoleista. 3DO:ta ehdittiin silti valmistaa eri versioita.
Konsolin valmistus oli lisensoitu eri valmistajille, Panasonicin lisäksi 3DO-konsoleita valmistivat Goldstar (nyk. LG) ja Sanyo.
Konsoli esiteltiin vuonna 1993. Konsolin valmistus loppui vuonna 1998.
Tekniikka
Laitteessa oli CD-ROM asema.
ARM60, 32-bittinen RISC
2 kpl videosuorittimia
16-bittinen DSP
NTG:n suunnittelema matematiikkasuoritin
Pelit
Laitteelle julkaistiin 178 peliä.
Katso myös
Philips CD-i
Commodore CDTV
Pioneer LaserActive
Lähteet
Pelikonsolit
Panasonic
Vuoden 1993 tekniikka |
1537734 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Meira%20Kumar | Meira Kumar | Meira Kumar (; s. 31. maaliskuuta 1945) on intialainen poliitikko, joka toimi maansa parlamentin alahuoneen ensimmäisenä naispuolisena puhemiehenä vuosina 2009–2014. Aikaisemmin hän toimi sosiaaliministerinä 2004–2009 ja alle vuoden mittaisen kauden vesiministerinä. Ennen poliittista uraansa hän työskenteli diplomaattina.
Kumar aloitti poliittisen uransa vuonna 1985, jolloin hän liittyi kongressipuolueeseen ja hänet valittiin Intian parlamenttiin Lok Sabhaan ensimmäistä kertaa. Tuolloin hän voitti vaaleissa tunnetut dalitjohtajat Mayawatin ja Ram Vilas Paswanin, jotka olivat ehdolla samassa vaalipiirissä.
Vuonna 2009 Kumarin valinta Lok Sabhan ensimmäiseksi naispuoliseksi puhemieheksi oli yksimielinen. Hän sai tuolloin tukea myös pääoppositiopuolueelta Intian kansanpuolueelta. Kumar erosi vesiministerin tehtävistä vastaanottaessaan puhemiehen tehtävän.
Kumar oli kongressipuolueen johtaman vaaliliiton ehdokkaana vuoden 2017 presidentinvaaleissa.
Perhe
Kumar syntyi kastittomaan sukuun. Hänen isänsä oli Intian varapääministeri Jagjivan Ram. Hänen äitinsä oli kirjailija ja vapaustaistelija Indrani Devi.
Kumar on naimisissa asianajaja Manjul Kumarin kanssa. Liitosta on syntynyt poika ja kaksi tytärtä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lok Sabhan entinen puhemies Meira Kumar
Meira Kumar Intian parlamentin alahuoneessa
Encyclopedia Britannica
Intian ministerit
Intian kongressipuolueen poliitikot
Lok Sabhan puhemiehet
Intialaiset diplomaatit
vuonna 1945 syntyneet
Elävät henkilöt |
1727075 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Altistunut%20alue | Altistunut alue | Altistunut alue tai riskialtis alue () on Ruotsin poliisin nimitys alueille, joilla on korkea rikollisuus ja vakavaa sosiaalista syrjäytymistä. Vuonna 2015 poliisi ilmoitti 53 tällaista aluetta. Vuonna 2017 tunnistettiin 61 uhanalaista aluetta parantuneiden tietojen ansiosta; vuonna 2019 niitä oli 60.
Kaikki tällaiset asuinalueet sijaitsevat Etelä-Ruotsissa (Gävlen eteläpuolella), ne rakennettiin enimmäkseen vuosina 1965–1974 miljoonaohjelman aikana ja niille on ominaista suuri Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden arabimaahanmuuttajien osuus.
Ominaisuudet
Altistuneet alueet ovat alueita, joiden sosioekonominen asema on alhainen ja joihin korkea rikollisuus vaikuttaa sosiaalisesti negatiivisesti. Nämä on jaettu kolmeen tasoon: (yksinomaan) altistuneet alueet (ruotsiksi: utsatt område (enbart)), riskialueet (ruotsiksi: riskområde) ja erityisesti altistuneet alueet (ruotsiksi: särskilt utsatt område) vaaran lisääntymisen mukaan.
Media kutsuu näitä alueita joskus nimityksellä "no-go zone", koska hätäpalvelut, kuten palomiehet ja ensihoitajat, eivät pääse näille alueille ilman poliisin suojaa rikollisryhmien hyökkäysten takia.
Näiden alueiden asukkailla on korkea työttömyysaste muuhun Ruotsiin verrattuna; koko maassa työllisyysaste on 67 %, altistuneilla alueilla se on vain 49 %.
Vähittäiskauppaa hallitsevat paikalliset pienyritykset, kun taas suuria ketjuja toimii vain muutama.
Ruotsin puolustusministeriön vuonna 2017 tekemän raportin mukaan 70 % ihmisistä, jotka olivat lähteneet Ruotsista terroristitoiminnan vuoksi Syyriaan ja Irakiin olivat altistuneiden alueiden asukkaita.
Ruotsin television (SVT) vuonna 2018 tekemän raportin mukaan tilanne näillä alueilla on paranemassa: työllisyysasteet, tulot ja koulumenestys ovat nousussa.
Altistuneilla alueilla äänestysaktiivisuus on suhteellisen alhainen, esimerkiksi Göteborgin Gårdstenin alueen asukkaista vain kolmasosa äänesti vuoden 2014 Ruotsin parlamenttivaaleissa. Toimittajat, jotka halusivat haastatella alueen asukkaita, epäonnistuivat usein, koska asukkaat eivät puhuneet ruotsia tai englantia.
Viimeistään vuoteen 2018 mennessä uhanalaisille alueille pitkään tyypillinen jengirikollisuus levisi myös laajemmin yhteiskuntaan. Sairaalatyöntekijät ilmoittivat aseellisista yhteenotoista ensiapuhuoneissa, ja koulujen rehtorit raportoivat uhkailuista, ja aseista oli tulossa tavanomaisia.
Altistunut alue
Altistuneiden alueiden luokkaan kuuluvalle alueelle on ominaista alhainen sosioekonominen asema ja rikollisten kielteinen vaikutus yhteiskuntaan ja julkisiin instituutioihin. Rikolliset voivat käyttää suoria uhkauksia ja kiristystä tai epäsuoria keinoja, kuten väkivaltarikollisuutta tai huumekauppaa. Heidän toiminnansä seurauksena asukkaat kokevat turvattomuutta, mikä estää todistamasta rikollisia vastaan.
Vuoden 2019 raportin mukaan (yksinomaan) altistuneita alueita oli 28.
Riskialue
Riskialue täyttää kaikki altistuneen alueen kriteerit, mutta ei kaikkia erityisesti altistuneen alueen kriteerejä. Vuoden 2019 raportin mukaan tällaisia alueita oli kymmenen.
Erityisen altistunut alue
Tähän kategoriaan kuuluvalle alueelle on ominaista, että mahdollinen rikollisten uhka on johtanut yleiseen haluttomuuteen saattaa rikolliset oikeuden eteen. Näillä erityisen altistuneilla alueilla on järjestelmällistä uhkailua ja väkivaltaa todistajia ja syyttäjiä kohtaan. Nämä olosuhteet tekevät poliisin toiminnan erittäin vaikeaksi.
Erityisen uhanalaisia alueita leimaa osittain rinnakkaisyhteiskunnat, rikolliset ja islamismi.
Helmikuussa 2017 työllisyysaste oli 47 prosenttia. Monet asukkaista ovat joko maahanmuuttajia tai maahanmuuttajien lapsia (50-60 %).
Vuonna 2017 poliisi ilmoitti, että sosiaaliturvapetokset olivat yleisiä näillä alueilla. Poliisi huomasi manipuloituja rekisteritoimistojen numeroita. Esimerkiksi 2 %:ssa kaikista Rinkebyn asunnoista asui kussakin 10-30 asukasta, mikä tarkoitti, että sosiaalietuuksia voitiin nostaa huomattavasti.
Vuoden 2019 raportin mukaan näitä erityisen altistuneita alueita oli 22. Asukasluku vaihtelee välillä 4 000 (Södra Sofielund Malmössä) ja 35 000 (Rinkeby/Tensta Tukholmassa).
Ruotsin rikollisryhmät
Ryhmän tausta ja motivaatio
Ryhmät ovat ensisijaisesti kiinnostuneita rikollisesta liiketoiminnasta. Huume- ja asekaupan lisäksi näitä ovat kiinteistökauppa, kiristys, petokset ja laillisten yritysten harjoittama rahanpesu. Tärkeä kokemus Ruotsin järjestäytyneille jengeille oli kansainvälisesti toimivien moottoripyöräjengien Helvetin enkelit ja Bandidos syntyminen 1990-luvulla, joista he ottivat mallia.
Alkuperä, ikä ja jäsenmäärä
Lähiöissä toimivat jengit koostuvat 50-60 prosentista syntyperäisistä ruotsalaisista. Useimmissa tapauksissa heidän vanhempansa muuttivat maahan. Yli 90 prosenttia Ruotsin noin 15 000 jengin jäsenestä on miehiä, joista suurin osa on nuoria.
Koulutustaso
40 % asukkaista ei ole suorittanut peruskoulutusta (förgymnasial utbildning). Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston (BRÅ) tilastojen mukaan vain perusasteen koulutuksen saaneet tuomittiin rikoksista 5,7 kertaa todennäköisemmin kuin toisen asteen koulutuksen saaneet. Vuonna 2017 keskimäärin alle puolet 15-vuotiaista Göteborgin haavoittuvimmilla alueilla suoritti toisen asteen koulutuksen (eftergymnasial utbildning). Bergsjönin läänissä 70 prosenttia Bergsjöskolanin 15-vuotiaista opiskelijoista jätti peruskoulun saavuttamatta toisen asteen koulutuksen edellyttämiä luku- ja laskutaitoja; Biskopsgårdenin Sjumilaskolan-koulussa se oli 67 prosenttia. Vertailun vuoksi Ruotsin kansallinen keskiarvo on 17,5 prosenttia. Verrattuna viiden vuoden takaisiin lukuihin, siellä oli jopa heikkenemistä.
Alueet
Kansallisen toiminnan osaston (Nationella operativa avdelningen) mukaan alueet ja niiden luokittelu ovat seuraavat (H = (yksinomaan) altistunut alue, R = riskialue, E = erityisen altistunut alue):
Reaktiot
Huhtikuussa 2019 paikallispoliitikot kritisoivat altistuneiden alueiden listan julkistamista leimaavana ja investointeja hillitsevänä. Poliisi vastasi, että he eivät näe mitään syytä piilottaa luetteloa. Luettelo tarjoaa myös johdonmukaisen perustan piirien luokittelulle eri puolilla maata. Sisäministeri Morgan Johansson sanoi, että luettelo pysyy julkisesti saatavilla.
Lähteet
Rikollisuus
Ruotsalainen yhteiskunta |
316917 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kale%20Teuronen | Kale Teuronen | Kale Teuronen (17. tammikuuta 1912 – 24. joulukuuta 1986) oli suomalainen näyttelijä ja muusikko. Teuronen oli kotoisin Viipurista ja teki kiertueita 1930-luvulla Reino Helismaan sekä Martti Niemen kanssa.
1950-luvulla Teuronen aloitti elokuvanäyttelijänä, ja hänen tunnetuin roolinsa on Tuntemattoman sotilaan sotamies Susi.
Filmografia
Tuntematon sotilas (1955)
Rakas varkaani (1957)
Pekka ja Pätkä Suezilla (1958)
Pieni luutatyttö (1958)
Sven Tuuva (1958)
Aiheesta muualla
Suomalaiset elokuvanäyttelijät
Suomalaiset muusikot
Vuonna 1912 syntyneet
Vuonna 1986 kuolleet |
1560345 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirke%20Karja | Kirke Karja | Kirke Karja on virolainen jazzpianisti ja -säveltäjä. Hän on esiintynyt useimmissa Euroopan maissa itsensä mukaan nimetyn kvartetin kanssa. Kvartetissa ovat hänen lisäkseen toimineet Karl-Juhan Laanesaar (rummut), Kalle Pilli (kitara) ja Martin-Eero Kõressaar (kontrabasso). Karja on esiintynyt myös Captain Kirke and the Klingons -nimisen kokoonpanon kanssa. Tämän kvintetin muina jäseninä ovat olleet Mikko Innanen (saksofoni), Liudas Mockūnas (saksofoni), Étienne Renard (kontrabasso) ja Hans Kurvits (rummut).
Karja sai vuonna 2014 Noor Jazzitalent -palkinnon. Hän on säveltänyt musiikkia European Jazz Orchestralle ja johtanut sitä. Hän julkaisi keväällä 2015 kvartettinsa kanssa debyyttialbumin Turbulence. Captain Kirke and the Klingons -kvintetin kanssa Karja levytti vuonna 2018 debyyttialbumin keväällä 2019 julkaistavaksi.
Lähteet
Virolaiset jazzmuusikot
Virolaiset pianistit
Virolaiset säveltäjät
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt |
1554040 | https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ekin%20Extraliga%20-kausi%202018%E2%80%932019 | Tšekin Extraliga -kausi 2018–2019 | Tšekin Extraliga -kausi 2018–2019 pelattiin 14 joukkueen voimin. Kauden runkosarja päättyi Bílí Tygři Liberecin voittoon, mutta pudotuspelien jälkeen joukkue sijoittui lopulta toiseksi hävittyään finaaleissa HC Oceláři Třinecille otteluvoitoin 4-2.
Kauden päätteeksi Rytíři Kladno nousi takaisin Extraligaan, Piráti Chomutov taas tippui sarjatasoa alemmas.
Pudotuspelit
Karsintasarja
Pudotuspelien ulkopuolelle jääneistä neljästä joukkueesta HC Dynamo Pardubice ja Piráti Chomutov joutuivat karsintasarjaan, jossa olivat mukana myös Rytíři Kladno ja ČEZ Motor České Budějovice. HC Dynamo Pardubice säilytti sarjapaikkansa ja uutena joukkueena Extraligaan nousi Rytíři Kladno, kun taas Piráti Chomutov jäi karsintarajan alapuolelle.
Lähteet
Tšekin Extraligan kaudet
Jääkiekkosarjojen kausi 2018–2019 |
1333959 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Porin%20kes%C3%A4yliopisto | Porin kesäyliopisto | Porin kesäyliopisto on Porissa toimiva, Porin kaupungin ylläpitämä, vuonna 2014 perustettu suomalainen kesäyliopisto.
Vuonna 2015 Porin kesäyliopisto järjesti eri toimipisteissään yhteensä 69 opintojaksoa, joille osallistui kaikkiaan 2 232 opiskelijaa. Opetusta annettiin vuonna 2015 yhteensä 562 oppituntia.
Lähteet
Suomen kesäyliopistot
Porin oppilaitokset |
1208874 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Fj%C3%A4llbackamorden | Fjällbackamorden | Fjällbackamorden (Fjällbackan murhat) on ruotsalainen televisioelokuvasarja. Sen jaksot kestävät noin 90 minuuttia, ja kaksi niistä on näytetty elokuvateatterissa. Jaksoja on 12, joista kuusi on näytetty Suomessa. Ohjelma perustuu Camilla Läckbergin Fjällbackamorden-kirjoihin.
Jaksoissa on kaksi eri ohjaajaa, sillä alkuperäinen ohjaaja Daniel Lind Lagerlöf katosi kesken kuvausten 6. lokakuuta 2011, ja hänet julistettiin kuolleeksi. Richard Petrelius ohjasi loput sarjasta. Jaksoja alettiin näyttämään vuonna 2012.
Näyttelijät
Claudia Galli – Erica
Richard Ulfsäter – Patrick
Pamela Cortes Bruna – Paula
Lennart Jähkel – Mellberg
Ann Westin – Annika
Lukas ja Simon Broden – Anton ja Noel
Ellen Stenman Göransson – Maja
Suomessa näytetyt elokuvat
Valon kuningatar
Kadonnut ystävä
Perillinen
Rannikkovartija
Kuolema saapuu Fjällbackaan
Meri antaa, meri ottaa.
Lähteet
http://www.svt.se/fjallbackamorden/camilla-lackbergs-fjallbackamorden
Ruotsalaiset televisioelokuvat
Ruotsalaiset rikossarjat
SVT:n televisio-ohjelmat |
468269 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tha%20Dogg%20Pound | Tha Dogg Pound | Tha Dogg Pound on yhdysvaltalainen rap-yhtye, jonka muodostavat Daz Dillinger (aiemmin Dat Nigga Daz) ja Kurupt. Yhtye tunnetaan myös lyhenteellä D.P.G, joka tulee sanoista Dogg Pound Ganstaz. Dogg Poundin ensimmäinen albumi, vuonna 1995 Death Row Recordsilla ilmestynyt Dogg Food, on myynyt yli kaksi miljoonaa kappaletta. Ennen omia julkaisujaan artistit olivat tulleet tunnetuiksi esiintymällä Dr. Dren ja Snoop Doggy Doggin hyvin menestyneillä levyillä.
Diskografia
Studioalbumit
Yhteisalbumit ja EP:t
Singlet
Tha Dogg Pound - "What Would You Do" (mukana Snoop Dogg & Big Pimpin' Delemond)
Tha Dogg Pound - "New York, New York" (mukana Snoop Dogg)
Tha Dogg Pound - "Let's Play House" (mukana Nate Dogg & Michel'le); # 45 US
Tha Dogg Pound - "Because of You Girl" (mukana Tha Realest)
Tha Dogg Pound - "Nothin' But the Cavi Hit" (mukana Mack 10); # 38 US
Tha Dogg Pound - "Just Doggin'" (mukana Nate Dogg and Michel'le)"; # 99 UK
Kurupt - "Who Ride Wit Us" (mukana Daz Dillinger)
Kurupt - "Its On (On, On Site)" (mukana Daz Dillinger)
D.P.G. - "Coastin"
D.P.G. - "DPGC Muzic"
D.P.G.C. - "Real Soon"; # 49 AUS
Tha Dogg Pound - "Cali Iz Active" (mukana Snoop Dogg)
Tha Dogg Pound - "Vibe" (mukana Snoop Dogg)
Tha Dogg Pound - "Where U From" (mukana Bad Azz)
Tha Dogg Pound - "Ch-Ching"
Tha Dogg Pound - "They Don't Want It"
Tha Dogg Pound - "Cheat" (mukana Pharrell)
Tha Dogg Pound - "Get My Drink On & My Smoke On"
Tha Dogg Pound - "Y'all Know What I'm Doin" (mukana Turf Talk)
Tha Dogg Pound - "U Gets Nothin" (mukana Carlos & Snoop Dogg)
Tha Dogg Pound - "Get Paid"
Lähteet
Yhdysvaltalaiset hip hop -yhtyeet |
1419483 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Therme | Therme | Therme (, myös ja ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Mygdoniassa Kreikassa. Se sijaitsi Thermainlahden rannalla lähellä myöhempää Thessaloniken kaupunkia (ja nykyistä Thessalonikia).
Maantiede
Thermen kaupunki sijaitsi Thermainlahden pohjukassa. Sen tarkkaa sijaintia ei kuitenkaan tunneta: joidenkin tutkijoiden mukaan se olisi sijainnut suoraan myöhemmän Thessaloniken paikalla, ja joidenkin mukaan hieman etelämpänä nykyisellä Mikró Émvolon (myös Karampournáki, Mikró Karampournoú) niemellä nykyisen Kalamarián kaupungin alueella. Thermen kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu noin 200–500 neliökilometriä.
Historia
Thermen paikka on ollut asuttu viimeistään keskisellä helladisella ja mykeneläisellä kaudella noin 2000–1100 eaa. Se oli asuttuna myös varhaisella rautakaudella 1100–800 eaa. sekä edelleen arkaaisella ja klassisella kaudella. Seudulla olleen asutuksen varhaisiksi nimiksi mainitaan Emathia ja Halia. Thermen polis perustettiin paikalle arkaaisella kaudella noin 600-luvulla eaa. Se oli alun perin mahdollisesti kreikkalaisten asuttajien perustama siirtokunta, ja sai Thermainlahden tavoin nimensä alueen kuumista lähteistä.
Therme tuli osaksi Makedonian valtakuntaa jo varhain. 400-luvun eaa. alkupuolen persialaissotien aikaan seutu oli Persian valtaama. Kserkseen joukot leiriytyivät Thermen ja Aksios-joen väliselle alueelle vuonna 480 eaa., ja Persian laivasto purjehti alueella. Herodotos kertoo, että Kserkses katseli Thermestä Olympos- ja Ossa-vuorten välisen solaan suuntaan, ja sai ajatuksen hyökätä eteläisempään Kreikkaan tätä kautta.
Thermen polis oli olemassa vielä klassisella kaudella edelleen osana Makedoniaa. Ateenalaiset valtasivat Thermen juuri ennen peloponnesolaissotaa vuonna 432 eaa., mutta luovuttivat sen jo pari vuotta myöhemmin Makedonian Perdikkas II:lle. Therme oli Anthemuksen ja Strepsan ohella yksi niistä paikoista, jotka Makedonian kruununtavoittelija Pausanias valtasi vuonna 368 eaa.
Thessaloniken kaupungin perusti paikalle Makedonian kuningas Kassandros hellenistisen kauden alussa vuonna 316/315 eaa. Kaupunki luotiin rakennuttamalla Therme uudelleen. Thermen lisäksi siihen yhdistettiin synoikismoksessa myös muita alueen kaupunkeja ja asutuksia. Therme ei kuitenkaan välttämättä lakannut kokonaan olemasta, sillä sen nimi vaikuttaa säilyneen käytössä myös Thessaloniken perustamisen jälkeen.
Nykyinen Thérmin kaupunki Thessalonikin kaakkoispuolella on ottanut nimensä antiikin ajan kaupungista vuonna 1926.
Rakennukset ja löydökset
Therme vaikuttaa olleen useasta asutuksesta koostunut yhteenliittymä. Sen ytimen oletetaan sijainneen ainakin alun perin kukkulalla, jonka arkeologinen kohde tunnetaan nykyisin nimellä Toúmpa (Lófos Toúmpa/Toúmba, ). Paikka löydettiin vuonna 1895, ja se sijaitsee kukkulasta nimensä saaneessa Toúmpan kaupunginosassa nykyisen Thessalonikin kaupungin kaakkoisosassa. Kukkula on pieni kartionmuotoinen rauniokukkula, jonka paikka on ollut asuttu keskiseltä helladiselta kaudelta noin 2000 eaa. aina klassisen kauden lopulle 300-luvulle eaa. saakka. Varhaisempi asutus oli itse kukkulalla, ja antiikin aikana se levisi myös kukkulan lähiympäristöön. Yksittäisiä rakennuksia on löydetty noin 500 metrin säteeltä kukkulasta. Lisäksi on löydetty laajoja hautausmaa-alueita.
Arkaaisella kaudella 700- tai 600-luvulla kaupungin painopiste vaikuttaa siirtyneen enemmän rannikolle nykyisen Kalamarián kaupungin alueella olevalle Mikró Émvolon eli Karampournákin niemelle (). Sieltä on löydetty asutuksen sekä Thermainlahden alueen tuon ajan merkittävimmän sataman jäänteitä. 700–400-luvuille eaa. ajoittuvien keramiikkalöytöjen perusteella kaupunki on ollut yhteyksissä ajan muihin merkittäviin keskuksiin Egeanmeren alueella, kuten Ateenaan ja Korinttiin sekä Euboian kaupunkeihin. Kaupungin itäpuolelta on löydetty sen hautausmaa, jonka haudat ajoittuvat 500–400-luvuille eaa.
Thessalonikessa olleen, arkaaisella kaudella noin vuonna 500 eaa. rakennetun joonialaista tyyliä edustaneen suurikokoisen marmorisen temppelin on ehdotettu sijainneen alun perin Thermessä. Sen osia on löydetty eri paikoista nykyisen Thessalonikin keskustasta, ja se vaikuttaa olleen niin kutsuttu ”vaeltava temppeli”, toisin sanoen se on välillä siirretty eri paikkaan. Thermen lisäksi se on yhdistetty kuitenkin myös läheiseen Aineian kaupunkiin.
Lähteet
Antiikin Makedonian kaupungit
Antiikin Thessalonike
Arkeologiset kohteet Kreikassa
Kalamariá |
232027 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Hallintotuomioistuin | Hallintotuomioistuin | Hallintotuomioistuimet ratkaisevat hallintolainkäyttöasioita eli julkisoikeudellisia valitusasioita ja hallintoriita-asioita.
Hallintotuomioistuimet Suomessa
Suomen hallintolainkäytössä on yleisinä hallintotuomioistuimina seitsemän alueellista hallinto-oikeutta ja korkein hallinto-oikeus. Erilaisia asiaryhmiä on halliinto-oikeuksissa käsiteltävissä asioissa suuri määrä lukuisilla julkisen toiminnan aloilla, kuten vero-, ympäristö-, maankäyttö-, luonnonvara-, vesi-, sosiaali-, terveys-, kunnallis-, ulkomaalais-, valtiontuki-, maatalous- ja virkamiesasioita. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa asiaryhmiä on vielä enemmän, koska sinne valitetaan myös esimerkiksi markkinaoikeuden päätöksistä useissa asiaryhmissä, ja yleensä myös valtioneuvoston yleisistunnon päätöksistä.
Alueellinen hallinto-oikeus ratkaisee valituksen perusteella, onko viranomaisen päätös lainmukainen. Viranomainen voi olla paikallinen, alueellinen tai valtakunnallinen. Ellei hallinto-oikeuden ratkaisu tyydytä, voidaan useimmissa asioissa valittaa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa nykyisin edellytetään valituslupaa.
Suomen hallinto-oikeudet on nimetty pääosin sijaintipaikkakuntiensa mukaan:
Helsingin hallinto-oikeus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus
Itä-Suomen hallinto-oikeus (aikaisemmat Kuopion hallinto-oikeus ja Kouvolan hallinto-oikeus)
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus (aikaisemmin Oulun hallinto-oikeus ja Rovaniemen hallinto-oikeus)
Turun hallinto-oikeus
Vaasan hallinto-oikeus
Lisäksi Ahvenanmaalla on oma hallinto-oikeutta vastaava hallintotuomioistuimensa, Ålands förvaltningsdomstol, joka toimii maakunnan käräjäoikeuden yhteydessä.
Hallinto-oikeuksiin tehdään vuosittain noin 20 000 valitusta, henkilökuntaa hallinto-oikeuksissa on yhteensä noin 500.
Lisäksi hallintolainkäytön alalla toimii kaksi erityistuomioistuinta, jotka ovat markkinaoikeus ja vakuutusoikeus.
Hallintotuomioistuimet Ruotsissa
Ruotsin hallintotuomioistuinjärjestelmä on kolmiportainen. Alin instanssi on hallinto-oikeus (förvaltningsrätt), väliasteen hallintotuomioistuin on kamarioikeus (kammarrätt) ja ylimpänä on korkein hallinto-oikeus (högsta förvaltningsdomstolen). Kamarioikeuksia on neljä, ja niihin eteneminen vaatii yleensä valitusluvan. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaminen on aina luvanvaraista.
Katso myös
Hallintolainkäyttö
Lähteet
Aiheesta muualla
Korkeimman hallinto-oikeuden sivut
Hallinto-oikeuksien esittelysivu
Tuomioistuimet |
344783 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalkkivalo | Kalkkivalo | Kalkkivalo eli Drummondin valo on valaistus, joka perustuu kuumaan kaasuliekkiin viedyn poltetun kalkin kykyyn säteillä valkoista valoa hehkuessaan. Kalkkivalon kehitti skotlantilainen Thomas Drummond vuonna 1826. Aikoinaan kalkkivaloa käytettiin muun muassa teatterien näyttämöiden valaisemiseen. Sittemmin 1800-luvun jälkipuolelta lähtien kalkkivalo on korvattu sähkövalolla.
Lähteet
Valaisimet
Näyttämötekniikka |
1693953 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni%20Aslak%20Rauhamaa | Onni Aslak Rauhamaa | Onni Aslak Rauhamaa, vuoteen 1906 Nykopp (19. marraskuuta 1901 Oulu – 7. syyskuuta 1984 Jokioinen) oli suomalainen opettaja ja koulun- ja yritysjohtaja, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.
Rauhamaan vanhemmat olivat kouluneuvos Onni Rauhamaa, aiemmin Nykopp, ja Signe Bucht ja puoliso vuodesta 1927 maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Kaisu Inkeri Hirvensalo, maanviljelysneuvos Gabriel Hirvensalon tytär. Rauhamaa tuli ylioppilaaksi Helsingin maanviljelyslyseosta vuonna 1921 ja valmistui agronomiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1926. Hän oli toiminut assistenttina Suomen Suoviljelysyhdistyksessä, mutta meni valmistuttuaan maamieskoulun opettajaksi Peltosalmelle. Uudenmaan maamieskoulun opettajana, johtajana ja koulutilan hoitajana Rauhamaa toimi 1927–1929 ja sitten Jokioisten pienviljelijäkoulun opettajana vuoteen 1937, jolloin hän siirtyi Harjun maanviljelyskoulun johtajaksi, opettajaksi ja koulun harjoittelutilan johtajaksi. Vuonna 1954 Rauhamaasta tuli Jokioisten kartanoitten toimitusjohtaja ja samalla sen käytännöllis-tietopuolisen karjanhoitokoulun johtaja. Eläkkeelle vuonna 1969 jääneellä Rauhamaalla oli myös Jokioisissa useita luottamustehtäviä, kuten kunnanvaltuuston jäsenyys. Maanviljelysneuvoksen arvonimen Rauhamaa sai vuonna 1966.
Lähteet
Maanviljelysneuvokset
Suomalaiset opettajat
Suomen koulujen rehtorit
Suomalaiset yritysjohtajat
Jokioisten kunnanvaltuutetut
Vuonna 1901 syntyneet
Vuonna 1984 kuolleet |
1750744 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Luxemburgin%20parlamenttivaalit%201984 | Luxemburgin parlamenttivaalit 1984 | Luxemburgin parlamenttivaalit 1984 toimitettiin 17. kesäkuuta 1984. Vaaleissa valittiin Luxemburgin edustajainhuoneeseen 64 edustajaa viisivuotiskaudelle. Viime vaaleista paikkamäärä nousi viidellä.
Tulokset
Paikkajako vaalien jälkeen:
Kristillissosiaalinen kansanpuolue: 25
Luxemburgin sosialistinen työväenpuolue: 21
Demokraattinen puolue: 14
Kommunistit: 2
Ympäristöpuolue: 2.
Lähteet
Vuoden 1984 vaalit
Luxemburgin politiikka
Luxemburgin historia |
1556037 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Giovanni%20Porta | Giovanni Porta | Giovanni Porta (n. 1675–1755) oli italialainen säveltäjä. Hänen tuotantoonsa kuuluu oopperaa ja kirkkomusiikkia. Hänet muistetaan parhaiten Numitore-oopperasta (libretto: Paolo Rolli), joka häneltä tilattiin Royal Academy of Musicin avajaiskaudelle Lontooseen. Teos kantaesitettiin 2. huhtikuuta 1720.
Vuosina 1726–1737 Porta toimi Ospedale della Pietàn kuoromestarina, jona hänen tehtäviinsä kuuluivat kuoron johtaminen, musiikkiopetuksen järjestäminen, urkujensoitto ja musiikin säveltäminen kirkolliseen käyttöön. Vuonna 1736 hän haki maestro di capellan paikkaa Basilica di San Marcosta, mutta tehtäviin valittiin Antonio Lotti. Vuonna 1737 Porta lähti Venetsiasta ja hyväksyi työpaikan Baijerin hovissa. Hänen tehtäviinsä kuuluivat hoviorkesterin johtaminen, cembalonsoitto, sävellystuntien pitäminen sekä kirkkomusiikin ja oopperan säveltäminen hovia varten. Hänen oopperoihinsa tältä ajalta kuuluu Der Traum des Scipio (1744), jonka hän omisti keisari Kaarle VII:lle. Kaarlen seuraaja, Maksimilian III Joosef, oli musiikki- ja etenkin oopperaentusiasti, mutta vuosisadan puolenvälin paikkeilla Portan oopperatyyli ei ollut enää muodin mukainen ja hän keskittyikin kirkkomusiikkiin. Hänen kirkkomusiikkituotantoonsa kuuluu yli 200 teosta, joiden joukossa on messuja, psalmeja, misererejä ja motetteja.
Lähteet
Aiheesta muualla
IMSLP: nuotteja
Italialaiset säveltäjät
Oopperasäveltäjät
Barokkisäveltäjät
Vuonna 1675 syntyneet
Vuonna 1755 kuolleet |
581662 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaverin%20kanssa%20kalaan | Kaverin kanssa kalaan | Kaverin Kanssa Kalaan on Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön nuorisohanke, jonka tavoitteena on parantaa nuorison kalastukseen ja luonnossa liikkumiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Vuodesta 1998 lähtien hankkeessa on järjestetty kalastusaiheista ohjelmaa jo yli 300 000 nuorelle. Kampanjan kohderyhmänä ovat olleet peruskoulujen 4.–6. luokat.
Kohderyhmä ja toiminta
Kampanja perustuu kalastusseurojen aktiivijäsenistä koulutettujen kalakummien opetusvierailuihin kouluille. Noin 300 kalakummia kiertävät kouluissa järjestämässä lapsille kalaretkiä koulujen lähivesille ja muuta kalastukseen perehdyttävää ohjelmaa. Kampanjan pääkohderyhmänä ovat peruskoulujen 5.–6. luokkien oppilaat. Nuorille suunnattua, monipuolisesti kalastuksesta kertovaa, Kaverin Kanssa Kalaan -kalastuslehteä jaetaan erilaisten tapahtumien yhteydessä 30 000 kappaletta. Merkittävän osan kampanjan toiminnasta muodostavat koululaisille joka toinen vuosi järjestettävät erilaiset kala- ja kalastusaiheiset tempaukset, joissa lapsilla on mahdollisuus tutustua monipuolisesti vapaa-ajankalastukseen. Tempaukset järjestetään pääosin kevään ja syksyn tempausviikoilla jotka ajoittuvat viikoille 21 ja 35. Vuosittain elokuun viimeisenä keskiviikkona vietetään Suomessa valtakunnallista kalastuspäivää. Valtaosa syksyn Kaverin Kanssa Kalaan tapahtumista pyritään järjestämään valtakunnallisen kalastuspäivän yhteydessä.
Kampanjan kummit
Näyttelijä Jasper Pääkkönen on toiminut vuodesta 2002 lähtien kampanjakummina. Avuksi kampanjakummin tehtäviin Pääkkönen sai vuonna 2006 toisen näyttelijän, Tuomas Reunasen. Vuonna 2008 tuli mukaan YleX:n toimittajana tunnettu Mikko "Peltsi" Peltola. Metalliyhtye Celestyn rumpali Jere Luokkamäki lupautui vuoden 2009 joulukuussa mukaan kampanjaan.
Yhteistyökumppanit
Suomen suurimmat kalastusvälinevalmistajat ja maahantuojat ovat osaltaan tukemassa ja mahdollistamassa kampanjan toteutusta. Yhteistyökumppaneiden tuotteilla lapset pääsevät tutustumaan kalastukseen ja perehtymään harrastuksessa käytettävään välineistöön. Yhteistyökumppaneiden lahjoittamia kalastusvälineitä myös jaetaan lapsille tempauspäivien yhteydessä. Kaverin Kanssa Kalaan -hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö kalastuksenhoitomaksuvaroista.
Aiheesta muualla
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön kotisivut
Kalastus Suomessa |
387582 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Prisoners%20of%20Pain | Prisoners of Pain | Prisoners of Pain on Judas Priestin kokoelma-albumi.
Kappaleet
Breaking The Law
Screaming For Vengeance
Metal Gods
Hell Bent for Leather
Let Us Prey / Call for the Priest
Burnin' Up
Some Heads Are Gonna Roll
The Green Manalishi (With a Two-Pronged Crown)
Love Bites
Living After Midnight
Aiheesta muualla
Vuoden 1996 kokoelma-albumit
Judas Priestin kokoelma-albumit |
36228 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Patria | Patria | Patria Oyj on suomalainen puolustus-, turvallisuus- ja ilmailualaan keskittyvä julkinen osakeyhtiö. Vuodesta 2016 eteenpäin 49,9 prosenttia Patriasta on kuulunut norjalaiselle teollisuuskonserni Kongsberg Defence & Aerospacelle, ja loput 50,1 prosenttia omistaa Suomen valtio.
Historia
Patrian historia alkaa vuodesta 1921, jolloin Suomenlinnaan perustettiin Ilmailuvoimien Lentokonetehdas, jonka toiminta alkoi saksalaisen Hansa-Brandenburg -lentokoneen lisenssivalmistuksella. Nykymuotoinen Patria perustettiin vuonna 1997 yhdistämällä Vammas Oy, Patruunatehdas Lapua Oy, Sisu Defence Oy, Vihtavuori Oy ja Finavitec Oy. Vammas oli muodostettu vuonna 1991 yhdistämällä puolustusministeriön Vammaskosken tehdas ja Oy Tampella Ab:n puolustusvälineyksikkö.
Konsernin omistus
Maaliskuussa 2016 Suomen valtio ilmoitti myyvänsä 49,9 prosenttia Patriasta norjalaiselle Kongsberg Defence & Aerospacelle. Norjan valtio omistaa puolet Kongsbergista. Kauppahinnaksi sovittiin 272 miljoonaa euroa, ja myynnin jälkeen Suomen valtion osuudeksi yhtiössä jää 50,1 prosenttia. Patria omistaa puolet Nammosta.
Joulukuusta 2014 vuoteen 2016 Patrian omistaja oli Suomen valtio (100 %). Tätä ennen Patrian omistivat Suomen valtio (73,2 prosenttia) ja monikansallinen eurooppalainen EADS N.V, European Aeronautic Defence and Space Company (26,8 prosenttia). Joulukuussa 2014 Airbus-yhtiöksi nimensä samana vuonna vaihtanut EADS myi omistuksensa Patriasta, minkä jälkeen Patria oli täysin Suomen valtion omistama.
Patrian konsernirakenne
Patria-konserni koostuu Patria Oyj -emoyhtiöstä ja sen täysin omistamista tytäryhtiöistä. Kokonaan omistamiensa tytäryhtiöiden lisäksi Patria omistaa 61,8 % Millog Oy:sta ja 50 % norjalaisesta Nammo AS:stä sekä 60 % virolaisesta Milrem LCM OÜ:stä.
Patria-konsernin toimintamalli ja organisaatio uudistuivat vuoden 2022 alusta. Aiemmin Patria koostui seuraavista liiketoiminnoista:
Aviation, joka tarjosi lentokoneiden ja helikoptereiden elinkaaren tukea sekä lentokoulutusta ja jonka asiakaskuntaan kuuluvat eri maiden puolustusvoimat, puolisotilaalliset joukot ja viranomaiset sekä alkuperäiset laitevalmistajat. Aviation oli Puolustusvoimien strateginen kumppani.
International Support Partnerships, joka tarjosi kansainvälisiä elinkaaren tukipalveluja, kuten yhteistyötä puolustusvoimien ja viranomaisorganisaatioiden kanssa ylläpidon palvelujen ja ratkaisujen tarjoamiseksi kaikille puolustushaaroille kansainvälisesti. Patria Latvia SIA, Defence Partnership Latvia SIA, Milworks OÜ ja Kongsberg Aviation Maintenance Services AS olivat osa ISP-liiketoimintaa.
Systems, joka tarjosi järjestelmä- ja laitetoimituksia sekä puolustusvoimille että turvallisuusviranomaisille. Erikoisosaamisalueita olivat tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmät sekä niiden integrointi ja elinkaaren tuki. Systems oli Suomen puolustusvoimien strateginen kumppani.
Land, jonka tuote- ja palvelualueisiin lukeutuivat korkealuokkaiset panssaroidut pyöräajoneuvot, kranaatinheittimet sekä niiden koko elinkaaren tukipalvelut. Tunnetuimmat tuotteet olivat Patria AMV –tuoteperhe sekä Patria Nemo -kranaatinheitinjärjestelmä. Land syntyi vuonna 1997 Sisu Defencen pohjalle alun perin nimellä Patria Vehicles.
Aerostructures, joka valmist lentokoneiden ja avaruuskaluston rakenteita sekä komposiitti- että metallimateriaaleista.
Vuoden 2022 alusta liiketoiminnot on jaettu seuraavasti:
Finland-divisioona vastaa asiakkuuksista Suomessa erityisenä painopisteenään Puolustusvoimat. Finland koostuu neljästä liiketoiminta-alueesta: Air Force, Army, Navy ja Joint & Security.
Global-divisioona vastaa asiakkuuksista Suomen ulkopuolella. Global koostuu Nordics, Europe- ja World-markkina-alueista.
Portfolio vastaa tuotteista ja palveluista sekä niiden kehittämisestä ja myynnin tuesta koostuen kuudesta tuote- ja palvelulinjasta: Fleet Availability, Life cycle Management, Training & User Support, C5ISTAR, Mission Capability sekä New products and Services.
Operations vastaa tuotannosta ja toimitusketjusta koostuen neljästä linjasta: Airframe & Structure Operations, Land Operations, Engine, Component & Training Operations ja Systems & Integrations Operations.
Lisäksi organisaatiossa säilyvät seuraavat liiketoiminnot:
Millog toimii Patrian konserniyhtiönä tehden yhteistyötä Patrian muiden liiketoimintojen kanssa. Se tuottaa materiaalien koko elinkaaren tukipalveluita sotilasasiakkaille ja strategiselle kumppanille Suomen puolustusvoimille. Tehtäviin kuuluvat ajoneuvojen ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien, laiva- ja järjestelmäalan kunnossapito ja niiden edellyttämät materiaali- ja elinkaaripalvelut sekä kaluston ja järjestelmien asennukset ja modifikaatiot. Patria omistaa Millogista 61,8 %.
Nammo AS on Patrian (50 %) ja Norjan valtion (50 %) omistama yritys, joka kehittää ja tuottaa ammuksia ja ohjuksia sekä ympäristöystävällisiä demilitarisointipalveluja. Nammo kehittää ja tuottaa korkean teknologian ampumatarvikkeita sekä sotilas- että siviilikäyttöön. Tuotteisiin kuuluvat myös olalta laukaistavat asejärjestelmät sekä rakettimoottorit sotilas- ja avaruussovelluksiin. Nammolla on tytäryhtiöitä Australiassa, Espanjassa, Kanadassa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa, Sveitsissä, USA:ssa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa.
Johto
Hallitus
Patria Oyj:n hallitukseen kuuluu voimassa olevan yhtiöjärjestyksen mukaan puheenjohtaja ja vähintään kolme ja enintään seitsemän muuta jäsentä. Yhtiökokous valitsee hallituksen puheenjohtajan sekä muut jäsenet ja päättää hallituksen jäsenten palkkioista. Hallituksen jäsenet valitaan vuodeksi kerrallaan.
Konsernin johtoryhmä
Konsernin johtoryhmä kokoontuu kuukausittain ja siihen kuuluu jokaisesta liiketoiminnasta vastaava johtaja, liiketoiminnan kehitysjohtaja, talousjohtaja, lakiasiainjohtaja, joka vastaa myös compliance- ja eettisyysasioista, sekä henkilöstöjohtaja. Tämän lisäksi konsernin johto kokoontuu myös muissa kokoonpanoissa.
Neuvottelukunta
Yhtiöjärjestyksen mukaan Patria Oyj:ssä on yhtiökokouksen asettama neuvottelukunta. Neuvottelukuntaan kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja enintään kymmenen muuta jäsentä. Patria Oyj:n yhtiöjärjestyksen mukaan hallituksen tulee kuulla neuvottelukuntaa asioissa, jotka koskevat toiminnan huomattavaa supistamista tai laajentamista tai yhtiön organisaation olennaista muuttamista, tai joilla muutoin on suuri merkitys yhtiön toimialalle.
Yrityksen aiempi johto
Nykynykymuotoisen Patrian ensimmäisenä toimitusjohtajana toimi vuorineuvos Jorma Eloranta (1997–2001). Häntä seurasi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 2001 toiminut Jorma Wiitakorpi, joka jätti tehtävänsä 18. elokuuta 2008. Wiitakorpi jatkoi toimitusjohtajan neuvonantajana kevääseen 2009 saakka. Vuonna 2008 Patrian toimitusjohtajaksi nimitettiin diplomi-insinööri Heikki Allonen, joka toimi aiemmin muun muassa Fiskarsin toimitusjohtajana. Allonen siirtyi eläkkeelle elokuussa 2016. Hänen seuraajakseen tuli diplomi-insinööri Olli Isotalo, joka työskenteli aiemmin Cargotecilla. Patrian hallitus nimitti 4.6.2019 KTM Esa Rautalingon konsernin toimitusjohtajaksi 1.7.2019 alkaen.
Suhde yhteiskuntaan ja kritiikki
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Patria tuki puolueita 19 000 eurolla, joista Kokoomus, Keskusta ja SDP saivat kukin 6 000 euroa. Nykyisen eettisen toimintaohjeensa mukaan Patria ei enää tue poliittisia puolueita.
Aseistakieltäytyjäliiton ja Muurinmurtajien vuonna 2008 käynnistämä Patria-kampanja syytti yhtiötä ammusten toimittamisesta ”USA:n armeijan laittomaan käyttöön” Irakissa ja Afganistanissa sekä yhteistyöstä ”skandaaleistaan tunnettujen” BAE Systemsin ja EADS:n kanssa. Kesäkuussa 2008 aktivistit sulkivat Patrian Tampereen toimiston sisäänkäynnit kahliutumalla toisiinsa porraskäytävien edustoilla. Mielenosoittajat vastustivat Suomen osallistumista kansainväliseen asekauppaan ja halusivat kiinnittää huomiota Patrian asevientiin liittyviin lahjusepäilyihin.
Lahjusepäilyt
Yle TV1:n tutkivan journalismin ajankohtaisohjelma MOT väitti 1. syyskuuta 2008 Patrian maksaneen lahjuksia Sloveniaan tehdyn panssariajoneuvokaupan yhteydessä yhteensä 21 miljoonaa euroa. Rahaa päätyi MOT:n mukaan puolustusministeriön virkamiehille ja jopa Slovenian pääministerille, Janez Janšalle. MOT-ohjelman julkistamisen jälkeen Slovenian hallitus haastoi Ylen oikeuteen ohjelmassa esitettyjen väitteiden johdosta. Lahjusepäilyistä nostettiin syyte neljää yhtiön johtotehtävissä toiminutta henkilöä vastaan, joille vaadittiin vähintään kahden vuoden vankeustuomiota. Lisäksi yhtiölle vaadittiin vähintään 500 000 euron yhteisösakkoa.
Kanta-Hämeen käräjäoikeus ja Turun hovioikeus hylkäsivät syytteet ja yhteisösakkovaatimuksen. Valtio määrättiin korvaamaan syytettyjen ja yhtiön oikeudenkäyntikuluja sekä korvauksia viivästyneestä esitutkinnasta. Slovenian pääministeri tuomittiin skandaalin johdosta aluksi kahden vuoden vankeusrangaistukseen, mutta tapaus palautettiin muotovirheen vuoksi takaisin käsittelyyn ja raukesi vanhentuneena. Patrian Itävallassa toiminut konsultti oli ainoa tapauksen syytetyistä, jonka tuomio jäi voimaan.
Samassa yhteydessä nostettiin myös kolmea yhtiön johtotehtävissä toiminutta työntekijää vastaan syyte vastaavasta lahjusepäilystä Kroatiaan tehdyissä panssariajoneuvokaupoissa, joissa syytettyjen epäillään luvanneen lahjuksia viisi prosenttia panssariajoneuvojen kauppahinnasta, joka toteutui 50 miljoonan euron arvoisena. Patrian epäiltiin maksaneen osan lahjuksista, noin 1,5 miljoonaa euroa, välitettäväksi edelleen Itävallassa toimineelle konsultille. Myös Kroatian-kaupoista vaadittiin yritykselle yhteisösakkoa.
Helmikuussa 2015 käräjäoikeus tuomitsi kaksi entistä Patrian johtajaa törkeästä lahjuksen antamisesta Kroatia-kaupoissa ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Tytäryhtiö tuomittiin 297 000 euron yhteisösakkoon. Turun hovioikeus muutti tuomiota hyläten molempien tuomittujen syytteet, yhteisösakkovaatimuksen sekä velvoittaen valtion maksamaan syytettyjen oikeudenkäyntikulut sekä korvauksia viivästyneestä esitutkinnasta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Patrian kotisivut
Seulonnan keskeiset artikkelit |
137647 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Boorihappo | Boorihappo | Boorihappo on veteen liukeneva heikko happo. Boorihappo esiintyy huoneenlämmössä kiinteässä muodossa, värittöminä kiteinä tai valkoisena jauheena. Sen kemiallinen kaava on H3BO3, moolimassa 61,83 g/mol, tiheys 1,435 g/cm³, sulamispiste 169 °C ja CAS-numero 10043-35-3. Boorihappoa käytetään esimerkiksi antiseptisenä aineena, hyönteismyrkkynä, palonestoaineena, ydinvoimaloissa fissioreaktion hätäsammutukseen, painevesireaktoreissa tehon säätöön sekä muiden kemiallisten yhdisteiden lähtöaineena.
Boorihaposta käytetään myös nimeä ortoboorihappo. Boorihapon suolat ovat boraatteja. Mineraalina boorihappo tunnetaan nimellä sassoliini.
Boorihappoa voidaan käyttää sammen mädin eli aidon kaviaarin säilöntäaineena. Boorihapon E-koodi on E284 ja sen ADI-arvo eli hyväksyttävä päivittäinen enimmäissaanti yhdessä natriumtetraboraatin E285 kanssa on yhteismäärälle 0,16 mg/kg/vrk.
Boorihapon anatomis-terapeuttis-kemiallinen lääkeluokitus eli ATC-luokitus on S02AA03.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kansainvälinen kemikaalikortti: Boorihappo
Ruokavirasto: E284 - Boorihappo
Boorihapon käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 26.12.2014.
PubChem: Boric acid
Human Metabolome Database (HMDB): Boric acid
DrugBank: Boric acid
Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Boric acid
Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Boric acid
Pherobase: Semiochemical – boric acid
Epäorgaaniset hapot
Booriyhdisteet
Puolimetalliyhdisteet
Säilöntäaineet
Desinfiointiaineet |
1340628 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiri%20%281944%29 | Kiri (1944) | Kiri () oli Keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1944 valmistunut Matsu-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin vuoden 1944 hankinnoissa Yokosukan laivastontelakalta, missä köli laskettiin 1. helmikuuta 1944. Alus laskettiin vesille 27. toukokuuta ja otettiin palvelukseen kaksi kuukautta myöhemmin 14. elokuuta.
Palvelus
Alus poistettiin alusluettelosta 5. lokakuuta 1945. Se kuljetti 1. joulukuuta alkaen kotiutettavia joukkoja Japaniin. Alus luovutettiin 29. heinäkuuta 1947 sotakorvauksena Neuvostoliitolle.
Lähteet
Viitteet
Matsu-luokan hävittäjät
Japanilaiset toisen maailmansodan hävittäjät |
404065 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Hampi | Hampi | Hampi () on kylä Intiassa, Karnatakan osavaltion pohjoisosassa Tungabhadra-joen varrella. Se on kuuluisa Vijayanagaran valtakunnan samannimisen pääkaupungin raunioista. Hampi on luultavasti ollut paikassa jo ennen Vijanagaran kaupungin perustamista, ja se on edelleen merkittävä pyhiinvaelluskohde; etenkin Virupakshan temppelissä käy paljon uskovaisia ja matkailijoita. Muslimivalloittajien tuhottua Vijanagaran Hampi on jatkanut rauhallista elämäänsä.
Hampista on 353 kilometriä Bangaloreen ja 74 kilometriä lähimpään isoon kaupunkiin Bellaryyn. Alueella on pitkään harjoitettu pienimuotoista rautakaivostoimintaa.
Hampin monumenteista tuli Unescon maailmanperintökohde vuonna 1986. Niihin kuuluvat Virupakshan temppelialue, jossa on 120 metriä korkea torni ja Shivan, Pampan ja Bhuvaneswarin pyhätöt ja Vithalan temppelialue, yhdestä kivestä kaiverretut kivivaunut sekä kuninkaan vaakahuone.
Lähteet
Aiheesta muualla
Karnatakan maantiede
Intian kylät
Unescon maailmanperintökohteet Intiassa |
485778 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo%20Ekberg | Leo Ekberg | Leo Aleksander Ekberg (20. heinäkuuta 1894 Tampere – 1. lokakuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri.
Ekbergin vanhemmat olivat toimitusjohtaja Gustaf Alexander Ekberg ja Matilda Charlotta Liljeberg. Hänen puolisonsa oli Kerttu Maria Simolin-Riihimäki. Leo Ekberg kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1913 ja kirjoittautui Nylands Nationiin. Hän opiskeli vuodet 1913–1915 Teknillisen korkeakoulun koneinsinööri-osastossa. Sotakorkeakoulun erikoiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa hän suoritti vuonna 1925. Sotakorkeakoulun yleinen osaston hän suoritti vuosina 1926–1927. Opintomatkan viestikyyhkyspalvelukseen Tanskaan hän teki vuonna 1923 ja viestikoulutukseen tutustumismatkan hän suoritti Ranskaan vuosina 1924–1925.
Jääkärikausi
Leo Ekberg liittyi vapaaehtoisena Saksassa jääkärikoulutusta antaneeseen yksikköön, joka myöhemmin nimettiin Jääkäripataljoona 27:ksi. Hän kirjautui Holsteinissa sijaitsevalle leirialueelle Lockstedt Lageriin 7. tammikuuta 1916 ja hänet sijoitettiin 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Leo Ekberg osallistui Libaussa järjestetyille viestikursseille 17. huhtikuuta – 20. kesäkuuta 1917. Samana vuonna hän kävi Polangenissa kahden viikon erikoiskurssin (pommarikurssi). Libaussa pidetyille radiokursseille hän osallistui 31. lokakuuta 1917 sekä erikoisradiokursseille jotka pidettiin Berliinissä 9. – 16. syyskuuta 1917. Hänet komennettiin 12. marraskuuta 1917 sukellusvene UC 57:llä Suomeen ja saapui Loviisan edustalle Hamnskäriin 17. marraskuuta 1917.
Suomen sisällissota
Katso myös: Suomen sisällissota
Ekberg pystytti vakoiluun tarkoitetun radioaseman 15. joulukuuta 1917 Helsingin Kulosaareen ja toimi sen hoitajana aina Helsingin valloitukseen asti. Radioaseman hoitajan tehtävien ohella hän osallistui Helsingin suojeluskuntajoukkojen koulutukseen. Hänet määrättiin 16. huhtikuuta 1918 opetusupseeriksi Helsingin jääkäriprikaatin 2. rykmentin 3. pataljoonaan ja 11. toukokuuta 1918 prikaatin konekiväärikomppaniaan päälliköksi.
Sisällissodan jälkeen
Suomen sisällissodan jälkeen Leo Ekberg siirrettiin 30. heinäkuuta 1918 toimistoupseeriksi Yleisesikunnan yhteysosastoon. 2. Divisioonan tiedonantovälinekomppanian päällikkönä hän toimi 15. huhtikuuta – 15. heinäkuuta 1919, josta tehtävästä hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1920 Tiedonantojoukkojen esikuntaan apulaisupseeriksi. Kenttälennätinpataljoonaan hänet siirrettiin 15. joulukuuta 1920, josta edelleen 25. syyskuuta 1930 Viestipataljoona 2:n komentajaksi. Yleisesikuntaan teknillisen tarkastajan apulaiseksi hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1934 ja 1. tammikuuta 1938 puolustusministeriöön teknillisen tarkastajan toimiston päälliköksi. Riihimäen varuskunnan päällikkö 1928–1933.
Talvi- ja jatkosota
Talvi- ja Jatkosodan ajan Leo Ekberg toimi Päämajassa viestikomentajana. Hänen viestikomentajuutensa eräs episodi sattui, kun silloinen pääministeri Edwin Linkomies vaati ministereille oikeutta komentajapuheluihin päämajaan. Linkomiehen vaatimuksiin myönnyttiin puolustusministeri Rudolf Waldenin taitavan suostuttelun jälkeen. Se oli ensimmäinen kerta kun hallitus teki sotien aikana suoranaisen vaatimuksen päämajan suuntaa. Tässä sotkussa Ekberg oli kahden tulen välissä ja joutui nöyrtymään hallituksen pyyntöön komentajapuheluissa, tosin koskien vain pää- ja ulkoministeriä. Linkomiehen voitonriemua laansi se, että ylipäällikkö Mannerheim ylensi Ekbergin kenraalimajuriksi samana päivänä, jona uudet ohjeet päämajapuheluista tulivat voimaan.
Palvelus Suomen armeijassa
Ekberg toimi puolustusvoimissa Viestikomentajana vuodet 1945–1954. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 60-vuotiaana vuonna 1954.
Opetustoimet Suomen armeijassa
Ekberg oli opettajana vuonna 1919 Santahaminassa, vuonna 1920 Haminassa ja vuonna 1922 sekä vuonna 1928 Riihimäen viestiupseerikurssien johtajana ja opettajana, vuonna 1924 Helsingin viestiupseerikurssien opettajana, viestipalveluksen opettajana Tuusulan erikoiskursseilla 1925 ja kirjekyyhkyskurssien johtajana vuonna 1924 ja vuonna 1928. Hän suoritti vuosina 1920–1923 armeijan joukko-osastojen viestikoulutuksen tarkastuksen. Viestitaktiikan opettajana Sotakorkeakoulussa hän toimi vuosina 1931–1935, Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1931–1933 ja Sotakorkeakoulun 2. ilmakomentajakurssilla vuosina 1934–1935.
Luottamustoimet
Ekberg toimi viestikalustokomitean jäsenenä vuosina 1923–1924. Kenttälennätinpataljoonan ja Viestipataljoona 2:n upseeriyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1921–1933, Jääkäriliiton Riihimäen alajaoston puheenjohtajana vuosina 1922–1933, Riihimäen kaasupuolustusyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1928–1932, Riihimäen ampumaseuran puheenjohtajana vuosina 1930–1933, 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen varapuheenjohtajana vuonna 1933, Hämeen ampujapiirin hallituksen jäsenenä vuosina 1933–1934, Riihimäen kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1929–1930, Upseerien metsästysyhdistyksen varapuheenjohtajana vuosina 1932–1956, Upseerien ampumayhdistyksen hallituksen jäsenenä 1934–1945, Upseerien ampumayhdistyksen Helsingin alaosaston puheenjohtajana 1935-36, Helsingin ratsastajien puheenjohtajana vuosina 1936–1945 ja johtokunnan jäsenenä vuosina 1946–1953 sekä liiton puheenjohtajana vuosina 1954–1960 (kunniajäsen vuodesta 1960 alkaen) ja Helsingin ratsastusseurojen yhteisen kilpailulautakunnan puheenjohtajana vuosina 1935 ja 1936, Valtioneuvoston asettaman puhelinlakikomitean jäsenenä vuosina 1935–1940, Ratsastajaliiton liittovaltuuskunnan jäsenenä vuosina 1937–1945 ja Posti- ja lennätinhallituksen väestönsuojelukomitean puheenjohtajana vuosina 1938–1939. Suomen upseeriliiton hallituksen jäsenenä hän toimi vuosina 1948–1954, Helsingin olympiakisojen teleteknisen päätoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1947–1952, Suomen olympiayhdistyksen valtuuskunnan jäsenenä vuodesta 1953. Hän toimi olympiakisojen ratsastusjoukkueen ylijohtajana Tukholmassa vuonna 1956, Valtion sähköpajan johtokunnan jäsenenä vuosina 1948–1956 ja Valtioneuvoston puhelinkomitean jäsenenä vuosina 1952–1954. Suomen tieteellisen radiotutkimuksen kansalliskomitean (URSI) hallituksen jäsenenä Ekberg oli vuosina 1952–1954, Viestisäätiön hallituksen jäsenenä vuosina 1949–1966, Viestiupseeriyhdistyksen kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1954, Suomen nykyaikaisen 5-ottelun liiton hallituksen jäsenenä hän oli vuosina 1949–1950 ja 1954–1956 sekä liiton varapuheenjohtajana vuosina 1951–1953, Veikkaustoimiston hallintoneuvoston jäsenenä hän toimi vuosina 1956–1958. Jääkäriliiton Riihimäen alaosaston hallituksen jäsenenä Ekberg toimi vuosina 1957–1962 ja puheenjohtajana vuosina 1963–1965.
Kirjallinen tuotanto
Ekberg on laatinut ohjesäännön "Puhelinpalveluohjesääntö". Kirkkaat johdot, vuodelta 1921. Varuskuntalehti Sattuman avustaja vuosina 1928–1931 ja päätoimittaja vuonna 1930. Leo Ekberg on kirjoittanut artikkeleita myös Suomen Vapaussotaan, Suomen Sotilaaseen, Hakkapeliittaan, Sanaan sekä Miekkaan ja Taistelijaan.
Lähteet
Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
Aiheesta muualla
Leo Ekberg : " M A Z A ". Helsingissä punakapinan aikana toiminut salainen radioasema, Hakkapeliitta, 15.10.1927, nro 42, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Jääkärikenraalit
Riihimäen kaupunginvaltuutetut
Vuonna 1894 syntyneet
Vuonna 1966 kuolleet |
329495 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Englantilais-ven%C3%A4l%C3%A4inen%20ajokoira | Englantilais-venäläinen ajokoira | Englantilais-venäläinen ajokoira (), joka tunnettiin aiemmin nimellä kirjava venäjänajokoira (ven. русская пегая гончая, russkaja pegaja gontšaja), on englanninkettukoiran ja venäläisten ajokoirien risteymärotu.
Luonne ja käyttäytyminen
Englantilais-venäläinen ajokoira on luonteeltaan hyvin tasapainoinen. Se on todella kova ja intohimoinen metsästyskoira. Se on nopea, jälkitarkka ja kestävä koira, ja lisäksi se on värinsä ansiosta helppo nähdä maastossa. Voimakas ja sointuva haukku kuuluu myös tämän ajokoiran hyviin ominaisuuksiin.
Alkuperä
Englanninkettukoiria vietiin 1730-luvulla Venäjälle, missä ne sekoittuivat paikallisiin ajokoiriin. Tuloksena oli englantilais-venäläinen ajokoira, ja vuonna 1951 rotu sai nykyisen nimensä.
Katso myös
Eestinajokoira
Lähteet
Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, PDF)
Viitteet
SKL 6 Ajavat koirat
Ajokoirat
FCI:n ulkopuoliset rodut
Venäläiset koirarodut |
1011504 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Dar%C3%A9%20Nibomb%C3%A9 | Daré Nibombé | Daré Nibombé (s. 16. kesäkuuta 1980 Lomé, Togo) on togolainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan toppari. Nibombé on toiminut Togon jalkapallomaajoukkueen kapteeni.
Ura
Nibombé oli mukana Togon historian ensimmäisessä MM-lopputurnauksessa Saksan MM-kilpailuissa 2006 ja pelasi täyden ajan joukkueen kaikissa kolmessa ottelussa. Seurajoukkueurallaan hän on pelannut useissa eurooppalaisseuroissa, muun muassa Arminia Bielefeldissä sekä FC Timișoarassa.
Lähteet
Togolaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1980 syntyneet
Elävät henkilöt |
1101480 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjallisuuden%20laji | Kirjallisuuden laji | Kirjallisuuden laji on ryhmä kirjallisia teoksia, joita yhdistävät kirjallisuushistorialliset, tyylilliset tai rakenteelliset piirteet. Kirjallisuus jaetaan pohjimmiltaan kaunokirjallisuuteen ja tietokirjallisuuteen. Kaunokirjallisuus jaetaan edelleen proosaan, runouteen ja draamaan. Jaottelu periytyy Aristoteleen Runousoppi-teoksesta, jossa hän tosin jakaa kirjallisuuden lyriikkaan, epiikkaan ja draamaan, sillä proosan lajityyppi ei ollut vielä kehittynyt.
Määritelmä
Yksinkertaisimillaan kirjallisuuden laji voidaan määritellä ryhmäksi, johon kuuluvia teoksia yhdistää jokin yhteinen piirre. Useimmiten lajia ei kuitenkaan voi määritellä vain yhden piirteen perusteella, vaan lajeilla on yleensä useita välttämättömiä ja toissijaisia piirteitä. Tätäkään määritelmää ei kuitenkaan pidetä aina tarpeeksi selkeänä, sillä esimerkiksi skotlantilainen kirjallisuudentutkija Alastair Fowler on todennut lajin olevan kiinteän luokan sijaan eräänlaisena tyyppinä, toisiaan muistuttavian teosten perheenä.
Alastair Fowler esittelee teoksessaan Kinds of Literature (1982) lajirepertoaarin käsitteen. Sillä hän tarkoittaa sellaisia joukkoja, joiden perusteella teokset voidaan liittää kuuluvaksi tiettyyn lajiin. Fowlerin erottelee lajin lisäksi historiallisen lajin, alalajin, tyylilajin eli moodin sekä rakennetyypin toisistaan. Tässä teoriassa historiallisia lajeja ovat esimerkiksi salapoliisikertomus, tieteiskertomus, romanssi ynnä muut. Alalaji puolestaan on tietyn lajin piiriin kuuluva laji, joka lisää vähintään yhden sisällöllisen piirteen lajin valikoimaan: esimerkiksi kovaksikeitetty dekkari on salapoliisikertomuksen alalaji. Tyylilaji eli moodi taas voi vaihdella teoksen sisällä, niin että teos voi olla lajiltaan vaikkapa tragikomedia, mutta sen tiettyjen jakson moodina voi olla pastoraali.
Lajiteoria
Länsimäisen lajiteorian alkuvaiheessa keskityttiin pohtimaan yleisesti lajien rakenteeseen ja vaikutukseen liittyviä kysymyksiä. Antiikin runousopit antoivat ideaalisia malleja yksittäisille taideteoksille. Platon ja Aristoteles jakoivat teokset luokkiin niiden jäljittelyn tavan perusteella, minkä takia sitä kutsutaan imitaatioteoriaksi.
Imitaatioteoria vaikutti noin kaksituhatta vuotta, ja vasta 1700-luvun lopulla lajiteoria sai uusia aatteita. Romantiikan kaudella siirryttiin essentialismiin, ja lajityyppejä pyrittiin kuvaamaan niiden olennaisempien luonteenpiirteiden kautta.
Vaikka lajit nähtiinkin vielä pääsääntöisesti muuttumattomina, niin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa lajiteoriaan alkoi syntyä myös historiallista tietoisuutta. Saksalainen kirjallisuudentutkija ja filologi Friedrich Schlegel käytti biologisia syntymän, kasvun ja kuoleman termejä kreikkalaisen taiteen kehityskaaren kuvaamisessa. Orgaanisuuden idea sai jatkoa 1800-luvulla positivistisissä lajiteoriaissa. Erityisesti ranskalaisen Ferdinand Brunetièren mielestä kirjallisuushistorian kirjoittamisessa pitäisi ottaa lähtökohdaksi lajien kehityksen ja biologisen evoluution välinen analogia.
Vaikka Brunetièren käsitykset on pääosin hylätty, hänen käsityksensä siitä, että kirjallisuuden muutoksia tulisi selittää sen omista ehdoistsa käsin ja jättää pois sosiologiset, aatehistorialliset, elämäkerralliset ja taloudelliset lähtökohdat. Tämä painottui erityisesti venäläisillä formalisteilla, kuten Viktor Šklovskilla ja Juri Tynjanovilla. Formalistien mukaan kirjalliset muodot kehittyivät pääosin sisäisen dynamiikkansa avulla.
Formalisteja kritisoivat jo Mihail Bahtinin piirin jäsenet. He pitivät kieltä ja kirjallisuutta osiana sosiaalisia käytäntöjä, ja heidän mukaansa lajien kehityksen tutkimisessa pitäisi ottaa huomioon sekä ulkoiset että sisäiset tekijät. Bahtinin lisäksi Michael Foucalt’n diskurssianalyysi on antanut kulttuurihistoriallista näkökulmaa lajien ja niiden historioiden tutkimiseen.
Kirjallisuuden lajeja
Kaunokirjallisuuden lajityyppejä
Fantasiakirjallisuus
Humoristinen kirjallisuus
Veijariromaani
Jännityskirjallisuus
Rikoskirjallisuus
Vakoilukirjallisuus
Kauhukirjallisuus
Lastenkirjallisuus
Nuortenkirjallisuus
Tieteiskirjallisuus
Sotakirjallisuus
Invaasiokirjallisuus
Kaunokirjallisuuden aiheita
Eroottinen kirjallisuus
Historiallinen kirjallisuus
Romanttinen kirjallisuus
Lähteet
Brax, Klaus: ”Imitaatiosta kommunikaatioon – laji kirjallisuudentutkimuksessa”. Teoksessa
Viitteet
Kirjallisuutta
Seulonnan keskeiset artikkelit |
1620416 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf%20Natanael%20Colliander | Adolf Natanael Colliander | Adolf Natanael (Nathanael) Colliander (7. lokakuuta 1854 Valkeala – 12. elokuuta 1919 Valkeala) oli suomalainen agronomi, tilanomistaja ja moninkertainen valtiopäivämies.
Collianderin vanhemmat olivat tilanomistaja Alexander Magnus Colliander ja Vendla Magdalena Appelberg ja puoliso vuodesta 1882 Emma Yolanda Hjelt (k. 1934), arkkiatri Otto Edvard August Hjeltin tytär. Colliander kävi kuusi luokkaa Helsingin yksityislyseota ja valmistui agronomiksi 1874, mutta jatkoi vielä maatalousalan opintoja Tanskassa 1875–1876. Hän oli Valkealan kartanon hoitaja 1876–1893 ja sitten kartanon omistaja kuolemaansa saakka. Kartanoon hän perusti maanviljelysbakteriologisen laboratorion. Colliander oli Valkealan kuntakokouksen puheenjohtaja 1886–1903. Hän oli Lappeen tuomiokunnan edustaja talonpoikaissäädyssä valtiopäivillä 1882, 1885, 1891 ja 1900. Vuonna 1882 hän oli pankki- ja säätytalovaliokuntien jäsen, vuonna 1891 suostuntavaliokunnan jäsen ja vuonna 1900 pankkivaliokunnan jäsen. Hän kuului vuoden 1899 suureen lähetystöön Valkealan edustajana.
Pikakirjoituksen uranuurtaja Maria Colliander oli Adolf Natanael Collianderin sisar ja piispa Otto Immanuel Colliander hänen veljensä.
Lähteet
Suomalaiset maanviljelijät
Suomen suuriruhtinaskunnan talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet
Vuonna 1854 syntyneet
Vuonna 1919 kuolleet |
97047 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandrian%20koulukunta | Aleksandrian koulukunta | Aleksandrian koulukunta on yhteisnimitys tietyille filosofian, kirjallisuuden, lääketieteen ja luonnontieteiden suuntauksille, jotka kehittyivät Aleksandriassa, Egyptissä ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Aleksandria oli tuohon aikaan merkittävä tieteen ja kulttuurin keskus, koska siellä yhdistyivät helleeniset ja itämaiset vaikutteet, se oli sijainniltaan suotuisa ja varakas kaupankäynnin keskus, ja koska Ptolemaioksen hallitsijasuku suosi tieteitä. Suuri osa oppineiden tuotoksista oli koottuna suureen Aleksandrian kirjastoon.
Aleksandrian koulukunnalla tarkoitetaan myös yhtä merkittävää varhaiskristillisen ajan Raamatun tulkinnan koulukuntaa. Koulukunta perustettiin Aleksandriassa toisella vuosisadalla jaa. Monet oppineet pitävät Klemens Aleksandrialaista koulukunnan perustajana. Koulukunta korosti Kristuksen jumalallista luonnetta ja yhdisteli pakanallisia filosofisia ajatuksia, kuten Platonin ajatuksia, kristilliseksi uusplatonismiksi. Koulukunnalle oli tyypillistä, että se tulkitsi suuren osan Raamatusta vertauskuvallisesti.
Koulukunnan edustajia
Filon Aleksandrialainen
Klemens Aleksandrialainen
Origenes
Antiikin filosofian koulukunnat
Teologia
Antiikin kristillisyys
Antiikin Aleksandria |
1687671 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinenlampi%20%28Kannonkoski%2C%20Sel%C3%A4nranta%2C%20etel%C3%A4inen%29 | Valkoinenlampi (Kannonkoski, Selänranta, eteläinen) | Valkoinenlampi on Keski-Suomessa Kannonkoskella Selänranta lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järven pinta-ala on 1,7 hehtaaria, se on 300 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Siinä ei ole kartan mukaan saaria. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen keskisyvyys on 3,7 metriä ja suurin syvyys on 11,5 metriä. Järven rantaviivan pituus on 600 metriä.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Viitasaaren reitin valuma-alueen (14.4) Kivijärven–Vuosjärven alueella (14.44), jonka Lakojoen valuma-alueeseen (14.444) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 174,7 metriä mpy.
Lähteet
Kivijärven–Vuosjärven alue
Kannonkosken järvet |
1647703 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Niemilampi | Niemilampi | Niemilampi on erittäin matala humusjärvi Lohjan pohjoisosassa luoteisella Uudellamaalla. Sen pinta-ala on 17,3 hehtaaria. Etäisyys Lohjan keskustasta on 31 kilometriä pohjoiseen.
Maantiede
Niemilammen pituus etelästä pohjoiseen on 700 metriä. Järvi muistuttaa avonaista kahdeksikkoa, sen keskiosan leveys on 150 metriä, etelä- ja pohjoisosa ovat huomattavasti leveämpiä. Saaria ei ole. Melko tasasyvyisen altaan syvin kohta on vain 1,57 metriä. Niemilammen itäpuolella levittäytyy peltomaita, läntinen ja eteläinen ranta on metsäistä. Niemilampeen virtaa noin sata metriä pitkä Lauttaanjoki pohjoisesta Tarkeelanjärveltä, Niemilammen koillisrannalta lähtee laskuoja etelään kohti Pusulanjokea.
Niemilammen pintaa korotettiin vuonna 2015, jotta järvi ei kasvaisi umpeen. Järven tila on hyvä ja siihen kohdistuu suhteellisen vähän kuormitusta. Vesitilavuus on 165 000 kuutiometriä eli 165 miljoonaa litraa.
Niemilampi (23.063.1.001) kuuluu Tarkeelanjärven alueeseen (23.063), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Karjaanjoen vesistössä (23). Toinen jakovaihe on Pusulanjoen alue (23.06). Niemilampi on Karjaanjoen vesistön pohjoisia vakavesiä.
Lähteet
Lohjan järvet
Karjaanjoen vesistö |
1170919 | https://fi.wikipedia.org/wiki/First%20%28kappale%29 | First (kappale) | "First" on yhdysvaltalaisen laulaja näyttelijä Lindsay Lohanin vuonna 2005 julkaistu single. Kappaleen on tuottanut John Shanks yhdessä Kara DioGuardin kanssa. Single on Lohanin Speak-levyltä julkaistu single. Kappaletta on käytetty Riemukupla: Tankki täynnä -elokuvan promootiomusiikkina.
Vuoden 2005 kappaleet
Lindsay Lohanin kappaleet |
1131038 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Serena%20%28Pok%C3%A9mon%29 | Serena (Pokémon) | on fiktiivinen hahmo Nintendo and Game Freak's Pokémon-sarjassa, joka esiteltiin vuoden 2013 videopeleissä Pokémon X ja Y, yhtenä kahdesta hahmosta, jonka pelaaja voi valita pelin alussa, ja on esiintynyt lukuisissa Pokémon-medioissa, mukaan lukien anime ja manga.
Konsepti ja luominen
Ken Sugimori ja Atsuko Nishida suunnittelivat hahmon videopeliversiota varten. Anime-ja elokuvaversion suunnitteli Toshihito Hirooka ja mangaversion Satoshi Yamamoto.
Esiintymiset
Videopeli
Serena esiintyy ensin Pokemon X ja Y-peleissä pelattavana hahmona, jos pelaaja niin haluaa, ja myös kilpailijana, jos pelaaja valitsee mieshahmon, Calem.
Serena esiintyi myös Pokémon Trainerina Pokémon Masters EX, jossa hän muodostaa synkronointiparin Fennekin ja sen evoluutioiden Braixen ja Delphox kanssa. Hän esiintyy myös Calem rinnalla Pokémon Trainer-pokaalina Super Smash Bros.
Anime-sarjassa
Serena esiintyi ensimmäisen kerran Pokémon the Series: XY jaksossa "Kalos, Where Dreams and Adventures Begin!". Tiedetään, että hän tunsi Ash Ketchumin jo silloin, kun he molemmat osallistuivat professori Oakin kesäleirille Pallet Townissa. Tuolloin Serena oli kaatunut ja loukannut jalkansa, ja Ash auttoi häntä tämän vamman kanssa. Saatuaan tietää, että Ash on Kalosissa, hän päättää lähteä kotoa tavatakseen hänet ja lähtee tämän jälkeen hänen kanssaan hänen matkalleen ilman tiettyä tavoitetta. Koettuaan lukuisia tapahtumia, kuten professori Sycamoren kesäleirin, hän kuulee Shaunan Pokémon-esittelyistä ja päättää ryhtyä Pokémon-esiintyjäksi. Debyyttiesittelyssään kokemansa sydäntäsärkevän tappion jälkeen hän leikkaa hiuksensa ja alkaa käyttää uutta asua. Saatuaan kolme prinsessa-avainta hän kilpailee mestariluokassa Gloire Cityssä ja käy lopulta kamppailun Kalos-kuningatar Arian kanssa, jota hän ei onnistu voittamaan. Kun Kalos-liiga ja ryhmä Flare -kriisi päättyy, Serena pohtii tulevaisuuden suunnitelmia. Ashin rohkaisun jälkeen hän valmistautuu kilpailemaan Hoennissa järjestettäviin Pokémon-kilpailuihin. Ennen eroa hän antaa Ashille suukon ja tunnustaa rakkauden tunteensa, jotka ovat olleet piilossa niin kauan.
Hän palasi Pokémon Ultimate Journeys: The Series -sarjan 105. jaksoon, jossa hän rohkaisi Chloea esiintymään Lilycove Cityn Pokémon-kilpailussa sanomalla hänelle täsmälleen samat sanat, joita Ash sanoi Serenalle hänen matkansa aikana. Hän jakoi kilpailun voiton Lisian kanssa. Hänen Braixenistaan on sittemmin kehittynyt Delphox. Juuri ennen kuin Ash, Chloe ja Goh lähtivät Vermillion Cityyn, hän tapasi hetken uudelleen Ashin kanssa, missä he molemmat jakoivat tavoitteensa toisilleen. Hän lupasi myös tukea Ashia World Coronation -sarjassa.
Mangassa
Y tai Yvonne Gabena esiintyi Pokémon Adventures X & Y -luvuissa päähenkilönä, joka perustuu löyhästi Serenaan. Y on nuori Sky Trainer -harjoittelija, joka on päättänyt tulla sellaiseksi, että hän vastustaa ihmisten odotuksia hänen seuraavan äitinsä jalanjälkiä Rhyhorn-kilpailijana.
Serena esiintyi Diancie and the Cocoon of Destruction ja Hoopa and Clash of Ages -mangassa, palvellen samaa roolia kuin vastaavissa elokuvissa, joihin ne perustuivat.
Kuuluvuus
Serena sai ristiriitaisen vastaanoton esiintymisestään Pokémon X ja Y. Laura Gray Screen Rant kirjoittaa, että X ja Y päähenkilöt ovat edelleen samat kuin edellisissä peleissä, ilman syvällistä taustaa siitä, miksi heistä tulee Pokémon-kouluttajia. Tämä myös erottaa Serena peli- ja animeversiot toisistaan ja tekee niistä kaksi erilaista hahmoa, ja animen Serena rakentaa erityisen siteen Ash kanssa. Samaan aikaan GameSpot Randolph Ramsay kirjoitti, vaikka Pokemon X ja Y ovat vähemmän haastavia kuin aiemmat pelit, mielenkiintoisia puolia on silti katsottavana, erityisesti päähenkilöissä, joilla on oma viehätyksensä sekä pelattavina hahmoina että kilpailijoina.
Serena sai hyvän vastaanoton anime-ilmeensä vuoksi. Comic Book Megan Peters kirjoitti Serena yhdeksi Ash parhaista kumppaneista, ellei suurimmista, mikä ensimmäisestä esiintymisestään lähtien Serena ei ainoastaan näytä hahmonsa kehitystä, vaan hänen siteensä ja ihastuksensa Ashiin pystyy saamaan fanit polarisoimaan tykkäyksiä ja ei-tykkäyksiä. Fanien keskuudessa Serenan ja Ashin pariskunta tunnetaan nimellä "AmourShipping" tai "SatoSere", jonka myös The Pokémon Company henkilökunta tunnistaa epäsuorasti. Toistaiseksi Serenasta on tullut ensimmäinen naispuolinen matkakumppani, joka suuteli Ashia huulille. Myöhemmin paljastettiin, että tarinan oli suunnitellut Pokémon X ja Y -animeohjaaja Tetsuo Yajima tuottaja Shukichi Kandan kanssa. Koska Pokémon-animen pääkohdeyleisö on kuitenkin lapsia, suudelmakohtausta ei voida näyttää avoimesti ja se on tarkoituksella epäselvä, kun Serena jalat nostetaan ylös ennen kuin hän laskeutuu hitaasti alas liukuportaita, minkä jälkeen Pikachu, Clemont ja Bonnie näyttävät järkyttyneet kasvot. Fanit Japani ja Yhdysvallat tekivät online-vetomuksen toivoen, että Serena jatkaisi matkaansa Ash kanssa Alola alueelle Pokémon Sun and Moon -sarjaan, vaikka se ei onnistunutkaan vaikuttamaan tuottajan päätökseen. Netorabo Japanin vuonna 2021 tekemässä tutkimuksessa Serena sijoittui ensimmäiseksi Pokémon-animetyttöjen joukossa, josta fanit pitävät eniten.
Toisaalta Serenan hahmon kuvaamista animessa pidetään liiallisena. Scott Wilson Sora News kirjoitti, että oli outoa nähdä suudelma kohtaus Serenan ja Ashin välillä, varsinkin kun Ash itse oli 'jumiutunut' 10-vuotiaaksi Pokémon-animen aikana vuodelta 1997, ja itse Pokémon-animelle kohtauksen lisäys. oli vähän inhottavaa. Allegra Frank Polygon kritisoi Ashin kasvojen kuvaamista sen jälkeen, kun Serena suuteli häntä huulille, mutta Ash ei vieläkään ymmärtänyt hetkestä mitään. Game Rant Levana Jane kirjoitti, että Serenan hahmoa kehitettiin animessa eri tavalla kuin aiemmat naishahmot, jotta se vastaisi yleisön odotuksia "tyylikkäästä nuoresta naisesta". Mutta tämä voidaan toteuttaa vain Pokémon Sun ja Moon hahmojen Lana, Lillie ja Mallow kautta.
Jotkut animesarjan katsojat olivat myös pettyneitä, kun Serena esiintyi uudelleen Pokémon Journeys saatuaan aiemmin lämpimiä vastauksia, varsinkin kun tarkastellaan hänen ulkonäköään, jota nyt kuvataan "aikuiseksi tytöksi". Lisäksi Serenan ja Ash hyvin lyhyen jälleennäkemisen ei katsottu täyttäneen yleisön odotuksia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Serena - Bulbapedia
Serena - Serebii.net
Pokémon-sarjan henkilöt |
157110 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Konginkankaan%20kantri | Konginkankaan kantri | Konginkankaan kantri on jyväskyläläinen musiikki-, teatteri- ja performanssiryhmä.
Tuotantoa
Performanssit
"Metsän Voima" Jyväsjärvi saari, Jyväskylä (1993)
"Kantri Sapiens" Korkeasaaren eläintarha vanha karhulinna, Helsinki (1994)
Kuvatallenteet
"Laura Palmer" musiikkivideo, ohjaus Ismo Virtanen 1991
"Hauki on kala" musiikkivideo, ohjaus Ismo Virtanen 1992
Esitetty ainakin NoTV :ssä (MTV3) 1993
"Sauna" musiikkivideo, ohjaus Ismo Virtanen 1993
Esitetty mm. Tampereen elokuvajuhlat 1993, YLE TV1:ssä "Punaista vaniljaa"-vuoden 1993 parhaat kotimaiset musiikkivideot, Oulun musiikkivideofestivaalit 1993
"Jääkarhu soitti kerran Afrikkaan" animaatio, ohjaus Ismo Virtanen ja Mariko Härkönen, musiikin tuotanto Aki Vilkamaa, laulaja Rane Rautiainen 1997
Esitetty satunnaisesti YLE TV1:ssä, Voittanut erikoispalkinnon ja napinpainajien palkinnon Tampereen elokuvajuhlat 1998.
Englanninkielinen versio "Bear it and grin" laulajana Billy Carson. pääpalkinto Travelling Rennes Film Festival 1998.
Näyttelijät
Marko Konitohtori Utter (ATV)
Marko Länsiö (RIP)
Olli Laakso
Janne Yli-Jaskari
Olli-Pekka Särkkä
Ismo Virtanen
"valomiehet" Aki Vilkamaa (RIP), Arto Repo, Teppo Utter, Erkki Piirainen, Kari Hokkanen, Vesa Utter, Kimmo Parantainen (RIP)
Aiheesta muualla
http://www.myspace.com/konginkankaankantri
Jääkarhu soitti kerran Afrikkaan Youtubessa
Lähteet
Suomalaiset elokuva-alan henkilöt
Ismo Virtanen Elonetissä
Helsingin sanomat/Radio ja TV-ohjelmat/Videopolis TV1
Keskisuomalainen: Rockryhmän performanssi koleasti käyntiin
Suomalaiset taiteilijaryhmät
Suomalaiset performanssitaiteilijat |
655372 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Seura%20lukutaidon%20levitt%C3%A4miseksi%20georgialaisten%20keskuudessa | Seura lukutaidon levittämiseksi georgialaisten keskuudessa | Seura lukutaidon levittämiseksi georgialaisten keskuudessa () oli johtavien georgialaisten intellektuellien toukokuussa 1879 perustama hyväntekeväisyysjärjestö. Järjestön tarkoituksena oli elvyttää kulttuuria tuohon aikaan Venäjän keisarikuntaan kuuluneen maan talonpoikaisväestön keskuudessa. Seura selviytyi neuvostokauden alkuun saakka ja jatkoi toimintaansa vuosiin 1926–1927.
Seuran perustivat aateliset Ilia Tšavtšavadze ja Dimitri Qipiani sekä kouluttaja Iakob Gogebašvili. Se piti yllä koulujen, kirjakauppojen ja kirjastojen verkostoa koko maassa, koulutti opettajia ja rahoitti Georgian lehdistöä. Ruhtinas Tšavtšavadze oli huomattava kirjailija ja hänellä oli seurassa keskeinen rooli: hän nousi ensimmäisen puheenjohtajan Qipianin tilalle vuonna 1885 ja toimi tehtävässä salamurhaansa saakka vuonna 1907. Tsaarinajan viranomaiset sietivät järjestöä, jonka toiminnassa olivat mukana käytännöllisesti katsoen kaikki Georgian älymystön aktiiviset jäsenet ja johon kuului myös useita hyväntekijöitä ja virkamiehiä. Seuralla oli suuri rooli maan kansallisessa heräämisessä 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Lähteet
Georgian historia
Hyväntekeväisyysjärjestöt |
226093 | https://fi.wikipedia.org/wiki/George%20Akerlof | George Akerlof | George Arthur Akerlof (s. 17. kesäkuuta 1940 New Haven, Connecticut) on yhdysvaltalainen vuoden 2001 Nobelin taloustieteen palkinnon saanut ekonomisti (yhdessä Michael Spencen ja Joseph Stiglitzin kanssa). Akerlof tunnetaan erityisesti tutkimuksistaan epäsymmetrisen informaation vaikutuksesta markkinoiden toimintaan.
Nuoruus ja opinnot
Äitinsä puolelta saksanjuutalaista ja isänsä puolelta ruotsalaista syntyperää oleva Akerlof suoritti perustutkintonsa Yalen yliopistossa vuonna 1962 ja väitteli tohtoriksi Massachusetts Institute of Technologyssä 1966. Nykyisin Akerlof toimii Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella taloustieteen professorina. Hänen äitinsä oli saksalainen ja isänsä ruotsalainen siirtolainen.
Ura
Akerlofin tunnetuimpana tutkimuksena pidetään vuonna 1970 julkaistua The Market for Lemons: Quality Uncertainty and the Market Mechanism . Tässä artikkelissa Akerlof esittää ensimmäisenä taloustieteen epäsymmetrisen informaation tutkimuksen perusmenetelmät. Akerlof on myös tutkinut laajasti työn taloustiedettä.
Yksityiselämä
Akerlofin vaimo, Janet Yellen, on myös Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen taloustieteen professori ja Yhdysvaltain keskuspankin (FED) pääjohtaja vuodesta 2014.
Lähteet
Aiheesta muualla
Akerlofin sivut Berkeleyn verkkosivuilla
Akerlof Nobel-säätiön sivuilla
Nobelin taloustieteen palkinnon saajat
Yhdysvaltalaiset taloustieteilijät
Vuonna 1940 syntyneet
Elävät henkilöt |
1300615 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Inverse%20Records | Inverse Records | Inverse Records on vuonna 2011 perustettu suomalainen rock-, heavy- ja metallimusiikkiin erikoistunut levy-yhtiö, joka tuottaa myös julkaisupalveluita. Sen päätoimipaikka on Jyväskylä. Inverse Records on osa Inverse Music Groupia, johon kuuluu myös Secret Entertainment.
Inverse Records on Firca Oy Ltd -nimisen yrityksen aputoiminimi. Yrityksen liikevaihto vuonna 2021 oli 122 000 euroa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Inverse Recordsin virallinen sivusto
Suomalaiset_metallimusiikin_levy-yhtiöt |
1535017 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Skeletons%20%28albumi%29 | Skeletons (albumi) | Skeletons on Danzigin kymmenes studioalbumi, ja se julkaistiin vuonna 2015.
Kappaleet
Jäsenet
Glenn Danzig - laulu, basso, kitara, kosketinsoittimet, rummut
Johnny Kelly - rummut
Tommy Victor – kitara, basso
Aiheesta muualla
Skeletons discogs.comissa
Danzigin albumit
Vuoden 2015 albumit |
427053 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Punk-House | Punk-House | Punk-House on suomalaisen Problems? -yhtyeen ensimmäinen kokoelmalevy. Se julkaistiin vuonna 1995.
Kappaleet
Vuoden 1995 kokoelma-albumit
Problemsin albumit |
1060376 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Suoraniemi | Suoraniemi | Suoraniemi on suomenkielinen sukunimi. Suoraniemi-nimisiä henkilöitä:
Juha Suoraniemi (s. 1977), suomalainen jääkiekkotuomari
Kari Suoraniemi (s. 1960), suomalainen jääkiekkoilija
Mika Suoraniemi (s. 1980), suomalainen jääkiekkoilija
Olli Suoraniemi (s. 1990), suomalainen jääkiekkoilija
Samu Suoraniemi (s. 1994), suomalainen jalkapalloilija
Seppo Suoraniemi (s. 1951), suomalainen jääkiekkopuolustaja
Tommy Suoraniemi (s. 1969), ruotsalainen käsipalloilija ja olympiamitalisti
Sukunimet |
1727030 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6%20T%C3%A4htinen | Yrjö Tähtinen | Yrjö Tähtinen (1910 Tampere – 1978) oli suomalainen taidemaalari.
Tähtinen opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1931 ja 1932–1933 sekä Taideteollisessa keskuskoulussa 1932–1935. Tähtisen taiteilijan debyytti oli Turussa 1936. Hän osallistui Nuorten näyttelyyn 1942.
Tähtinen toimi vuodesta 1936 alkaen oppikoulun kuvaamataidon opettajana.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalaisen kuvataiteen bibliografia : Yrjö Tähtinen
Suomalaiset taidemaalarit
Vuonna 1910 syntyneet
Vuonna 1978 kuolleet
Kuvaamataidonopettajat |
627557 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Astralwerks | Astralwerks | Astralwerks on newyorkilainen levy-yhtiö, joka julkaisee pääasiassa elektronista musiikkia. Sen omistaa Virgin Records / EMI ja jakelijana toimii Yhdysvalloissa Caroline Distribution. Astralwerksille levyttäviä yhtyeitä ja artisteja ovat muun muassa Kraftwerk, The Future Sound of London, The Chemical Brothers, Röyksopp, Fatboy Slim, Basement Jaxx, Placebo ja The B-52's.
Aiheesta muualla
Astralwerks
Astralwerks Discogs-sivustolla
Yhdysvaltalaiset levy-yhtiöt
Elektroninen musiikki |
1624468 | https://fi.wikipedia.org/wiki/IPSC%20Haulikon%20maailmanmestaruuskilpailut | IPSC Haulikon maailmanmestaruuskilpailut | IPSC Haulikon maailmanmestaruuskilpailut (engl. IPSC Shotgun World Shoot), tunnetaan myös nimellä Practicalin Haulikon maailmanmestaruuskilpailut ja Haulikkopracticalin maailmanmestaruuskilpailut, on IPSC-lajiliiton korkein haulikolla ammuttava arvokilpailu. Ne kestävät useita päiviä ja sisältävät vähintään 30 ampumaosuutta. Ne pidetään kolmen vuoden välein.
Historia
Ensimmäiset haulikon maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 2012 Unkarissa. Ne kestivät yli 5 päivää, sisälsivät 30 ampumaosuutta ja siihen osallistui yli 400 kilpailijaa. Seuraavat maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Italiassa vuonna 2015, johon osallistui 635 kilpailijaa 30 eri maasta. Vuoden 2018 kilpailut pidettiin Ranskassa ja ne kestivät yli 7 päivää, sisältäen 30 ampumaosuutta. Siihen osallistui 656 kilpailijaa 39 eri maasta.
Kilpailut
2012 Haulikon maailmanmestaruuskilpailut Debrecen, Unkari
2015 Haulikon maailmanmestaruuskilpailut Agna, Italia
2018 Haulikon maailmanmestaruuskilpailut Châteauroux, Ranska
Mitalitaulukot
Yleinen
Lady-sarja
Junior-sarja
Senior-sarja
Super Senior-sarja
Katso myös
IPSC Kiväärin maailmanmestaruuskilpailut
IPSC Pistoolin maailmanmestaruuskilpailut
Practical-ammunta
Lähteet
2012 IPSC Haulikon MM-kilpailun tulokset
2015 IPSC Haulikon MM-kilpailun tulokset (arkistoitu)
2018 IPSC Haulikon MM-kilpailun tulokset (arkistoitu)
Ampumaurheilukilpailut |
1035013 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Airin%C4%97%20Pal%C5%A1yt%C4%97 | Airinė Palšytė | Airinė Palšytė (s. 13. heinäkuuta 1992 Vilna) on liettualainen yleisurheilija, joka kilpailee korkeushypyssä.
Palšytė hyppäsi 174 cm alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2008 eikä selviytynyt finaaliin. Alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2009 hän sijoittui neljänneksi hypättyään 182 cm. Sisäratojen MM-kilpailuissa 2010 Palšytė ei selviytynyt finaaliin. Hän saavutti hopeaa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2010 tuloksella 189 cm. Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 ja Sisäratojen EM-kilpailuissa 2011 hän jäi karsintaan. Hän sai hopeaa alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2011 tuloksella 191 cm. Hän sijoittui myös universiadeissa toiseksi. Sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän hyppäsi 192 cm ja karsiutui finaalista. Yleisurheilun EM-kilpailuissa 2012 Palšytė sijoittui yhdeksänneksi tuloksella 189 cm. Lontoon olympialaisissa 2012 Palšytė sijoittui 11:nneksi tuloksella 189 cm.
Palšytė sai hopeaa Tampereen alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2013 tuloksella 192 cm. Saman vuoden Moskovan MM-kilpailuissa hän oli kahdestoista hypättyään 189 cm. Sopotin MM-hallikilpailuissa 2014 hän karsiutui loppukilpailusta. Saman vuoden Zürichin EM-kilpailuissa hän sijoittui 13:nneksi. Prahan EM-hallikilpailuissa 2015 hän sijoittui neljänneksi tuloksella 194 cm. Vuoden 2015 universiadeissa hän voitti kultaa ja Pekingin MM-kilpailuissa hän karsiutui loppukilpailusta.
Palšytė sijoittui Portlandin sisäratojen MM-kilpailuissa 2016 neljänneksi tuloksella 196. Saman vuoden Amsterdamin EM-kilpailuissa hän saavutti hopeaa niin ikään tuloksella 196. Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän oli kolmastoista tuloksella 188. Sisäratojen EM-kilpailuissa 2017 Belgradissa hän voitti kilpailun ennätyksellään 201. Lontoon MM-kilpailuissa hän sijoittui seitsemänneksi tuloksella 192. Hän saavutti Taipein universiadeissa 2017 pronssia tuloksella 191. Berliinin EM-kilpailuissa 2018 hän sijoittui neljänneksi. Hän saavutti pronssia Glasgow'n EM-hallikilpailuissa 2019 tuloksella 197. Hän karsiutui loppukilpailusta saman vuoden Dohan MM-kilpailuissa, samoin vuonna 2021 järjestetyissä Tokion olympialaisissa.
Palšytėn ennätys korkeushypyssä on ulkoradoilla 198 cm ja sisäradoilla 201 cm. Molemmat tulokset ovat Liettuan ennätyksiä.
Lähteet
Liettualaiset korkeushyppääjät
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt |
917321 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Sceaux%20%28Hauts-de-Seine%29 | Sceaux (Hauts-de-Seine) | Sceaux [so] on kunta Ranskassa, Hauts-de-Seinen departementissa. Se kuuluu Pariisin eteläisiin esikaupunkialueisiin, ja siellä oli vuonna 2008 19 625 asukasta.
Sceaux’n naapurikunnat ovat etelässä Antony, lännessä Châtenay-Malabry, luoteessa Le Plessis-Robinson, pohjoisessa Fontenay-aux-Roses ja Bagneux sekä idässä Bourg-la-Reine.
Historia
Sceaux'sta tuli itsenäinen kuntansa vuonna 1203, kun se erotettiin Châtenaystä. Vuonna 1670 ministeri Jean-Baptiste Colbert osti Sceaux’n linnan, ja linnan alueelle rakennettiin uusia rakennelmia ja puisto. Ranskan vallankumouksen aikana linna tuhottiin ja sen alueet muutettiin maatalousoppilaitokseksi. Vuonna 1790 kuntaan valittiin ensimmäinen pormestari.
Rautatie saapui Sceaux'hon vuonna 1846, ja ensimmäinen yhteys kulki Sceaux'sta Pariisin Denfert-Rochereaun rautatieasemalle. Kuntaan nousi paljon uusia rakennuksia, kun sinne muutti Pariisissa junalla työssä käyviä ihmisiä ja pariisilaiset rakensivat maaseutuasuntoja itselleen. Sceaux modernisoitui 1900-luvulla, kun sinne rakennetaan uusia teitä, kirkko ja urheilutiloja. Vuonna 1923 Sceaux siirtyi Seinen departementtiin ja vuonna 1971 Hauts-de-Seineen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kunnan kotisivut
Hauts-de-Seinen kunnat
Ranskan kaupungit |
975572 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Marble%20Archin%20metroasema | Marble Archin metroasema | Marble Archin metroasema on Lontoon metron Central Linen asema Westminsterin alueella Lontoossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Asema sijaitsee Oxford Streetin länsipäässä Marble Arch -monumentin läheisyydessä Lontoon matkakortin maksualueella 1.
Asema on avattu 30. heinäkuuta 1900 osana Central London Railwayta.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
City of Westminsterin metroasemat
Mayfairin rakennukset ja rakennelmat |
1408437 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Amar%20Ujala | Amar Ujala | Amar Ujala () on Intiassa julkaistava hindinkielinen sanomalehti. Se luokiteltiin heinä-joulukuun 2016 levikkitutkimuksessa Intian 4. laajalevikkisimmäksi sanomalehdeksi. Lehden päivittäinen levikki oli tuolloin keskimäärin 2,962 miljoonaa. Vuoden 2015 levikin (2,935 milj.) perusteella lehti luokiteltiin levikltään maailman 8. suurimmaksi sanomalehdeksi.
Lähteet
Intialaiset sanomalehdet |
1144569 | https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84l%C3%A4%20tule%20hyv%C3%A4%20tytt%C3%B6 | Älä tule hyvä tyttö | ”Älä tule hyvä tyttö” on suomalaisartisti Erinin kappale hänen toiselta, Sä osaat! -studioalbumilta. Sen julkaisi Warner Music albumin kolmantena singlenä marraskuussa 2013. ”Älä tule hyvä tyttö” ei menestynyt yhtä hyvin kuin albumin kaksi aiempaa singleä. Kappale sijoittui ainoastaan radiolistalle.
Kappaleet
Listasijoitukset
Lähteet
Vuoden 2013 kappaleet
Erinin kappaleet |
452617 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuokrasulhanen | Vuokrasulhanen | Vuokrasulhanen on Valentin Vaalan ohjaama elokuva vuodelta 1945. Se jatkoi hänen romanttisesti tyypittelevän komedian sarjaa. Farssin käsikirjoitti nimimerkki Tet eli Kersti Bergroth yhdessä Vaalan ja Joutsenon kanssa. Tyyliltään elokuva vastaa 1930-luvun ja 1940-luvun aikaisten Hollywood-elokuvien piirteitä. Pääosassa näyttelee jälleen Lea Joutseno.
Kolmikko Tet, Vaala ja Joutseno oli tehnyt aiemmin elokuvat Morsian yllättää (1941), Tositarkoituksella (1943) ja Dynamiittityttö (1944), ja tämän elokuvan jälkeen he tekivät vielä yhden, Viikon tytön (1946).
Rentola palkittiin roolisuorituksestaan Jussi-palkinnolla.
Arviot
Vaikka aikalaisarvioissa elokuvaa ei nostettu käsikirjoituskolmikon aiempien yhteistyöelokuvien tasolle, se sai kuitenkin paljon myönteisiä luonnehdintoja, ja Hans Kutter (Hufvudstadsbladet) piti sitä jopa ohjaajan parhaana komediana. Paula Talaskiven mukaan Lea Joutseno on armoitettu komedienne.
Vuoden 1980 televisioesityksen yhteydessä arvioijien äänenpainot olivat jo jokseenkin kriittisiä: Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti) piti tarinaa "hölmönä ja sekavana", Antti Lindqvist (Kansan Uutiset) toteaa, että "alkupuolen itseironinen, liioitteleva sävy lupaa enemmän kuin elokuva lopulta kykenee antamaan".
Vuoden 2013 televisioesityksen aikaisen kritiikin mukaan elokuva on teknisesti epätasainen eikä yllä käsikirjoituksen laatijoiden aiemman yhteistyöelokuvien tasolle vaan on väärinkäsityskomediana "uuvuttava soppa".
Näyttelijät
Lähteet
Jussi-palkitut elokuvat
Vuoden 1945 suomalaiset elokuvat
Suomalaiset mustavalkoelokuvat
Suomalaiset romanttiset komediat
Valentin Vaalan ohjaamat elokuvat |
1696947 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kavadarci | Kavadarci | Kavadarci () on kaupunki Pohjois-Makedonian Vardarin alueella, ja se sijaitsee maan keskiosissa. Kaupungin väkiluku oli vuonna 2021 35 733, ja väestönkasvu on ollut vuodesta 2002 vuosittain noin -0,43%. Asukkaista lähes kaikki puhuu makedoniaa ja on makedonialaisia.
Lähteet
Pohjois-Makedonian kaupungit
Vardarin alue |
147537 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Riku | Riku | Riku on suomalainen miehen etunimi. Nimi on muunnelma nimistä Rikhard, Rickard, Grigori, Gregori tai joissain tapauksissa Risto.
Suomessa nimi Riku on 1900-luvun alusta vuoden 2019 loppuun mennessä annettu 8 935 henkilölle, joista yli puolet on syntynyt 1980- ja 1990-luvuilla. Rikun nimipäivä on 7. helmikuuta samoin kuin Rikhardin.
Tunnettuja Rikuja
Listan henkilöt ovat suomalaisia, ellei toisin mainita.
Riku Aalto, Teollisuusliiton puheenjohtaja
Riku Asikainen, ekonomi
Riku Brander, jääkiekkoerotuomari
Riku Campo, meikkitaiteilija
Riku Hahl, jääkiekkoilija
Riku Heini, jalkapalloilija
Riku Heinonen, jalkapalloilija
Riku Helenius, jääkiekkomaalivahti
Riku Hokkanen, pesäpalloilija
Riku Holopainen, salibandyn pelaaja
Riku Illukka, pikajuoksija
Riku Immonen, tanssija ja koreografi
Riku Immonen, thainyrkkeilijä
Riku Innamaa, teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja
Riku-Pekka Jokinen, koripalloilija
Riku Järvinen, basisti ja viulisti
Riku Jääskä, jalkapalloilija
Riku Kallioniemi, jääkiekkoilija
Riku Kasterinne, aik. Richard Karlsson, puutarhuri ja puutarhakirjoja kirjoittanut tietokirjailija
Riku Kemppinen, näyttelijä
Riku Keski-Rauska, historioitsija ja tietokirjailija
Riku Kiri, voimanostaja
Riku Korhonen, kirjailija
Riku Korhonen, näyttelijä
Riku Kytösalmi, pesäpalloilija
Riku Laine, koripalloilija
Riku Laukka, salibandyn pelaaja
Riku-Petteri Lehtonen, jääkiekkoilija ja valmentaja
Riku Lehtopolku, tanssija
Riku Liljeberg, koripalloilija
Riku Lokka, pesäpalloilija
Riku Lätti, suomalainen iskelmälaulaja
Riku Lätti, eteläafrikkalainen laulaja ja lauluntekijä
Riku Marttinen, koripalloilija
Riku Marttinen, keskimatkojen juoksija
Riku Mattila, kitaristi, säveltäjä ja tuottaja
Riku Mäkinen, taidegraafikko
Riku Niemi, kapellimestari, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja viihdyttäjä
Riku Niemi, pesäpalloilija
Riku Nieminen, näyttelijä ja tanssija
Riku Pelo, oopperalaulaja
Riku Penttinen, kansakoulunopettaja, sosiaalidemokraattinen poliitikko ja kansanvaltuuskunnan kouluneuvoston jäsen
Riku Pitkänen, jääkiekkoilija
Riku Rahikainen, jääkiekkoilija
Riku Raikko, futsalpelaaja
Riku Rajamaa, kitaristi
Riku Rantala, toimittaja ja juontaja
Riku Rantanen, nuortenkirjailija
Riku Rantanen, pesäpalloilija
Riku Riihilahti, toimittaja
Riku Rikkonen, viihdetaiteilija ja trikkaaja
Riku Rinkama, ekonomi, asianajaja ja televisio-ohjelmien tekijä
Riku Rinne, nuorisoevankelista, laulaja ja kirjailija
Riku Riski, jalkapalloilija
Riku-Pekka Rosenvall, pikajuoksija
Riku Routo, yrittäjä, moottoripyöräliikkeen ja Suomen moottoripyörämuseon omistaja
Riku Räsänen, liikemies, RMJ:n (ent. Raumanmeren Juhannuksen) perustaja
Riku Rönnholm, Iitin kunnanjohtaja
Riku Salminen, urheilutoimittaja
Riku Sarkola, kirjailija
Riku Sihvonen, jääkiekkoilija
Riku Sjöroos, jalkapalloilija
Riku Sottinen, näyttelijä ja stand up -koomikko
Riku Suokas, stand up -koomikko
Riku Säärelä, futsalpelaaja
Riku Tainio, pesäpalloilija
Riku Tiainen, jääkiekkoilija
Riku Toivo, jääkiekkoilija
Riku Tuomola, jääkiekkoilija
Riku Virtanen, MC Rivo, rap-artisti.
Kuvitteellisia Rikuja
Riku, Karvakuonojen jäsen
Rikkovaaran Riku, kissa Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä-kirjasarjassa
Riku (Kingdom Hearts), tietokone- ja videopelihahmo
Riku, poika elokuvassa Riku kirjamaassa
Riku Haikara (Richard the Stork), haikaroiden adoptoima varpuspoika samannimisessä animaatioelokuvassa
Riku Huittinen, Dick Whittington, samannimisen alkujaan englantilaisen sadun päähenkilö
Riku Jääskeläinen, tv-sarjassa Salatut elämät
Riku Kanninen, Virtauksen kaupungin sivistystoimenjohtaja tv-sarjassa Uusi päivä
Riku Oksa, Zoom-lehdessä aikoinaan julkaistun sarjakuvan päähenkilö
Riku Rikas, Macaulay Culkinin elokuvan päähenkilö
Lähteet
Etunimet |
1727234 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Pit%C3%A4j%C3%A4nm%C3%A4en%20ty%C3%B6v%C3%A4entalo | Pitäjänmäen työväentalo | Pitäjänmäen työväentalo oli Helsingissä Pitäjänmäen kaupunginosassa sijainnut työväentalo.
Historiaa
Pitäjänmäen työväenyhdistys perustettiin vuonna 1906. Pitäjänmäki oli tuolloin Helsingin pitäjään kuuluva maalaiskylä. Yhdistys sai ostaa vuonna 1911 Mäkkylän sotilasvirkatalon maalla vuokratontilla sijainneen huvilan. Sitä alettiin laajentaa työväentaloksi. Vuonna 1915 venäläinen joukko-osasto majoittui työväentalolle perheineen. Upseerit ottivat työväentalon itselleen kirkoksi ja poistuivat vasta vuoden 1916 talvella. Vuonna 1918 työväenyhdistyksen jäseniä oli vangittuina omalla talollaan. Yhdistys sai talon takaisin vuonna 1919 huonossa kunnossa..
Rakennus
Ostettua huvilaa laajennettiin vuonna 1914, sen yhteyteen rakennettiin juhlasali ja näyttämö. Talo vaati jatkuvia korjauksia. Talo oli vanha, eikä se vastannut enää yhdistystoiminnan muuttuneisiin tarpeisiin. Talo vuokrattiin myöhemmin ulkopuoliseen käyttöön. Se tuhoutui tulipalossa vuonna 1994.
Toimintaa työväentalolla
Kansalaissodan jälkeen toiminta työväentalolla monipuolistui ja vilkastui. Vuonna 1924 perustettiin menestynyt Pitäjänmäen Työväen näyttämö ja seuraavana vuonna urheiluseura Pitäjänmäen Tarmo. Työväentalon kunnostamiseksi ja rakennusrahaston kartuttamiseksi järjestettiin arpajaisia. Vuonna 1926 järjestettiin arpajaiset, joissa oli myynnissä 10 000 yhden markan arpaa. Voittoina oli muun muassa salin kalusto, arvoltaan 1 800 markkaa tai ruokapöydän kalusto. Voittoina oli myös polkupyörä, gramofoni ja sänkytäkki.
Lähteet
Työväentalot
Helsingin entiset rakennukset ja rakennelmat |
734008 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Hollantilainen%20ovi | Hollantilainen ovi | Hollantilainen ovi on ovityyppi, joka on jaettu kahteen päällekkäiseen osaan siten, että alempi puolisko voi olla suljettuna ylemmän puoliskon ollessa auki. Alkuaan ovityyppiä alettiin käyttää maalaistaloissa estämään eläinten pääsy sisään ylemmän puoliskon ollessa auki päästämässä valoa ja raitista ilmaa sisään. Ovityypistä on kehitetty myös malleja, joissa molemmat puoliskot sulkeutuvat ja avautuvat yhdessä. Nimitystä käytetään myös GMC Safari ja Chevrolet Astro autojen takaovimallista, jossa on ylös käännettävä ikkuna ja sen alla kaksi sivulle avautuvaa ovenpuolikasta. Hollantilaisia ovia käytetään lisäksi toimistojen ovina, sillä se mahdollistaa oven ulkopuolella olevan henkilön näkemisen ja keskustelun hänen kanssaan ilman, että henkilö näkee työpöydällä olevia papereita ja tietokoneen näyttöä.
Täydentävät rakennusosat |
73311 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Argus | Argus | Argus voi tarkoittaa seuraavia:
Argus, saksalainen automerkki
Argus Motoren, vuonna 1906 perustettu saksalainen lentokonemoottoritehdas
Argus, englantilaisen Wishbone Ash -yhtyeen albumi vuodelta 1972
Argus, planeetta Warcraft-pelisarjan kuvitteellisessa maailmassa
Argus-silmä, keinotekoinen silmä
Nya Argus, suomenruotsalainen kulttuurilehti
Henkilöitä
Fin Argus, Steffan Fin Argus (s. 1998), yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja ja malli
Kuvitteellisia henkilöitä
Argus Voro, Tylypahkan vahtimestari Harry Potter -kirjasarjassa
Eläinlajeja
arguskala (Scatophagus argus), eräs kalalaji
arguskalat (Scatophagidae), eräs kalaheimo
Terebra argus, eräs kotilolaji.
Plebeius argus, kangassinisiiven tieteellinen nimi
Kulkuvälineitä
CP-107 Argus, Kanadan ilmavoimien lentokone
USS Argus (1803), Yhdysvaltain laivaston priki
Fairchild Argus, brittiläinen versio C-61 Forwarder -lentokoneesta
Britannian kuninkaallinen laivasto
HMS Argus (1799), 16-tykkinen sluuppi
HMS Argus (1813), 18-tykkinen Cruizer-luokan prikisluuppi
HMS Argus (1849), sluuppi
HMS Argus (1851), rannikkovartioalus
HMS Argus (1884), rannikkovartioalus
HMS Argus (1904), rannikkovartioalus
HMS Argus (I49), lentotukialus
RFA Argus, koulutusalus.
Katso myös
Argos |
975967 | https://fi.wikipedia.org/wiki/John%20H.%20Kelly | John H. Kelly | John Hubert Kelly (20. heinäkuuta 1939 Fond Du Lac, Wisconsin, Yhdysvallat – 15. syyskuuta 2011 Atlanta, Georgia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen diplomaatti. Kelly toimi diplomaattina 1960-luvulta alkaen eri tehtävissä. Hän toimi muun muassa Libanonin- ja Suomen-suurlähettiläänä.
Ura
Opiskelu ja työ opettajana
John Kelly syntyi Fond du Lacissa ja kasvoi Atlantassa. Hän valmistui vuonna 1961 Emory-yliopistosta. Hän toimi jonkin aikaa opettajana Virginian Danvillessä ja Michiganin Nilesissä, kunnes hän aloitti uransa liittovaltion hallinnossa.
Diplomaattinen ura
Kellyn ura Yhdysvaltain edustajistojen palvelussa alkoi vuonna 1965. Hänen ensimmäiset diplomaattiset tehtävänsä sijoittuivat Turkkiin, Thaimaahan ja Ranskaan. Hän kohosi hiljalleen arvoasteikossa, ja 1980-luvulla hän oli apulaispäällikkönä erilaisissa tehtävissä.
Yhdysvaltain Libanonin-suurlähettiläänä Kelly toimi 1986–1988. Tuona aikana hän joutui median huomioon, kun hän piti epävirallista yhteyttä Ronald Reaganin hallinnon ja paikallisten militanttien välillä. Yhteys johti lopulta Libanonissa pankkivankina pidetyn David Jacobsenin vapauttamiseen. Kelly ohitti kokonaan ulkoministeriön ja sai aiheesta puhuttelun ulkoministeri George P. Shultzilta.
Kelly oli vuosina 1989–1991 Lähi-idän ja Etelä-Aasian asioista vastaavana apulaisulkoministerinä. Persianlahden sota osui juuri hänen kaudelleen. Kellystä tuli vuonna 1991 Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs.
Diplomaattisen uransa Kelly jätti Helsingin jälkeen ja perusti konsulttitoimiston sekä opetti Georgia Techissa kansainvälistä politiikkaa. Hän oli myös aktiivinen Suomalais-amerikkalaisessa kauppakamarissa.
Yksityiselämä
Kellyn ensimmäinen vaimo oli Abigail Snowdon. Heidän liittonsa päättyi eroon. Beirutissa Kelly tutustui suomalaissyntyiseen Helena "Maritza" Ajoon. He olivat naimisissa 23 vuotta John Kellyn kuolemaan saakka. Kellyllä oli lapsi ensimmäisestä ja tytär toisesta liitostaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
NNDB Profile
1986 Nomination of Kelly as U.S. Ambassador to Lebanon
Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläät
Yhdysvaltalaiset diplomaatit
Vuonna 1939 syntyneet
Vuonna 2011 kuolleet |
1708083 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Iso%20Rajalampi%20%28M%C3%A4ntyharju%29 | Iso Rajalampi (Mäntyharju) | Iso Rajalampi on Etelä-Savossa Mäntyharjulla Pankalahden lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lampi on 410 metriä pitkä, 240 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 6,8 hehtaaria. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 1,0 kilometriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Mäntyharjun reitin valuma-alueen (14.9) Vuohijärven alueella (14.91), jonka Nurmaanjärven valuma-alueeseen (14.915) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 83,5 metriä mpy.
Lähteet
Vuohijärven alue
Mäntyharjun järvet
Botin luomat artikkelit |
540498 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Cagliarin%20maakunta | Cagliarin maakunta | Cagliarin maakunta (, ) oli yksi Italian maakunnista.
Vuoden 2017 alusta alkaen sen korvasi Cagliarin metropolikaupunki, joka muodostettiin 17:stä Cagliarin maakunnan kaikkiaan 71 kunnasta.
Cagliarin maakunta sijaitsi Sardinian saaren ja autonomisen Sardinian alueen eteläosassa. Maakunnan pinta-ala oli 4 596 km2 ja asukasluku noin 560 000. Maakunnan pääkaupunki oli Cagliari.
Suurimmat kaupungit
Cagliarin maakunnan väekkäimmät kunnat olivat (31.12.2015):
Cagliari – 154 460 asukasta
Quartu Sant’Elena – 71 125 asukasta
Selargius – 28 975 asukasta
Assemini – 26 686 asukasta
Capoterra – 23 661 asukasta
Sestu – 20 786 asukasta
Monserrato – 20 055 asukasta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto (sardiksi)
Italian entiset maakunnat |
620501 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Dharmapummi | Dharmapummi |
Dharmapummi on Pelle Miljoona Unabomber -yhtyeen toinen ja Pelle Miljoonan 28. albumi. Se julkaistiin 25.3.2009.
Kappaleet
Kokoonpano
Pelle Miljoona – rummut, laulu
Jukka Melametsä – kitara
Maria Hänninen – basso
Arvostelut
Rumba: ristiriitainen
Soundi:
Lähteet
Pelle Miljoonan albumit
Vuoden 2009 albumit |
210449 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Maria%20Helena%20Vieira%20da%20Silva | Maria Helena Vieira da Silva | Maria Helena Vieira da Silva (13. kesäkuuta 1908 Lissabon – 6. maaliskuuta 1992) oli portugalilais-ranskalainen taidemaalari. Hänen teoksensa edustivat abstraktia taidetta.
Silva aloitti taiteen opiskelun 11-vuotiaana. Häntä opettivat muiden muassa Fernand Léger, Antoine Bourdelle ja Stanley William Hayter. Silva meni vuonna 1930 naimisiin unkarilaisen taidemaalarin Árpád Szenesin kanssa. Hän alkoi työskennellä pääasiassa Pariisissa ja sai Ranskan kansalaisuuden 1942.
Silva asui Ranskassa loppuelämänsä ja kuoli siellä vuonna 1992. Hän sai vuonna 1966 Ranskan hallitukselta palkinnon Grand Prix National des Arts, ja vuonna 1979 hänet nimettiin Kunnialegioonan ritariksi.
Ranskalaiset taidemaalarit
Portugalilaiset taidemaalarit
Vuonna 1908 syntyneet
Vuonna 1992 kuolleet |
1622540 | https://fi.wikipedia.org/wiki/2802%20Weisell | 2802 Weisell | 2802 Weisell on tähtitieteilijä Yrjö Väisälän vuonna 1939 löytämä asteroidi eli pikkuplaneetta. Se on nimetty Väisälän isän Johannes Weisellin mukaan.
Weisellin likimääräinen läpimitta on 27 kilometriä. Kohde sijaitsee Auringosta suunnilleen 3,11 kertaa niin kaukana kuin Maa, ja sen kierros Auringon ympäri kestää noin 5,5 vuotta.
Lähteet
Päävyöhykkeen asteroidit |
1144266 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Geita | Geita | Geita on kaupunki Pohjois-Tansaniassa lähellä Victorianjärveä. Se on Geitan alueen pääkaupunki ja Geitan piirikunnan hallinnollinen keskus. Vuoden 2012 väestönlaskennan mukaan kaupungissa asui 99 795 asukasta. Geitan alue perustettiin vuonna 2012, jota ennen Geitan piirikunta kuului Mwanzan alueeseen.
Geita nousi huomattavaan asemaan Saksan Itä-Afrikan kultakaivostoiminnan myötä. Ensimmäiset kultahavainnot nykyisen Geitan kaupungin alueella tehtiin 1800-luvun lopulla, jonka jälkeen kaupunki on rakentunut kaivostoiminnan ympärille. Geitan kultakaivos on Tansanian suurin kullantuottaja.
Lähteet
Tansanian kaupungit |
850342 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Posse | Posse | Posse voi tarkoittaa seuraavia:
posse, saksalainen farssimaisen komedian muoto
Posse, Aleksi Salmenperän lyhytelokuva vuodelta 2009
Posse, syksyllä 2014 alkanut suomalainen talk show
Posse cut, possebiisi, useamman rap-artistin yhdessä esittämä hip hop -kappale
Sukunimi
Abel Posse (s. 1934), argentiinalainen kirjailija ja diplomaatti
Arvid Posse (1820–1901), ruotsalainen poliitikko, pääministeri
Hans Posse (1879–1942), saksalainen taidehistorioitsija, Dresden Gemäldegalerien johtaja
Knut Posse (n. 1440–1500), ruotsalainen soturi, joka perimätiedon mukaan sai aikaan Viipurin pamauksen
Yhtyeitä
Insane Clown Posse, yhdysvaltalainen hardcore rap -duo
Magyar Posse, suomalainen post-rock-yhtye
Memmy Posse, suomalainen rap-yhtye
Nuuk Posse, grönlantilainen hip hop -yhtye
RBL Posse, yhdysvaltalainen gangsta rap -yhtye
Äänilevyjä
American Doll Posse, Tori Amosin studioalbumi vuodelta 2007
N.W.A. and the Posse, rap-ryhmä N.W.A:n ja muutamien muiden artistien yhteislevy vuodelta 1989
Third World Posse, Sepultura-yhtyeen albumi vuodelta 1992 |
1058754 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Zhou | Zhou | Zhou voi tarkoittaa seuraavia:
Kiinan dynastiat
Zhou-dynastia, Kiinaa 1046–256 eaa. hallinnut dynastia
Läntinen Zhou-dynastia, osa Zhou-dynastiaa, hallitsi 1046–771 eaa.
Itäinen Zhou-dynastia, osa Zhou-dynastiaa, hallitsi 770–256 eaa.
Pohjoinen Zhou-dynastia, osaa Pohjois-Kiinasta 557–571 jaa. hallinnut dynastia
Muita henkilöitä
Zhou Chunxiu (s. 1978), kiinalainen kestävyysjuoksija
Zhou Dunyi (1017–1973), kiinalainen filosofi
Zhou Enlai (1898–1976), kiinalainen kommunistipoliitikko, Kiinan pääministeri
Zhou Jian Nan (s. 1980), kiinalainen muusikko
Zhou Jieqiong, Kyulkyung (s. 1998), kiinalainen laulaja ja näyttelijä
Zhou Libo (1908–1979), kiinalainen kirjailija
Zhou Qi (s. 1996), kiinalainen koripalloilija
Zhou Qunfei (s. 1970), kiinalainen yritysjohtaja ja miljardööri
Zhou Xuan (1918–1957), kiinalainen näyttelijä ja laulaja
Zhou Yan (s. 1982), kiinalainen curlingpelaaja
Zhou Yan (s. 1979), kiinalainen softballpelaaja
Zhou Yongkang (s. 1942), kiinalainen poliitikko
Zhou Youguang (1906–2017), kiinalainen kielitieteilijä
Guanyu Zhou (s. 1999), kiinalainen moottoriurheilija
Nancy Zhou (s. 1993), yhdysvaltalainen viulisti
Qiyu Zhou (s. 2000), kiinalais-kanadalainen shakin naisten suurmestari
Vic Zhou (s. 1981), taiwanilainen näyttelijä, laulaja, malli ja valokuvaaja. |
614855 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bird%20Walk | Bird Walk | Bird Walk on rap-artisti Soulja Boyn ensimmäinen single hänen toiselta studioalbumiltaan ISouljaBoyTellEmiltä. Single julkaistiin 28. lokakuuta 2008.
Kappaleet
Bird Walk (instrumentaali)
Yhdysvaltalaiset musiikkikappaleet
Hip hop -kappaleet
Vuoden 2008 kappaleet |
63476 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Nereidi | Nereidi | Nereidi on kreikkalaisessa mytologiassa merenneito. Nereidejä on noin viisikymmentä ja he ovat Nereuksen ja Doriksen tyttäriä. He kulkevat usein Poseidonin mukana ja ovat aina ystävällisiä myrskyihin joutuneille merimiehille. Kaikkein huomattavin heistä on Thetis, joka on Peleuksen vaimo ja Akhilleuksen äiti, sekä Amfitrite, Poseidonin vaimo.
Katso myös
Järven neito
Lähteet
Aiheesta muualla
Kreikkalaisen mytologian taruolennot |
366351 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Marko%20Neuman | Marko Neuman | Marko Neuman on suomalainen muusikko. Hän on Convocation, Dark Buddha Rising, Ural Umbo, Gazeless, Sum Of R, sekä Waste Of Space Orchestra yhtyeiden laulaja. Neuman on toiminut vierailevana laulajana lukuisilla eri levyillä. Neuman toimii myös yhtyeiden tuottajana studio-olosuhteissa. Neuman soittaa useita soittimia, ja hänen äänialansa on laaja.
Marko Neuman on tunnettu teatraalisista ja kaoottisista live-esiintymisistä.
Suomalaiset muusikot
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt |
984190 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Helmi%20Viljanen | Helmi Viljanen | Helmi Maria Viljanen (6. elokuuta 1890 Sotkamo – 5. marraskuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija.
Teoksia
Pimeän yli. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1960
Aamujen sateessa. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1961
Vuosien vieras. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1961
Jäljet hiekassa. Tekijä, Helsinki 1964
Lähteet
Suomalaiset runoilijat
Vuonna 1890 syntyneet
Vuonna 1969 kuolleet |
1288554 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Don%20Carlos%20%281788%E2%80%931855%29 | Don Carlos (1788–1855) | Carlos María Isidro de Borbón y Borbón, kreivi de Molina (tunnettu yleisesti nimellä Don Carlos; 29. maaliskuuta 1788 Madrid, Espanja – 10. maaliskuuta 1855 Trieste, Itävalta (nyk. Italiassa)) oli toiseksi vanhin Espanjan kuningas Kaarle IV:n aikuisiksi eläneistä pojista. Vanhemman veljensä Ferdinand VII:n kuoltua vuonna 1833 hänestä tuli ensimmäinen karlistien tukema kruununtavoittelija, joka esiintyi laillisena kuninkaana nimellä Kaarle V. Hävittyään ensimmäisenä karlistisotana tunnetun sisällissodan hän joutui viettämään loppuelämänsä maanpaossa.
Don Carlos oli muun Espanjan kuningasperheen tavoin vangittuna Valençayssa vuosina 1808–1814, jolloin Napoleonin joukot miehittivät Espanjaa. Vuosien 1820–1823 liberaalin hallinnon (Trienio Liberal) aikana hän tuki salahankkeita absolutismin palauttamiseksi. Veljensä Ferdinand VII:n viimeisinä hallitsijavuosina Don Carlos yritti painostaa tätä tiukempiin otteisiin. Espanjan taantumuksellisten iloksi kiihkouskovainen ja vanhoillinen Don Carlos näytti kohoavan seuraavaksi hallitsijaksi, sillä Ferdinand VII ei neljästä avioliitostaan huolimatta saanut poikaa. Maaliskuussa 1830 kuningas Ferdinand päätti kuitenkin puoliosonsa Maria Kristiinan aloitteesta muuttaa niin sanotulla pragmaattisella sanktiolla kruununperimysjärjestystä. Saalilaisen lain mukainen aiempi kruununperimysjärjestys salli kruunun perimisen vain miehille, mutta uuden määräyksen mukaan myös kuninkaan tytär voisi periä kruunun poikien puuttuessa. Tämä teki Ferdinandille myöhemmin samana vuonna syntyneestä tyttärestä Isabellasta ensisijaisen kruununperijän. Don Carlos siirtyi nyt avoimesti oppositioon ja julisti olevansa laillinen kruununperijä. Espanjan liberaalit asettuivat tukemaan Isabellan oikeutta kruunuun, jolloin vanhoilliset tahot alkoivat kerääntyä Don Carloksen ympärille. Don Carloksen katsottiin suojelevan monarkiaa, katolista kirkkoa ja myös alueellista itsehallintoa, kun taas liberaalit olisivat halunneet luoda Espanjasta perustuslaillisen ja keskitetyn yhtenäisvaltion.
Don Carlos pakotettiin vuonna 1833 siirtymään Portugaliin, jossa hän yritti saada tukea langoltaan, kuningas Mikaelilta. Hän siirtyi sieltä edelleen Kirkkovaltioon. Ferdinand VII kuoli syyskuussa 1833, jolloin Isabella julistettiin uudeksi hallitsijaksi. Don Carloksen kannattajat, joita tästä alkaen kutsuttiin karlisteiksi, julistivat puolestaan hänet kuninkaaksi nimellä Kaarle V. Hän palasi Espanjaan Englannin kautta ja ryhtyi heinäkuussa 1834 johtamaan kannattajiaan Baskimaasta käsin. Seurauksena oli monta vuotta kestänyt sisällissota. Don Carlos ei ollut sotilaallisena johtajana erityisen osaava. Karlistien lahjakkaan ylipäällikön Tomás de Zumalacárreguin kuoltua vuonna 1835 heidän sotilaallinen menestyksensä alkoi heiketä ja aloite siirtyi kuningattaren hallituksen joukoille. Vuonna 1839 karlistien komentaja Rafael Maroto solmi rauhan Vergarassa, ja Don Carlos joutui lähtemään uudelleen maanpakoon. Hän asui ensin Ranskan Bourgesissa ja vuodesta 1847 Itävallassa. Vuonna 1845 hän ilmoitti luopuvansa kruununtavoittelusta poikansa Carlos Luisin hyväksi ja käytti sen jälkeen arvonimeä Molinan kreivi.
Don Carloksen puolisona oli vuodesta 1816 prinsessa Maria Francisca, joka oli Portugalin kuninkaan Juhana VI:n tytär ja kuningas Ferdinand VII:n ensimmäisen vaimon Maria Isabelin sisko.
Lähteet
Aiheesta muualla
Espanjan kuninkaalliset
Kruununtavoittelijat
Vuonna 1788 syntyneet
Vuonna 1855 kuolleet |
6555 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanosa | Maanosa |
Maanosa on selvärajainen maapallon mannerosa. Valtamerien ei lasketa kuuluvan maanosiin.
Maanosien rajat kulkevat pääosin mantereiden rajojen mukaisesti. Maanosia on kuitenkin mantereita enemmän, sillä Euraasian manner jaetaan Eurooppaan ja Aasiaan sekä Amerikka Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Maanosia rajaavat myös vuoristot (Kaukasus ja Ural Aasian ja Euroopan rajalla), kapeat kannakset (Panamankannas Pohjois- ja Etelä-Amerikan välissä ja Siinai Aasian ja Afrikan välissä) tai sisämeret (Välimeri Euroopan ja Afrikan välissä ja Kaspianmeri Euroopan ja Aasian välissä).
Suomessa maapallo jaetaan yleisesti seitsemään maanosaan:
Katso myös
Luettelo valtioista maanosittain
Luettelo valtioista, jotka ulottuvat kahteen maanosaan
Lähteet
Aiheesta muualla
Seulonnan keskeiset artikkelit |
600974 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kotelniki | Kotelniki | Kotelniki () on kaupunki ja kaupunkipiirikunta Moskovan alueella Venäjällä. Se sijaitsee 22 kilometriä Moskovasta kaakkoon Moskovan kehätien ja Ljubertsyn kaupungin välittömässä läheisyydessä. Asukkaita on 32 338 henkeä (vuonna 2010).
Kotelnikin kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1600-luvulla. Vuonna 1931 kylän lähellä sijainneen hiekkalouhoksen yhteyteen rakennettiin tiilitehdas ja vuonna 1931 Kotelniki sai taajaman statuksen. Vuonna 1959 aloitti toimintansa teräsbetonitehdas. Vuonna 2004 taajamasta tuli kaupunki.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kotelnikin kaupungin sivusto
Moskovan alueen kaupungit |
1749061 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Isosuokana | Isosuokana | Isosuokana (Megacrex inepta) on rantakanoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Uudessa-Guineassa.
Koko ja ulkonäkö
Isosuokana voi kasvaa 35–38 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Isosuokana on lentokyvytön. Ruumiinrakenteeltaan laji on tukevahko, suuripäinen, lyhytsiipinen ja lyhytpyrstöinen. Pää ja kaula ovat harmaat ja vatsa vaalea. Alalajilla M. i. inepta niska ja kyljet ovat punaruskeat, kun alalajilla M. i. pallida ne ovat vaaleammat. Isosuokanan siivet ovat ruskeat. Nokka on suuri ja tukeva, ja jalat ovat pitkät ja paksut.
Levinneisyys ja elintavat
Isosuokanan alalaji M. i. inepta elää Uuden-Guinean eteläosassa ja alalaji M. i. pallida pohjoisessa. Lajin elinympäristöä ovat soiset metsät, mangrovemetsät ja tiheiköt. Isosuokana syö hyönteisiä.
Lähteet
Rantakanat |
End of preview. Expand
in Data Studio
README.md exists but content is empty.
- Downloads last month
- 378